Isä ja äitipuoli surmasivat 8v. tytön,Helsinki 13.5.2012

Ratkaisemattomat henkirikokset vuodesta 2010 alkaen
Forum rules
Uusien ketjujen nimissä tulisi mainita vähintäänkin tapahtumapaikka ja vuosi.
matlockb
Posts: 1701
Joined: Fri Apr 27, 2012 6:30 pm

Re: Isä ja äitipuoli surmasivat 8v. tytön,Helsinki 13.5.2012

Post by matlockb »

Tuo sakkoja saanut olisi sietänyt kyllä saada tuomion ihan virkavelvollisuuden rikkomisesta ja sen lisäksi hänet olisi tullut tuomita viralta pantavaksi.
Samoin pikkusakot olisi ansainnut tämä työkykynsä menettänyt raukka, hän menetti sentään vain työkykynsä, mitäs Eerika menetti? koko elämänsä ja henkensä 8-vuotiaana, sen rinnalla työkyvyn menettäminen on aika pientä.
matlockb
Posts: 1701
Joined: Fri Apr 27, 2012 6:30 pm

Re: Isä ja äitipuoli surmasivat 8v. tytön,Helsinki 13.5.2012

Post by matlockb »

Kihlakunnansyyttäjä Tuire Tamminiemi ilmoitti tyytymättömyyttä koko tuomioon, mutta päätti lopulta että ei valita tuomioista, sillä hänen mukaansa hovioikeus tuskin muuttaa tuomioita. Näin ollen vapauttavat ja langettavat tuomiot ovat lainvoimaisia.
Vastaajat (kaksi syylliseksi todettua) eivät ilmoittaneet tyytymättömyyttä tuomioon eivätkä näin ollen siitä hovioikeuteen valittaneet.
Edelleen olen sitä mieltä että menetetyn työkyvyn johdosta voi hakeutua esimerkiksi eri lääkäreiden vastaanotoille sekä tehdä monia muita normaaleita asioita elämässään ja muilla tavoin hoitaa terveyttään vaikka työkyky ei palautuisi.
Sen sijaan kuollutta ei paraskaan lääkäri voi auttaa..
Kotimaa 10.7.2015 klo 13:42 | päivitetty 10.7.2015 klo 17:47

Syyttäjä tyytymätön tuomioihin 8-vuotiaan surmaa koskevassa virkarikosjutussa

Kihlakunnansyyttäjä Tuire Tamminiemi aikoo ilmoittaa tyytymättömyytensä 8-vuotiaan tytön surmaan liittyvässä virkarikosjutussa. Hovioikeuteen valittamista hän harkitsee perehdyttyään tuomioon tarkemmin.

Image
Kihlakunnansyyttäjä Tuire Tamminiemi. Kuva: Heikki Saukkomaa / Lehtikuva

Syyttäjä harkitsee tuomiosta valittamista 8-vuotiaan tytön surmaan liittyvässä virkarikosjutussa.

– Kyllä ilmoitan tyytymättömyyttä tuomioon, ja nyt kun tämä tuomio on näin laaja, niin luen sen huolella ja rauhassa, ja mietin sitten, että kenen vastaajien osalta jatkan hovioikeuteen mahdollisesti, kihlakunnansyyttäjä Tuire Tamminiemi kommentoi tuoreeltaan.

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi kaksi sosiaalityöntekijää tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta 8-vuotiaan tytön surmassa. Muilta osin syytteet virkarikoksista on hylätty.

– Tuomion perusteissa useaan kertaan viitataan siihen, että esimerkiksi terveydenhuoltohenkilökunnalla ei ollut tietoa lastensuojeluun tulleesta ilmoituksesta. Alun perinkään en lähtenyt näissä syytteissä liikkeelle siitä, että olisi sitä tietoa pitänyt olla, vaan ihan niistä omista havainnoista, mitä kukin terveydenhuoltoalan ammattihenkilö on voinut tehdä vastaanottotilanteessa, Tamminiemi sanoo.

