Vihti - Aili Konttisen tapaus 1.9.1969

Selvitetyt tapaukset taustoineen, rikosten tekijöiden profiilit
Post Reply
User avatar
-Uta-
Posts: 5925
Joined: Mon Sep 22, 2014 12:55 pm

Vihti - Aili Konttisen tapaus 1.9.1969

Post by -Uta- »

Vihtiläinen kirjailija lähti lämmittämään aamusaunaa, kun hintelä surmaaja iski
- karmiva löytö kukkapenkistä

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006192851.html
Julkaistu: 4.8. 8:20

Ilta-Sanomien juttusarjassa kerrotaan 50 vuotta vanhoista henkirikoksista.
Yksi erikoisimmista oli maailmallakin menestyneen lasten- ja nuortenkirjailijan
sekä opettajan Aili Konttisen traaginen kohtalo 1. syyskuuta 1969.

Image
Kirjailija Aili Konttinen toimi myös opettajana. Hän oli syntynyt Viipurissa.

Kirjailija Aili Konttinen, 63, asui yksin Huhmarjärven rannalla isohkossa omakotitalossa Vihdissä. Viipurissa 1906 syntynyt Konttinen oli myös opettaja. Hän oli jäänyt eläkkeelle Palojärven koulusta.

Tuottelias kirjailija oli kirjoittanut 25 lasten- ja nuortenkirjaa, joita oli käännetty useille kielille. Muun muassa lastenkirja Inkeri palasi Ruotsista, oli saanut harvinaisen suuren menestyksen ulkomailla. Ruotsin lisäksi se oli julkaistu, Saksassa, Hollannissa, Ranskassa, Englannissa ja Amerikassa, Portugalissa ja Norjassa. Inkeri-sarja oli suunnattu 12–16-vuotiaille. Konttinen oli toimittanut myös Lasten kultaisen Kalevalan. Pienet koulutietään aloittavat lapset olivat erityisesti hänen sydäntään lähellä.

Yhdestä entisestä koululaisesta tuli Konttisen surmaaja. Heinä-elokuun pimeinä iltoina surmaaja oli väijynyt Konttista useaan otteeseen.

Kerran kirjailija oli havainnutkin hänet ja avannut ikkunan ja kysynyt ihmetellen, ”mitäs te täällä hiivitte”. Kirjailija ei ollut tunnistanut entistä oppilastaan, joka oli nyt 19-vuotias nuorukainen. Nuorukainen vastasi: ”etsin teitä”. Kirjailija kuuli nuorukaisen sanovan, ”etsin leipää”. Kirjailija kehotti miestä poistumaan ja kun mies ei lähtenyt, kirjailija turvautui hätävalheeseen. Aili sanoi, että hänellä on yläkerrassa mies, joka tulisi ajamaan hiippailijan pois. Silloin nuorukainen jatkoi matkaansa jupisten: ”olenhan minäkin mies”.
Mies oli niin hintelä, että Aili luuli tätä ensin illan hämärissä naiseksi. Kohtaaminen jäi vaivaamaan häntä kovin. Hän kertoi naapureilleen ja ystävilleen oudosta kohtaamisesta.

Pahinta kukaan ei osannut pelätä. Se paljastui, kun naapurihuvilalla ollut filologian ylioppilas Riitta tuli kahden opiskelijatoverinsa kanssa soittamaan puhelimella kirjailijan luo. He löysivät yöpukuisen kirjailijan verissään makaamasta jalat osin kukkapenkissä. Riitan kanadalainen opiskelijatoveri yritti tunnustella, vieläkö sydän lyö, mutta mitään toivoa ei ollut. Oli jo iltapäivä. Kello oli varttia vaille neljä ja Aili oli surmattu aamukuudelta.

Image
Poliisit tutkivat surmapaikkaa. Kun Aili astui likaämpäri kädessään ulos, surmaaja hyökkäsi väijystä hänen kimppuunsa. Kukkaruukkuakaan ei jätetty pihapiirissä kääntämättä surmaajan jälkien etsimisessä.

Hänen surmaajansa, talollisen poika, oli herännyt omasta vuoteestaan 1. syyskuuta 1969 kello 4.50 ja kiiruhtanut kirjailijan huvilalle. Hän oli asettunut väijyksiin kuistin kulmaukseen. Kirjailijalla oli tapanaan lämmittää aamusauna. Niin sinäkin aamuna, joka jäi hänen viimeisekseen.

