Page 1 of 1

Kaksi tappoa vai luonnolliset kuolemat, Savonlinna 1986

Posted: Mon Oct 02, 2017 4:29 pm
by Queen
Tarinani kertoo Savonlinnan Miekkoniemessä tapahtuneista kahdesta henkirikoksesta.
Kaupunki oli antanut vanhan taitekattoisen puurakennuksen järven rannalta syrjäytyneiden asuttavaksi. Talo oli tosin ollut monta vuotta asumiskiellossa, mutta ilmeisesti on ajateltu, että kyllä se näille alkoholisoituneille kelpaa mainiosti.
Ennen joulua 1986 talossa ryypättiin, kuten monesti ennenkin. Mitä enemmän juotiin, sitä enemmän tuli riitaakin.

Talosta oli kuitenkin hävinnyt yksi asukas, Raimo Putkinen, 40 v.
Seppo Pirhonen, 30 v., oli kaverinsa perään kysellyt. Parin päivän kuluttua kyselyistä naapurissa asunut Lauri S. oli katsellut Uimalahden suuntaan. Jäätä oli alkanut pikkuhiljaa muodostua. Rannassa oli kuitenkin vielä avovettä ja siinä aivan rantaviivalla oli jotain kummallista, ihmisen näköinen möykky.
Kadonnut oli löytynyt. Raimo Putkinenhan siinä makasi täysissä pukeissa, tosin hattu oli lennähtänyt päästä. Pää oli kuivalla maalla, muu ruumis vedessä. Mitään pahoinpitelyn jälkiä hänen ruumiistaan ei kuitenkaan löytynyt. Poliisi ryhtyi kuitenkin tutkimaan kuolemaa, he kun aina tahtovat haistaa kaikki kummallisuudet.

Seppo Pirhonen kertoili, että Putkinen oli useinkin suunnitellut itsemurhaa. Hän kun oli kyllästynyt sukupuoliseen poikkeavuuteensa eli hän oli homoseksuaali.
Ruumiinavauksessa kuolinsyyksi todettiin keuhkokuume. Se nyt saattaa olla luonnollinen kuolinsyy ja se lopullinen, mutta jotain muutakin oli. Putkisen kaulavaltimoa oli puristettu sen verran, että happi oli hävinnyt aivoista. Keuhkoissa ei vettä ollut, joten hukkuminen ei tullut kyseeseen. Putkinen oli virunut vesirajassa tunteja ja sitten iski se "keuhkokuumekin".
Savonlinnan alamaailma ryhtyi kuiskimaan, että mies oli tapettu. Jotkut olivat jo tietävinään tappajankin ja jotkut taas epäilivät, että surmaajia olisi useampikin. Poliisi jatkoi omia tutkimuksiaan ja haki pian Pirhosen kuultavaksi. Tästä Pirhonen selvisi röyhkeällä valheella.

Kuukauden kuluttua Putkisen kuolemasta Pirhonen kävi asioimassa tavaratalo Etapissa, ei tosin aukioloaikana. Hän rosvosi makkaraa ja olutta sekä kelloja ja sotki vielä paikatkin. Poliisi seurasi jälkiä ja päätyi kyselemään Pirhoselta, missä tavarat mahtavat olla. Pirhonen kertoi tavaroiden kyllä löytyvän, mutta oli hänellä poliiseille muutakin asiaa; kellarissa oli ruumis - Komin Veikko, yksi naapureista! Kun näet Putkinen oli kuollut, oli asunto jäänyt tyhjäksi ja siihen otettiin asujaksi Veikko Komi. Vaikutti siltä, että Pirhonen ei ollut hyvä naapuri.

Tämän ensimmäisen ruumiin jälkeen Pirhonen oli ehtinyt antaa jo asian tiimoilta haastattelunkin aikakausilehteen. Olipa hän sitten Alibinkin toimittajalle kirjoitellut. Tässä yhteydenotossa hän oli kertonut:
-Asia on vaivannut minua kovasti. Päätin, että jos vielä joudun pidätetyksi, niin kerron kaiken komisario Markkaselle, joka on suhtautunut minuun aina asiallisesti.

Putkinen oli kavereitten mukaan tosiaan ollut homoseksuaali, joka ei partnereistaan ollut kuulemma kovin nuuka. Kuka tahansa olisi käynyt. Hän oli kaveripiirissä tehnyt tiedusteluja miesten haluista seksikumppaniksi.
Pirhonen oli 1.12. sydämistynyt Putkisen lähentely-yrityksiin. Hän oli tietoinen miehen huonosta sydämestä. Pirhonen oli puristanut vain vähän Putkista kurkusta ja tämä oli mennyt heti tiedottomaksi. Hän oli pukenut miehen tämän ulkovaatteisiin, vain solmio oli unohtunut. Jalkoihinkin hän oli pannut Putkiselle peräti kolmet sukat. Pimeän turvin Pirhonen oli raahannut uhrinsa rantaan ja asetellut tämän vesirajaan ja pannut hatun jonkun matkan päähän.

Veikko Komi oli 60-vuotias mies. Oikeuslääkäri etsi kiivaasti syytä, miksi mies oli kuollut. Mitään merkkejä rikoksesta ei ollut. Jos mies oli kuollut luonnollisen kuoleman, miksi hän oli kellarissa? Oliko hän ollut kuin eläin, joka aavistaa kuolemansa ja menee piiloon kuolemaan?
Pirhonen oli kuitenkin tehnyt selkoa Veikonkin kuolemasta. Ei hän oikein tarkkaan osannut sanoa, mutta jotain riitaa oli tullut rahasta. Sitten Pirhonen oli pikkuisen puristanut kurkusta ja heti oli Veikolta lähtenyt taju. Pirhonen oli luullut Veikon kuolleen, joten hän oli raahannut tämän talon kellariin.
-Mitä se nyt ehti siellä olla .... oisko ollut kymmenen päivää, hän kertoi.
Selitys Veikko Kominkin kuolemaan löytyi: kaulavaltimon tukkeuma.
Lehden ilmestymisen aikaan ei ollut selvillä, mihin rikoksiin Pirhonen oli lopulta syyllistynyt: kenties kahden ihmisen kuolemaan johtaneeseen pahoinpitelyyn? Tappoon? Uhrien kätkentään nyt ainakin. Kinkkinen juttuhan se on, jos toinen sanoo aiheuttaneensa kahden miehen kuoleman, mutta lääketieteellisesti he ovat kuolleet keuhkokuumeeseen ja kaulavaltimon tukkeamaan.
Onko kenelläkään tietoa, millainen lopputulos tästä tuli oikeudessa?
Juttu on kirjoitettu Alibi 3/87 artikkelin pohjalta. Alibin artikkelin on kirjoittanut Mikko Paloaro.