Käräjäoikeus perusteli ratkaisuaan sillä, että viranomaistoiminta lastensuojelun ja terveydenhuollon kesken oli tapahtuma-aikaan koordinoimatonta, mistä aiheutui tietokatkoksia eri toimijoiden välille. Yksittäisiä viranhaltijoita ei oikeuden mukaan voinutkaan saattaa rikosvastuuseen "järjestelmän mahdollisesta toimimattomuudesta".

Syyttäjä näkee tapauksella laajempaa merkitystä

– On tällä varmasti sellainen merkitys, että kiinnitetään huomiota lastensuojelutyöhön ylipäätään ja yhteydenpitoon niiden kaikkien eri viranomaisten välillä, jotka siinä lapsen asiassa toimivat silloin, kun lapsella lastensuojelun asiakkuus on.

– Ja varmaan myös ihan siinä käytännön lastensuojelutyössä, kun tämän jutun yhteydessä puhuttiin siitä lapsen tapaamisesta, asiakassuunnitelmien tekemisestä ja toimimisesta silloin, kun tulee ulkopuoliselta lastensuojeluilmoitus, niin varmasti nämä kaikki asiat tulivat keskustelunalle siellä asianomaisissa virnaomaisissa, ja miettivät niitä toimintamalleja, että onko niissä tarkistamisenvaraa, kihlakunnansyyttäjä lisää.

Syyttäjä vaati ehdollista vankeutta kahdelle tytön asioista vastanneelle lastensuojelun työntekijälle ja sakkoja yhdeksälle muulle tytön kanssa tekemisissä olleelle virkamiehelle.
http://yle.fi/uutiset/syyttaja_tyytymat ... sa/8145788
Kotimaa 11.9.2015 klo 15:29 | päivitetty 11.9.2015 klo 15:45

8-vuotiaan tytön surma: Virkarikoksesta tuomitut tyytyvät tuomioonsa

Kahden sosiaalityöntekijän tuomio tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta tuli lainvoimaiseksi, koska osapuolet eivät valittaneet hovioikeuteen.

Tuomiot murhatun 8-vuotiaan tytön virkarikosjutussa jäävät voimaan.

Syyttäjä tai tuomitut eivät ole valittaneet käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen määräaikaan mennessä.

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi heinäkuussa kaksi sosiaalityöntekijää tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta tytön tapauksessa.

Kihlakunnansyyttäjä Tuire Tamminiemi kertoo, että hän harkitsi aiemmmin tuomiosta valittamista, mutta käytyään läpi käräjäoikeuden päätöksen perustelut, päätti ettei jatka hovioikeuteen.

– Perustelujen lisäksi myös kokonaisarviointi vaikutti. En usko, että tuomio olisi muuttunut hovioikeudessa.

Käräjäoikeus katsoi, että lapsen asioista pisimpään vastanneen Helsingin kaupungin sosiaalityöntekijän ja hänen lähiesimiehensä olisi pitänyt ryhtyä kiireellisiin lastensuojelutoimenpiteisiin lastensuojeluilmoitusten takia.

Johtavalle sosiaalityöntekijälle tuomittiin 25 päiväsakkoa.

Tytön sosiaalityöntekijä jätettiin tuomitsematta rangaistukseen, koska hän oli oikeuden päätöksen mukaan menettänyt tapahtuneen johdosta terveytensä ja työkykynsä.

Käräjäoikeus vapautti syytteistä muut yhdeksän virkamiestä. Joukossa oli kaksi sosiaalityöntekijää ja terveydenhuollon henkilöstöä kuten lääkäreitä.