Poika kuuli kirjailijan askeleet ja oven aukaisun. Kirjailijalla oli kädessään likaämpäri, kun poika hyökkäsi hänen kimppuunsa kuristamalla ensin kurkusta. Ämpäri kimposi kädestä ja kirjailija onnistui raapaisemaan poikaa otsaan, mutta sitten hän menetti tajuntansa ja putosi laatoitukselle. Poika polki kylkiluita rikki ja haki sitten puutarhaviikatteen, jolla viilsi ja pisti useita kertoja jo täysin puolustuskyvytöntä uhria.

Tekonsa jälkeen hän huuhteli viikatteen terän puhtaaksi pihan vesitynnyrissä. Hän kävi sisällä pesemässä omat vereentyneet kätensä astianpesuaineella ja uteliaisuudesta katseli huvilan eri huoneet yläkertaa myöten, mutta kellariin hän ei mennyt.

Poliisitutkinta keskittyi alussa tähän vielä tuntemattomaan pienikokoiseen hiippailijaan. Suomen Tietotoimisto tiesi kertoa, että poliisi etsisi miestä, jonka verryttelypuvun selässä lukisi Paulig. Paulig-paitoja oli poliisin selvityksen mukaan jaettu 750 kappaletta.

Kymmenen vuorokautta surmasta poliisi oli jo tehnyt noin tuhat erilaista tarkistusta ja tarkistanut kymmenien alibin. Paikkakuntalaiset olivat ”vauhkona kauhusta ja järkytyksestä”. Poliisit kulkivat Palojärven, Torholan ja Tervalammen kylissä melkein tuvasta tupaan jututtamassa ihmisiä. Paikallisia pelotti, että kyse olisi ”mielipuolen” verityöstä.

Lähiseudulla majaili myös ”juuretonta miesainesta” mm. alkoholistiparantolassa, työlaitoksella ja tietyömaiden parakkikylissä. Tietyömaan vastaava mestari kertoi Ilta-Sanomille, kuinka alussa melkein puolet työmiehistä tuli suoraan linnasta.

Moottoritietä tekemässä ollutta miestä loukkasi poliisin epäilyt.
– Me pohjoisen miehet olemme paheksuneet, että meitä epäillään. Emmehän me edes tunne paikkoja täällä emmekä ole voineet olla kyttäämässä siellä Konttisen huvilan ympäristössä. Meillä on kyllä monella ollut poliisin kanssa tekemistä viina-asioissa, mutta epäilys murhasta on turhaan suunnattu meihin, yksi työmiehistä purki sydäntään Helsingin Sanomille, kun murhasta oli kulunut seitsemän päivää.

Poliisi tutki jopa Bodominjärven lähistöä, jonne kirjailijan kotitalosta oli matkaa noin 15 kilometriä. Poliisi kuitenkin korosti, ettei ole mitään syytä yhdistää Bodominjärven kolmoissurmaa ja kirjailijan henkirikosta.

Veikkolan Osuuskauppaan murtautunutta kuulusteltiin myös kirjailijasurmasta, ”koska kaikki mahdollisuudet on otettava huomioon”. Mies oli asustellut teltassa viiden kilometrin päässä kirjailijan kotitalossa.

Päänvaivaa aiheutti myös salaperäinen Jaska. Sama mies esiintyi myös Villenä, Veikkona ja Kallena. Hän oli lähetellyt postikortteja tuntemattomille. Sellaisen Jaskan tervehdyksen sai myös surmatun kirjailijan ystävä Helvi-rouva. Siinä postikortissa Jaska lähetti terveisiä Hesasta. Kortteja oli lähetetty satamäärin. Lähettäjäksi paljastui karjalohjalainen mies. Hän ilmoitti syyksi ”postilaitoksen huonon kannattavuuden”. Murha-aamulle miehellä oli alibi.

Lokakuun lopussa poliisineuvos Pentti Ylösjoki ilmoitti lehtihaastattelussa, että langat alkavat luisua käsistä ja pian tarvitaan selvänäkijää.

30. lokakuuta poliisi kolkutti 19-vuotiaan nuorukaisen kodin ovelle. He kyselivät, tiesikö pojan äiti kirjailijan tapauksesta. Seuraavana päivänä poika uhkasi skalpeerata vierailulle tulleen sukulaisen. Sen sanoessa pojalla oli veitsi vierellään. Sukulainen poistui autotallin kautta. Samalla poika tunnusti surmanneensa Aili Konttisen. Äiti ei ollut uskoa, mutta kertoi miehelleen, joka soitti poliisit ja lääkärin paikalle.

