Porvoo - Marjo Jalavan surma 19.9.1987

Selvitetyt tapaukset taustoineen, rikosten tekijöiden profiilit
Post Reply
User avatar
-Uta-
Posts: 4720
Joined: Mon Sep 22, 2014 12:55 pm

Porvoo - Marjo Jalavan surma 19.9.1987

Post by -Uta- »

Kuidut paljastivat Marjon tappajan
Kymmenen minuutin kotimatka koitui 18-vuotiaan porvoolaisen opiskelijan Marjon kohtaloksi.
Tappajan ja raiskaajan kohtalon sinetöivät kuidut.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007978480.html
15.5. 18:00 - Sari Autio - Rikoksen jäljet
Sarja kertoo keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion työstä ja siitä, mikä jälki johti rikoksen ratkaisuun.

Image

LAUANTAINA 19. päivänä syyskuuta 1987 kello 12.40 ilmoitti konstaapeli Orimattilan poliisista keskus­rikospoliisin tutkinta­toimiston viikonloppu­päivystäjälle, että Askolan Monninkylästä, kantatie numero 55:n ojasta oli löydetty nuoren naisen ruumis. Vainaja lepäsi noin kahden metrin päässä tiestä alavartalo paljaana. Käsilaukussa oli nuoren naisen henkilöllisyys­todistus. Siitä paljastui, että surmattu oli 18-vuotias opiskelija, porvoolainen Marjo Jalava.

Nuori nainen oli edellisenä iltana viettänyt aikaa poika­ystävänsä, sisarustensa ja ystäviensä kanssa kotona ja myöhemmin porvoolaisessa ravintolassa Grand Esplanadissa. Tytöt istuivat omassa pöydässään ja pojat omassaan, niin kuin ystävyksillä oli tapana. Valomerkki tuli, kun Marjo oli tanssimassa illan viimeistä valssia. Ravintolan sulkeuduttua Marjo keskusteli poikaystävänsä kanssa ravintolan portailla. Poikaystävä kehotti Marjoa menemään edeltä päin kotiin ja sanoi itse tulevansa nakkikioskin kautta. Kello oli 01.35. Koti oli vain noin 10 minuutin kävelymatkan päässä. Marjo ei ollut ravintolassa poistuessaan humalassa, sillä hän käytti vain hyvin vähän alkoholia. Alunperin hän ei ollut aikonut lähteä ollenkaan ravintolaan, mutta lopulta ei halunnut jäädä yksinkään kotiin. Ne muutamat kotimatkan minuutit riittivät tunteettomalle hyökkääjälle, joka kävi pienikokoisen ja hyvin hennon Marjon kimppuun. NÄKY maantieojassa oli lohduton. Marjo oli kuristettu kuoliaaksi, ja hänelle oli tehty seksuaalista väkivaltaa. Kateissa olivat Marjon kengät, toinen nilkkasukka, käsineet ja toinen korvakoru.

Neljä vuorokautta kuolemasta vainajasta otettiin tahranäytteitä. Poliisi yritti ensimmäistä kertaa ratkaista henkirikoksen dna-tutkimuksen kautta. Solukuoleman takia siemennestenäytteet olivat kuitenkin analyysi­kelvottomia. Tahroissa oli liian pieni määrä dna:ta analysoitavaksi eikä tulkintakelpoista tulosta saatu. Näytteet tutkittiin immunobiologian laitoksella. – Kaikki muu tutkinta olisi ollut täysin tarpeeton, jos niitä olisi saatu, syyttäjä kommentoi myöhemmin hovioikeudessa.

Miten Marjolle täysin tuntemattoman tappajan ja raiskaajan jäljille päästiin? Marjon tapauksesta tuli kuitututkimuksen malliesimerkki. Marjon kengät ja oikean käden käsine löydettiin Näsintien ja Kokonniemen­tien risteyksessä.

Poliisi aloitti tappajan ja raiskaajan etsimisen vertailemalla tapausta muihin Porvoon alueella tapahtuneisiin seksuaalirikoksiin.