Isä ja tämän naisystävä surmasivat 8-vuotiaan tytön äitienpäivänä 2012. Molemmat tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen murhasta vuonna 2013.
http://yle.fi/uutiset/8-vuotiaan_tyton_ ... f=leiki-uu
User avatar
-Uta-
Posts: 5925
Joined: Mon Sep 22, 2014 12:55 pm

Re: Isä ja äitipuoli surmasivat 8v. tytön,Helsinki 13.5.2012

Post by -Uta- »

Uutuussarja avaa Suomea järkyttänyttä Vilja Eerikan murhaa
- rehtori koetti auttaa vain päiviä ennen tragediaa: ”Vastassa oli pahuus”

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006283605.html
Julkaistu: 24.10. 11:17

Rikoksen anatomia -televisiosarjassa käsitellään suomalaisia suuresti järkyttänyttä Vilja Eerikan murhaa toukokuussa 2012. Tragediaa avaava jakso ei sovi herkimmille.

Äitienpäivänä 2012 helsinkiläisyksiöön hälytetään aamuneljän tienoilla ambulanssi ja poliisi. Asunnosta löydetään kuolleena 8-vuotias Vilja Eerika. Päässä hänellä on tiarapanta, ruumiissa runsaasti eri-ikäisiä mustelmia.

Kotietsinnässä poliisi löytää asunnosta muovikasseja, joiden sisällä on muun muassa pressu, lakanoita, nippusiteitä, narua ja pyykkipoikia.

Myöhemmin selviää, että Vilja Eerikan isä ja tämän naisystävä surmasivat tytön äärimmäisen julmalla tavalla. Tyttö sidottiin lakanoilla ja naruilla tiukkaan pakettiin. Ruumiinavauksessa kuolinsyyksi todettiin tukehtuminen. Surmaa edelsi pitkään jatkunut fyysinen ja psyykkinen kaltoinkohtelu.

Suomea ennennäkemättömällä tavalla järkyttänyttä Vilja Eerikan murhaa käsitellään tänään torstaina Rikoksen anatomia -sarjan jaksossa, johon on haastateltu muun muassa tytön koulun rehtoria, tapauksen tutkinnanjohtajaa ja lapsiasiavaltuutettua. Jakso voi järkyttää herkimpiä. Se sisältää poliisin esitutkinta-aineistoon kuuluvia videopätkiä rekonstruktiosta, joka suoritettiin tapahtumien selvittämiseksi. Rekonstruktiossa isä ja äitipuoli näyttävät nukella, kuinka he sitoivat Vilja Eerikan.

Ohjelmassa avataan tytön surullista kotielämää ja lastensuojelun epäonnistumista tytön auttamisessa. Kaltoinkohteluun ei kunnolla puututtu siitä huolimatta, että muun muassa tytön äiti, koulu ja naapurit tekivät yhteensä 11 lastensuojeluilmoitusta.

Tytön vanhemmat olivat eronneet vuosia aiemmin, ja vuonna 2010 Eerikan huoltajuus oli siirtynyt isälle äidin silloisen elämäntilanteen takia.

Jaksossa puhuu myös tytön koulun tuolloinen rehtori Tiina Hieta. Hän kertoo, että Vilja Eerikan hyvinvoinnista huolestuttiin koululla jo pian ensimmäisen luokan alkamisen jälkeen, kun opettaja huomasi mustelman tytön kasvoissa.

Syksyn 2011 edetessä huolenaiheita alkoi kertyä. Rehtori kertoo keskustelleensa kuraattorin kanssa, ja kuraattorin olleen yhteydessä lastensuojeluun, kun tyttö oli äitipuolensa määräämänä rangaistuksena joutunut kävelemään kouluun yli kolmen kilometrin matkan. Koulu tapasi tytön isän ja äitipuolen, mutta rehtorin mukaan isä antoi kuvan, että oli tyttärestään huolissaan. – Lähtökohtahan on se, että kun me teemme yhteistyötä kotien kanssa, niin me oletamme, että meitä on vastassa ihan tavallisia vanhempia. Ja valitettavasti niin ei tässä tapauksessa ollut. Meillä oli vastassa hyvin sairaat ihmiset. Voi sanoa, että meitä oli vastassa pahuus, rehtori sanoo.