Poika oli kenenkään tietämättä kantanut kaunaa entiselle opettajalleen, joka oli pakottanut hänet syömään kouluruokaa. Poika ei ollut tottunut syömään sellaista ruokaa, joten hän oli herkkänä lapsena purskahtanut itkuun. Pojan mukaan opettaja olisi kerran kutsunut häntä itkupilliksi. Hän ei halunnut kertoa enempää epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, jonka kohteeksi oli oman näkemyksensä mukaan joutunut oppilaana, koska katsoi sen olevan siinä määrin henkilökohtainen asia.

Kaikkien järkytykseksi hän katui ainoastaan sitä asiaa, ettei opettaja tullut tietämään, miksi hän opettajan surmasi.

Pojan äiti kertoi perhettä kolme vuotta aiemmin kohdanneesta tragediasta, jossa perheen vanhin poika oli kuollut autokolarissa. Sen jälkeen pojasta oli tullut syrjäänvetäytyvä ja seuraa karttava. Hän ei tullut muun perheen joukkoon katsomaan televisiota eikä aterioinut muiden kanssa. Ruoka vietiin hänelle yläkertaan, jossa hän söi yksin.

Viikatteesta löytyi pojan sormenjälki. Pojan mukaan hänen oli tarkoitus runnella muitakin henkilöitä, entisiä opettajiaan ja tuttuja. Aili Konttisen hän oli valinnut ensimmäiseksi uhrikseen sen takia, että kirjailija asui yksin ja ”oli helposti” surmattavissa.

Epäillyn kiinnijäämisen jälkeen poliisineuvos Pentti Ylösjoki kohahdutti lausunnollaan, kuinka kuristaja olisi ollut helppo torjua. Ylösjoen mukaan kirjailija Aili Konttinen olisi saattanut pelastua, mutta ”hän vain huitoi käsillään”. – Ihmisellä on 10–12 sekuntia aikaa toipua yllätyksestä ja vähäiselläkin voimankäytöllä irtaantua vastustajastaan. Tarvitsee vain tarttua ahdistelijaansa kummastakin ranteesta ja kiskaista kädet sivulle ja potkaista oikeaan paikkaan. Jokaisen naisen tulisi osata tämä torjuntamuoto, Ylösjoki valisti ja häly nousi.

Lääninsyyttäjä, apulaispoliisitarkastaja Olavi Laijoki vaati pojalle rangaistusta murhasta, koska katsoi syytetyn surmaamisen aikomuksessa vakain tuumin ottaneen kirjailija-kansakoulunopettaja Aili Konttisen hengen.

Kirjailijan veli, pankinjohtaja katsoi pojan olevan vaarallinen ympäristölleen, minkä vuoksi hän esitti tämän eristämistä.

Oikeudenkäynnissä pitkätukkainen poika yritti karata istunnosta, heittäytyi hysteeriseksi ja lopulta kannettiin neljän miehen voimin jalat edelle oikeussaliin, jossa hän rauhoittui.

Poika lähetettiin mielentilatutkimukseen. Se johti siihen, ettei nuorukaista koskaan rangaistu teosta. Mielentilalausunnon mukaan nuorukainen oli teon tehdessään syyntakeeton.

Hänet passitettiin sairaalahoitoon. Vielä kerran hän herätti kauhua Vihdissä, kun hän karkasi kävelyretken yhteydessä Lapinlahden sairaalan pihalta kesällä 1970, mutta palasi oma-aloitteisesti takaisin sairaalaan. Ketään hän ei karkumatkallaan vahingoittanut, vaikka hän oli kiinni jäädessään kertonut olevan kaunainen koko ympäristölleen.


Ilta-Sanomat kertoo juttusarjassa 50 vuotta sitten tapahtuneista henkirikoksista. Tämä oli sarjan ensimmäinen osa. Jutun lähteet: Oikeudenkäyntiasiakirjat, HS:n ja IS:n arkistot.

Sari Autio / IS

---------------

PS. Myös Queenin lista kadonneista ja surmatuista naisista kertoo Aili Konttisen tapauksesta.
Post Reply