HKI - Seija Mörön murha 23.7.2008

Selvitetyt tapaukset taustoineen, rikosten tekijöiden profiilit
Post Reply
User avatar
-Uta-
Posts: 5925
Joined: Mon Sep 22, 2014 12:55 pm

HKI - Seija Mörön murha 23.7.2008

Post by -Uta- »

Kampaajan murhasta epäillään naista
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000309358.html
Julkaistu: 3.8.2008 12:41

Helsinkiläisen kampaajan Seija Mörön, 59, murhasta epäiltynä pidätetty on 53-vuotias helsinkiläinen nainen. Poliisi aikoo esittää naista vangittavaksi. Kampaamoyrittäjän ruumis löydettiin viikko sitten lauantaina Porvoon Tolkkisista. Epäilty on ollut uhrin kanssa tekemisissä aivan hänen loppuvaiheessaan. Varmuudella Mörö on nähty elossa vielä keskiviikkona 23. heinäkuuta.

Mörön perhoskoira löydettiin harhailemasta yksinään Sörnäisten rantatiellä.
Vahingoittumaton koira toimitettiin löytöeläinkotiin 24. heinäkuuta.

Epäillyn kuulustelut ovat vasta alkuvaiheessa.

Sari Autio /IS

---

Kampaajaystävättärensä murhannut helsinkiläisnainen sai teostaan yksitoista vuotta vankeutta.
Helsingin hovioikeus piti perjantaina ennallaan Helsingin käräjäoikeuden tuomion.
54-vuotias Tuula Irmeli Rantala välttyi elinkautiselta rangaistukselta,
sillä hänet todettiin alentuneesti syyntakeiseksi.

---

Image
Kampaaja Seija Mörö

Image
Tuula Irmeli Rantala
User avatar
-Uta-
Posts: 5925
Joined: Mon Sep 22, 2014 12:55 pm

Re: HKI - Seija Mörön murha 23.7.2008

Post by -Uta- »

Kun kampaaja meni käymään ystävänsä luona, pöydässä oli kesäkeittoa, jauhelihapihvejä ja mustikkarahkaa. Kampaaja ei arvannut, mitä suuhunsa laittoi.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006600999.html
Julkaistu: 7:40

Ilta-Sanomat käsittelee juttusarjassa suomalaisten mustasukkaisuussurmien synkkää historiaa.
Tämä on sarjan kahdeksas osa.


Image
Siivoojanainen murhasi kampaajaystävänsä heinäkuussa 2008.
Kuva: Peter Jansson, Harri Vaskimo


KESKIVIIKKOILTANA 23. heinäkuuta 2008 Sörnäisten Rantatiellä Helsingissä tassutteli yksinään mustavalkoinen pikkukoira. Vanha eläin veti perässään talutushihnaa. Lopulta ohikulkenut nuoripari poimi karkurin mukaansa ja vei löytöeläintaloon Viikkiin. Kolmea päivää myöhemmin lauantaina harrastajakalastaja meni virvelöimään Tolkkistentien varrelle telakkarantaan Porvoossa. Syrjäisessä rannassa nökötti käytöstä poistettuja laivoja, parhaat päivänsä nähneitä troolareita ja proomuja. Yhden vanhan paatin vieressä jotain epätavallisen isoa. Se oli vatsallaan kelluva naisen ruumis. Myöhemmin selviäisi, että vainaja oli 50 kilometrin päästä löytyneen pikkukoiran omistaja, 59-vuotias helsinkiläiskampaaja.

VAINAJAN löytymisestä tuli iso uutinen seuraavina päivinä. Tapausta tutkivalle keskusrikospoliisille oli alusta asti päivänselvää, että kysymyksessä oli henkirikos eikä tapaturmainen hukkuminen. Nainen oli kellunut rantavedessä täysissä pukeissa ja kaula auki viillettynä. Surman tekotapaa ei kuitenkaan alkuvaiheessa kerrottu lehdistölle, sillä tiedon päätyminen julkisuuteen olisi voinut vaarantaa esitutkinnan.