Vilja Eerika sijoitettiin loppuvuonna 2011 noin neljäksi kuukaudeksi perhetukikeskukseen, eikä mustelmia tuona aikana ilmestynyt. Keväällä 2012 hänet kotiutettiin kuitenkin takaisin isän luo. Isä oli vaatinut palauttamista.

Kevään aikana koulu teki vielä kaksi lastensuojeluilmoitusta tytön mustelmista, joista toinen ilmestyi vain päiviä ennen tragediaa. Opettaja huomasi tuolloin mustelman Vilja Eerikan vatsassa, ja lastensuojelu sopi isän kanssa tapaamisen seuraavalle viikolle. Tätä tapaamista ei kuitenkaan koskaan ehditty pitää.

Rehtori avaa jaksossa viimeistä keskusteluaan tytön kanssa. Hän kutsui Vilja Eerikan perjantaina kansliaan ja kertoi tälle lastensuojelulaista ja siitä, ettei ketään saa satuttaa. Isästä ja äitipuolesta kysyttäessä tyttö hiljeni. Rehtori kehotti tyttöä palaamaan, mikäli hän haluaisi puhua jostakin.

Tytön lähdettyä rehtori ilmaisi huolensa koulusihteerille. – Sanoin, että voi kun tuo lapsi nyt kääntyisi takaisin. Että siellä kotona on jotain tosi pahasti pielessä. Sunnuntaina, kaksi päivää myöhemmin, tyttö kuoli kotonaan.

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi vuonna 2013 Vilja Eerikan isän ja äitipuolen elinkautiseen vankeuteen murhasta, vapaudenriistosta ja pahoinpitelystä. Helsingin hovioikeus piti tuomiot ennallaan. Vuonna 2015 kaksi sosiaalityöntekijää saivat tuomion tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta liittyen laiminlyönteihin Vilja Eerikan lastensuojeluprosessissa.

Rikoksen anatomia TV5 torstaisin klo 21.00. Katsottavissa myös Dplayssa osoitteessa dplay.fi

Riika Nykänen / IS
User avatar
-Uta-
Posts: 5925
Joined: Mon Sep 22, 2014 12:55 pm

Re: Isä ja äitipuoli surmasivat 8v. tytön,Helsinki 13.5.2012

Post by -Uta- »

Murhasta tuomitut isä ja äitipuoli eivät osoita katumusta teosta
- Vilja Eerikan kirjan kirjoittanut Vera tapasi murhaajat vankilassa: "Se oli kylmäävää"
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mur ... #gs.mr8zh9
JULKAISTU 04.12.2020 11:10

Vuonna 2012 isänsä ja äitipuolensa murhaamaksi joutuneen 8-vuotiaan Vilja Eerikan elämästä ilmestyi perjantaina Vera Miettisen kirjoittama kirja Eerika (Deadline Kustannus Oy). Vilja Eerikan isä Touko Tarkki ja äitipuoli Sirpa Laamanen on tuomittu teosta elinkautisiin vankeusrangaistuksiin. He ovat nyt istuneet vankilassa runsaat kahdeksan vuotta.

Miettinen tapasi kirjaa tehdessään sekä Tarkin että Laamasen Helsingin ja Turun vankiloissa vuonna 2015. Miettinen halusi tavata heidät, koska he tietävät lapsen elämästä sellaisia yksityiskohtia, joita muut eivät tiedä.

Kirjassaan Miettinen kuvailee tapaamisia kylmääviksi. Kumpikaan ei osoittanut tunteita tai katumusta teosta. Päin vastoin, he vierittivät syytä muiden niskoille.

– On tavanomaista, että vakavankin rikoksen tehnyt kiistää aluksi syyllisyytensä, mutta ajan kuluessa mieli usein muuttuu. Tilalle tulee katumus ja syyllisyys. En nähnyt näitä tunteita Tarkista ja Laamasesta, Miettinen kertoo kirjassaan.

Kylmäävän rauhallinen
Miettisen mukaan kumpikaan, edes Eerikan isä, ei osoittanut minkäänlaisia ikävän tunteita surmattua tyttöä kohtaan. Hän ei myöskään sanonut ikävöivänsä tytärtään.