Noin vuotta aiemmin Kokonniementien varrella oli aamuyöllä hyökätty toisen naisen kimppuun. Mies oli pyytänyt ensin naiselta tulta, kaatanut tämän sitten ojaan selälleen, painanut polvella rintaan ja kuristanut käsin kurkusta niin, että nainen oli ollut vähällä menettää henkensä. Hyökkääjä jätti naisen virumaan pensaikon kätköihin. – Yritin huutaa, mutta en saanut minkäänlaista ääntä johtuen miehen otteesta kurkussani. Menetin saman tien tajuntani. Viimeinen ajatukseni oli, että henki tässä lähtee, koska mitä enemmän rimpuilin, sen kovemmin mies puristi kurkustani, järkyttynyt nainen kertoi kuulusteluissa. Kun nainen tuli tajuihinsa puolitoista tuntia myöhemmin, hän huomasi, että hänen haalaripukunsa haaraosa oli repeytynyt. Merkkejä seksuaalisesta väkivallasta ei ollut. Kuristaminen oli painanut kaulakorun jäljen uhrin kaulaan. – Sielullinen kärsimys teon johdosta on ollut valtava ja joka päivä katsoessani peiliin ja nähdessäni sydämenmuotoisen tummuneen arven kaulassani tapaus muistuu mieleeni, nainen kertoi.

Paikka, jossa naisen kimppuun oli käyty, oli alle 10 metrin päässä paikasta, josta Marjon kengät ja käsine löytyivät. Se oli paikka, jossa Marjon kimppuun käytiin.

POLIISI kiinnostui alun perin porvoolaisesta 30-vuotiaasta eronneesta autonkuljettajasta Pekasta, koska miestä oli syytetty syyskuussa 1979 tapahtuneesta koululaisen väkisinmakaamisesta. Syyte oli kuitenkin hylätty sekä raastuvan- että hovioikeudessa.

Poliisi pidätti työttömäksi joutuneen Pekan 16. marraskuuta 1987. Pidätetyn tahdon mukaisesti pidätyksestä ei ilmoitettu hänen omaisilleen. Pekalle näytettiin kuulusteluissa Marjon kuvaa. – En ole koskaan ollut tekemisissä kuvan esittämän henkilön kanssa, Pekka vastasi. Pekan asuntoon tehtiin kotietsintä ja hänen keltainen Opel Kadett -henkilöautonsa takavarikoitiin, samoin hänen vaatteensa, jotka olivat pidätettäessä yllä.

SUNNUNTAINA 27. syyskuuta noin 760 metrin päästä Marjon ruumiin löytöpaikalta löytyi Marjon toinen käsine. Kuitututkimuksista tuli se näyttö, jolla Pekka tuomittiin kaikissa oikeusasteissa, korkeinta oikeutta myöten. Ei murhasta, niin kuin omaiset olivat toivoneet, mutta taposta ja väkisinmakaamisesta sekä noin vuotta aiemmin tapahtuneesta naisen törkeästä pahoinpitelystä.

Pekan kaksiovisessa autossa oli tiikerikuvioiset siistit istuinsuojapäälliset. Muutoin auto oli poliisin mukaan epäsiisti. Asunnon olohuoneen lattialta poliisi löysi muovisäkin, jossa oli likaisia ja osittain homeisia vaatteita.

Krp:n kriminaalilaboratorion lausunnon mukaan Marjon vaatteista löytyi yli 200 tasavärisiä tummanruskeita ja täplikkäästi värjäytyneitä vaaleita ja keskiruskeita akryylikuituja, jotka mikroskooppisen tutkimuksen perusteella olivat samanvärisiä ja -laatuisia kuin Pekan auton istuinten päällisten ruskeat kuidut.

OIKEUDESSA todistajana kuultu rikoskemisti kertoi, että yli 200 kuidun löytö oli erittäin runsas löytö. Uhrin karvoista ja hiuksista ei löydetty muita kuin Pekan autosta ja kodista löytyneitä kuituja. Rikoskemisti ilmoittikin, että määrä läheni Suomen ennätystä ja ”kun on näin huomattavia kuitumääriä ei voida edes leikitellä sattuma-ajatuksella”.