Vainaja tunnistettiin 31. heinäkuuta, ja siinä vaiheessa tutkinta alkoi edetä vauhdilla. Surmaaja löytyy usein uhrin lähipiiristä, niin kävi nytkin. Uhrin henkilöllisyyden selviämisen jälkeen poliisi otti kiinni tämän pitkäaikaisen ystävän, 53-vuotiaan siivoojanaisen. Samalla siivoojan asuntoon tehtiin kotietsintä ja hänen autonsa takavarikoitiin tarkempiin tutkimuksiin.

SIIVOOJAN tuttavat hämmästyivät poliisin sinivalkoisten eristysnauhojen ilmestymisestä naisen kotioveen. Naapurit tunsivat naisen hartaana uskovaisena, ja hän kävi säännöllisesti helluntailaisen Saalem-seurakunnan kokouksissa. Naapurit kuvailivat naista hyvin puheliaaksi, jonka ”hössötys” saattoi säikäyttää sellaiset ihmiset, jotka eivät häntä entuudestaan tunteneet.

Tuttavat eivät kuitenkaan tienneet, että naisella oli väkivaltainen menneisyys. Hän oli noin kolmekymmentävuotiaana pahoinpidellyt törkeästi työtoverinsa ja lyönyt avomiestään kirveellä päähän. Ensimmäinen rikoksista oli tapahtunut 1983. Työtoveri oli istunut lastauslaiturilla, kun nainen oli yllättänyt hänet takaapäin ja lyönyt päähän pihvinuijalla. Syynä oli mustasukkaisuus, sillä nainen oli rakastunut edellisenä kesänä erääseen mieheen ja kuvitteli myös työtoverin havittelevan tätä. Toinen rikoksista oli vuodelta 1988. Nainen oli asunut jonkin aikaa miehen luona, kunnes mies oli alkanut patistaa naista muuttamaan omaan asuntoon. Eräänä iltana miehen käytyä jo nukkumaan, nainen käveli sängyn viereen ja löi unten mailla olevaa avomiestään retkikirveellä päähän.

Mies selvisi hengissä, ja nainen sai syytteen tapon yrityksestä. Nainen kirjoitti katuvaisena kirjeitä oikeudelle, kertoi olevansa sellikammoinen ja pyysi lievää tuomiota. – Suutuin kun minun piti muuttaa pois. Olisin halunnut asua miehen kanssa, olla hänen kanssaan onnellinen, kirjoitti hän eräässä tekstissään. Nainen tuomittiin tapon yrityksestä vankilaan kahdeksi ja puoleksi vuodeksi. Hänen katsottiin olleen täyttä ymmärrystä vailla eli nykytermein alentuneesti syyntakeinen.

SIIVOOJA oli elänyt nuhteettomasti kaksikymmentä vuotta, kunnes harhainen mustasukkaisuus sai hänestä jälleen vallan. Hän oli tutustunut Saalem-seurakunnassa itseään vanhempaan mieheen ja rakastunut tähän palavasti. Ilmeisesti nainen kuvitteli olevansa miehen kanssa jonkinlaisessa seurustelusuhteessa, vaikka oikeasti rakkaus olikin yksipuolista. Mies oli alkanut vältellä Saalemin tilaisuuksia naisen tungettelevan käytöksen vuoksi.

Ennen pitkää nainen alkoi pelätä, että rakkaus, joka kuului hänelle, otettaisiin häneltä pois. Hän otti syytöstensä kohteeksi kampaajaystävänsä, johon oli tutustunut joitakin vuosia aiemmin kampaamokäynnin yhteydessä. Vaikka kampaajayrittäjä ei tuntenut eikä ollut edes tavannut miestä, siivooja oli vakuuttunut, että tilaisuuden tullen kampaaja veisi miehen häneltä. Siivooja puhui ajatuksistaan rukousavustajalleen, joka kuvaili naista myöhemmin oikeudessa muihin ihmisiin takertuvaksi ja paljon henkistä tukea tarvitsevaksi persoonaksi. – Yhden kerran hän sanoi, että tekisi mieli tappaa. Muistutin häntä viidennestä käskystä, rukousavustaja todisti.