– Touko Tarkki oli haastattelussa hiljainen ja vähäsanainen, mutta kylmäävän rauhallinen. Hän ei näyttänyt katumuksen merkkejä.

Isä oli Eerikan eläessä aktiivinen lapsen asioiden hoitamisessa ja se hämäsi vuosien aikana myös heitä, jotka työskentelivät Eerikan kanssa.

– Tarkin ulkoinen olemus antaa hänestä myös vähän yksinkertaisen kuvan, sellaisen, ettei hän pärjää huoltajana. Hänen aiempaan elämään perehtyminen kertoo kuitenkin muuta. Väkivaltainen käytös Eerikan äitiä kohtaan sekä seksuaalirikos eivät sovi edelliseen käsitykseen Tarkista, Miettinen kirjoittaa.

Äitipuoli oli valehdellut lapsesta lähtien
Miettisen mukaan Sirpa Laamanen oli tapaamisessa hieman varauksellinen mutta tyyni. Äitipuoli puhui Eerikan murhasta kuin hän kertoisi tavallisen päivän tapahtumista.

– Laamanen kertoi tapaamisessamme, että hänellä on todettu aikoinaan skitsofrenia, mutta hänellä ei ole ollut siihen lääkitystä. Mielentilatutkimuksessa ei selvinnyt, että Laamasella olisi mielisairauksia.

Miettinen kirjoittaa, että Laamanen oli haastattelussaan vähäsanainen omasta lapsuudestaan, mutta jotain hän kertoi sivulauseissaan. Hänen oma äitinsä oli vähätellyt häntä ja antanut ymmärtää, ettei hän ollut minkään arvoinen. Laamanen kertoi myös valehdelleensa lapsuudestaan lähtien.

Eerikan elinaikana hän valehteli muun muassa henkilöllisyydestään ja nelosraskaudestaan kaikille lastensuojeluviranomaisille ja sosiaalityöntekijöille.

Kummankin mielentilatutkimuksessa löytyi poikkeuksia
Laamasen mielentilatutkimuksessa hänen luonteenkehityksessään löydettiin poikkeuksia.

– Hänellä todettiin epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö ja piirteitä psykopaattisuudesta. Tutkimuksessa todettiin, että hänellä on taipumus vilpillisyyteen ja piittaamattomuuteen sosiaalisista normeista, ja että hänellä on vaikeuksia huomioida toisten tunteita. Laamanen todettiin myös itsekeskeiseksi ja empatiakyvyltään puutteelliseksi.

– Kun haastattelin Laamasta, hän ei todella näyttänyt katuvan sitä, että hän pahoinpiteli, nöyryytti ja lopulta murhasi 8-vuotiaan tytön, Miettinen kirjoittaa.

Myös Touko Tarkin mielentilatutkimuksissa todettiin luonteenkehityksen poikkeus. Hänellä on riippuvainen persoonallisuus, johon kuuluvat epäkypsiä ja estyneitä piirteitä. Mielentilatutkimuksen mukaan hän on alistuva, mukautuvainen ja sosiaalisissa tilanteissa estynyt.

Mielentilatutkimuksissa kumpikin todettiin syyntakeisiksi, eli tekohetkellä he ymmärsivät tekojensa seuraukset.

"Toivon, että Eerikaan tarinaa ei unohdeta"
Miettinen toivoo, että hänen kirjoittamansa Eerikan tarina toimisi oppimateriaalina myös tuleville sosiaalityöntekijöille.