– Syyllisyys kauhistuttavaan veritekoon ja muihin raakuuksiin näyttää varsin selvältä. Vain suora tunnustus puuttuu, mutta huomioon ottaen syytetyn osoittaman kovapintaisuuden sellaista tuskin koskaan saadaankaan. Tässä jos missään surmaaja on toiminut vakaasta harkinnasta. Koko tapahtumaketju osoittaa hänessä sellaista raakuutta ja julmuutta, että murhasta rangaistukseksi määrätty elinkautinen vankeus tuntuu sekin naurettavalta rangaistukselta, omaisten avustaja vetosi murhatuomion puolesta oikeudessa.

Omaisten mielestä olennaista tapauksessa ei ollut löydettyjen kuitujen määrä sinänsä, vaan se, että kuituja oli erilaisia ja niiden alkuperä oli joko Pekan auto tai hänen asuntonsa tai vaatteensa. Se, että kuitujen alkuperä liittyi Pekkaan teki omaisten mielestä näytön Pekkaa vastaan sadan prosentin pitäväksi. – Erilaisten, alkuperältään selvitettyjen kuitujen olemassaolo kytkee teon nimenomaan vastaajaan ja sen vuoksi jatkuva syyttömyyden vakuuttelu on vain osoitus halveksunnasta yhteiskuntaa ja muita ihmisiä kohtaan, Marjon vanhemmat kirjoittivat korkeimmalle oikeudelle. Marjon rintaliiveistä löytynyt lasinsiru vastasi taitekertoimeltaan sekä röntgenmikroanalysaattorilla suoritettujen alkuainemääritysten perusteella kemialliselta rakenteeltaan yhtä Pekan auton vasemmasta etujalkatilasta löytyneistä 11:stä lasinsirusta.

Omaisten mukaan Pekka odotti autoineen Hankkijan piha-alueella sopivaa uhria. Heikosti valaistulla alueella yksi henkilöauto sulautui helposti erilaisten tavarapinojen ja maatalouskoneiden joukkoon.

AIEMMAN hyökkäyksen uhrille näytettiin Pekan Polaroid-kuvaa, ja myöhemmin Pekkaa yksinään tunnistamistilaisuudessa. Nainen tunnisti Pekan hänen kimppuunsa hyökänneeksi mieheksi. Oikeudessa nainen oli varma, että Pekka oli hyökkääjä. Kävelynäytteen jälkeen nainen kertoi, että mies käveli ”nimenomaan noin”.

Pekka vakuutti syyttömyyttään ja koki tulleensa väärin tuomituksi. ”Voidaanko todella Suomen oikeuslaitoksella pelkän kuitututkimuksen perusteella, mikä ei ole edes täysi näyttö niin osoittaa sormella että juuri Sinä olet syyllinen”, Pekka kirjoitti hovioikeudelle ja väitti, että oli viikonloppuisin yleensä niin juovuksissa ettei olisi kyennyt ajamaan autoa saatikka yhdyntään.

Pekka tuomittiin taposta ja väkisinmakaamisesta kuitujen perusteella. Sormenjälkiä ei koskaan löydetty. Raastuvanoikeus tuomitsi Pekan taposta ja väkisinmakaamisesta 12 vuoden vankeusrangaistukseen. Kun tuomioon laskettiin mukaan aiemman uhrin törkeä pahoinpitely yhteenlasketuksi vankeusrangaistukseksi tuli 13 vuotta vankeutta.


Ilta-Sanomat 20.1. 1988:
Image

Pekka kiisti teon viimeiseen asti. Ilta-Sanomat 2.3.1988.

HOVIOIKEUS alensi rangaistusta ja tuomitsi Pekan yksin teoin tehdystä taposta ja väkisinmakaamisesta 10 vuoden vankeusrangaistukseen. Yhdessä törkeän pahoinpitelyn kanssa yhteenlaskettu rangaistus oli 11 vuotta vankeutta. Hovioikeuden mukaan Pekan suoranaisena tarkoituksena ei ollut Marjon kuolema.

Korkein oikeus pysytti voimassa hovioikeuden ratkaisun. KKO:n mukaan oli hyvin epätodennäköistä, että joku muu kuin Pekka olisi käyttänyt hänen autoaan. Pekka ei tunnustanut koskaan. Hän kuoli 2019.

***

Image
Post Reply