ITSE surma oli yhdistelmä suunnitelmallisuutta ja kaaosta. Siivooja kutsui kampaajan kerrostaloasuntoonsa Itä-Helsinkiin sillä verukkeella, että he pohtisivat yhteistä lomamatkaa. Siivooja oli laittanut heille ruoaksi kesäkeittoa, jauhelihapihvejä ja jälkiruoaksi mustikkarahkaa. Kaikki sujui hyvin jälkiruokaan saakka. Kun kampaaja alkoi syödä rahkaa, hänelle tuli omituisen väsynyt olo. Hän ehti ihmetellä, oliko siihen laitettu alkoholia, ja nousi hetkeksi seisomaan ennen kuin rojahti hervottomana olohuoneen lattialle.

Siivooja oli terästänyt uhrinsa rahkan suurella määrällä unilääkkeitä. Kun kampaaja makasi tajuttomana, nainen päätti hankkiutua eroon uhrinsa koirasta. Kampaaja oli ottanut 11-vuotiaan perhoskoiransa mukaan vierailulle. Se oli hänelle rakas kuin oma lapsi, ja tuttu näky myös hänen työpaikallaan, Hämeentiellä sijaitsevassa kampaamossa. Jos joku asiakas ei pitänyt koirasta, ei asiakkaalla ollut enää mitään asiaa liikkeeseen.

Siivooja otti koiran mukaansa, kuljetti sen autolla kampaajan kotikulmille Hakaniemeen ja päästi irti kadulle. Sen jälkeen nainen palasi takaisin asunnolleen. Edestakaisessa matkassa oli vierähtänyt puolisen tuntia. Kampaaja makasi yhä lattialla tiedottomana, mutta elossa. Siivoja viimeisteli surmatyön viiltämällä ystävänsä kaulan keittiöveitsellä. Kuolema seurasi muutamassa kymmenessä sekunnissa. Sen jälkeen nainen raahasi ruumiin olohuoneesta kylpyhuoneeseen, pesi pois veren ja odotti pimeän tuloa.

PUOLEN yön maissa siivooja siirsi ruumiin rappukäytävään ja hissiin, jolla hän kuljetti vainajan viidennestä kerroksesta alaovelle. Hän ei ollut edes käärinyt ruumista mihinkään vaan toimi joko hätäpäissään tai luotti siihen, ettei ketään tulisi enää niin myöhään rappukäytävässä vastaan. Hän oli suunnitellut vainajan siirtämistä kuitenkin sen verran, että oli parkkeerannut autonsa alaoven eteen.

Hän nosti ruumiin auton takapenkille ja ajoi vajaan 50 kilometrin päähän Porvooseen ja upotti ruumiin rantaveteen. Seutu oli siivoojalle ennestään tuttu, sillä hän oli aiemmin käynyt keräämässä lähistöltä mustikoita.

OIKEUDESSA 53-vuotias siivooja oli itkuinen. Hän myönsi olleensa mustasukkainen miehestä, mutta kiisti, että olisi sen vuoksi suunnitellut murhaa. Hänen mukaansa ajatus ystävän tappamisesta tuli vasta tapahtumapäivänä. – En tiedä mitenkään, mikä oikosulku tuli. En tiedä, mikä minuun meni, kun otin veitsen.

Käsittämätöntä vyyhtiä – rakastumista, kuviteltua seurustelusuhdetta, perätöntä mustasukkaisuutta – selittävät osaltaan naisen mielentilatutkimuksessa ilmitulleet seikat. Siivoojalla ei todettu mielisairautta, mutta hänellä oli sekamuotoinen persoonallisuushäiriö. Hänellä oli alttius tuntea itsensä ivatuksi ja syrjityksi, olipa kyse kuvitelluista tai todellisista tilanteista. Etenkin seurustelu, mustasukkaisuus ja erotilanteet aiheuttivat hänessä erityisen voimakkaita tunnereaktioita.

Siivooja tuomittiin oikeudessa murhasta, mutta persoonallisuushäiriön takia hänen katsottiin olleen alentuneesti syyntakeinen. Se tarkoitti 11 vuoden vankeutta elinkautisen sijaan.

Lähteinä: Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien arkisto, oikeuden pöytäkirjat
Miika Viljanen /IS
Post Reply