– Toivon, että kirjan ansiosta edes yksi lapsi säästyisi samalta kohtalolta kuin Eerika. Hänen kuolemansa oli traaginen, mutta jo ennen sitä tyttö koki äärimmäistä väkivaltaa. Kenenkään ei pitäisi joutua kohtaamaan vastaavaa. Ennen kaikkea toivon, että Eerikan tarinaa ei koskaan unohdeta, hän toteaa.
User avatar
-Uta-
Posts: 5925
Joined: Mon Sep 22, 2014 12:55 pm

Re: Isä ja äitipuoli surmasivat 8v. tytön,Helsinki 13.5.2012

Post by -Uta- »

Vilja Eerikan viimeisinä elinkuukausina huoli lapsesta oli kova – rehtori kertoo uutuuskirjassa viimeisestä tapaamisesta tytön kanssa juuri ennen murhaa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/vil ... #gs.pgupwh
JULKAISTU 06.12.2020 06:11

Kahdeksanvuotias Vilja Eerika kuoli julmalla tavalla isänsä ja äitipuolensa murhaamana äitienpäivänä 2012. Monella ihmisellä oli kuitenkin ollut lapsesta huolta jo pitkään ennen tätä ja tytöstä oli tehty lukuisia lastensuojeluilmoituksia.

Perjantaina julkaistussa Vera Miettisen kirjassa Eerika (Deadline Kustannus Oy) käydään läpi lapsen vuosia lastensuojelun asiakkaana. Eerikan viimeisestä parista elinkuukaudesta piirtyy kirjassa äärettömän lohduton ja traaginen kuva, kun väkivaltatilanteet ja henkinen kärsimys kotona vain pahenivat. Viimeisen elinkuukautensa aikana Eerika käärittiin pressuun joka ilta ja hän nukkui tällaisena tiiviinä pakettina. Siihen hän myös kuoli. – Siitä tuli hänelle samanlainen todellisuus kuin muille lapsille on iltasadun lukeminen. Lisäksi Eerika oli pelolla hallittu, Miettinen kirjoittaa. Äitipuoli Sirpa Laamanen manipuloi ja uhkaili vasta 8-vuotiasta tyttöä. – Laamanen käytti todennäköisesti sanojensa tueksi voimasanoja, uhkaavaa huutamista, väkivaltaa tai sen uhkaa.

Välillä kaikki muuttui paremmaksi
Eerika oli marraskuusta 2011 maaliskuuhun 2012 sijoitettuna perhetukikeskukseen, missä hän viihtyi todella hyvin. Eerika sai paikasta oman huoneen, ystäviä ja hän sai harrastaa siellä ollessaan kuorolaulua. Eerika oli onnellisempi kuin koskaan ennen, mutta hän ikävöi äitiään.

Eerika piristyi sijoituspaikassa, nukkui ja söi hyvin ja myöhästymiset koulusta loppuivat. Isä oli etukäteen varoittanut työntekijöitä tytön rajuista raivokohtauksista, mutta mistään sellaisista tai muistakaaan oireista ei ollut merkkiäkään. Eerika myös luotti perhetukikeskuksen aikuisiin.

Eerika haki lohtua halauksilla ja halusi aina välillä syliinkin. Joskus Eerika oli kyllä vähän mustasukkainen, kun aikuiset antoivat muille lapsille huomiota. ”Ei yhtä ainutta raivokohtausta”, työntekijä painotti raportissaan. Vilja Eerika piti myös huoneensa siistinä ja huolehti tavaroistaan. Tyttö myös valikoi usein oma-aloitteisesti seuraavan päivän kouluvaatteensa. ”Vilja Eerika on taitava koululainen, ja tyttö viihtyy koulussa hyvin”, nainen kirjoitti. Kaikin puolin Vilja Eerikalla meni itse asiassa paljon paremmin kuin monella muulla perhetukikeskuksen asukkaalla.

Oireet olivat poissa
Tammikuussa 2012 Eerikan tilannetta selvitettiin jälleen Lastenlinnan lastenpsykiatrian poliklinikalla. Isän mukaan Eerikalla oli käytöshäiriöitä, kuten raivokohtauksia, huutamista, itkemistä, kastelua ja tuhrimista sekä kirjojen ja vaatteiden leikkelemistä. Lääkäri kertoi saaneensa Eerikaan hyvän kohtaktin ja tyttö käyttäytyi hyvin. Lääkäri oli myös huomannut, että Eerika kiintyi moneen aikuiseen helposti. Perhetukikeskuksessa asuessaan kaikki Eerikan oireet olivat poissa. Työntekijät kuvailivat Eerikaa innostuvaksi ja aktiiviseksi lapseksi. Koulullakaan ei ollut huolta Eerikasta tuona aikana.

Lääkärien mukaan Eerika kärsi kuitenkin siitä, että isän naisystävä väitti odottavansa neljää vauvaa, ja Eerika odotti vauvoja syntyväksi. Nadia Beroughina esiintynyt äitipuoli oli ilmoittanut nelosraskaudestaan ensimmäisen kerran jo kesällä 2010, mutta vielä helmikuussa 2012 lapset eivät olleet syntyneet. Lastensuojelusta oli useita kertoja sanottu Eerikan isälle, että näin pitkään jatkunut raskaus ei ollut mahdollinen, ja että he elävät jonkinlaisessa kuvitelmassa, mutta isä ei uskonut.

Ei olisi halunnut kotiin
Maaliskuun lopulla 2012 lastensuojelussa päätettiin, että Eerika sai muuttaa takaisin kotiinsa isänsä luo, koska tytön vointi oli parantunut niin paljon kolmen ja puolen kuukauden aikana, jonka hän oli asunut perhetukikeskuksessa.

Eerika ei olisi halunnut kotiin. – En haluaisi lähteä. Täällä on ollut niin kivaa, Eerika kertoi psykologille, kun häneltä kysyttiin poismuutosta. – Miten sinulla sitten menee kotona isän ja äitipuolen kanssa? Tytön ilme muuttui ja hän vastasi vakavana. – En saa puhua kenellekään kotiasioistani.

Perhe asui pienessä asunnossa
Lastensuojelun huoli lapsesta ei kuitenkaan kadonnut, kun tyttö palasi kotiinsa.
– Erityisiä huolenaiheita ovat se, että perhe asuu pienessä yksiössä, ja se, kun Viljan isän mukaan äitipuoli Nadia on raskaana ja odottaa nelosia. Huolestuttavaa on, miten perhe mahtuu elämään pienessä asunnossa, sosiaalityöntekijät totesivat maaliskuun lopussa.

Vielä tuossakaan vaiheessa lastensuojeluviranomaiset eivät tienneet – vuosien jälkeenkään – kuka äitipuoli, eli Nadia Beroughina esiintynyt nainen oikeasti oli. Hän esiintyi ranskalaismarokkolaisena naisena, mutta oli tosiasiassa suomalainen Sirpa Laamanen. Lastensuojelusta oli useasti pyydetty naista tuomaan henkilötodistuksensa nähtäväksi, mutta hän ei koskaan tuonut. Naisen valhe nelosraskaudestakin jatkui yli kahden vuoden ajan. – Nadian oletettu raskaus on hämmentävä asia, koska puhe siitä on jatkunut jo vuosia eikä raskaus näy Nadiasta.

Äidillä kova huoli
Äitiään Eerika tapasi kuolemaansa saakka valvotusti. Äidillä oli etenkin keväällä 2012 kova huoli tyttärestään. Kirjassa äidistä käytetään nimeä Maarit, mutta se ei ole hänen oikea nimensä.

Maarit ei osannut enää sanoin kuvailla sitä tuskaa, mitä hän tunsi. Hän tiesi äidinvaistollaan, että hänen tyttärensä kärsi, mutta hän ei itse pystynyt pelastamaan omaa lastaan.

Äiti näki tyttärensä surumielisyyden, mutta lapsi ei koskaan puhunut kotioloistaan edes omalle äidilleen. – Onko kiva asua taas kotona iskän kanssa? äiti kysyi. Tyttö selvästi nieleskeli kyyneleitään ja äiti kannusti häntä kertomaan, jos jotain kerrottavaa oli. Mutta Eerika ei sanonut mitään.

Äidin tapaamiset päättyivät ikävään
Myös Eerikan koulussa Mellunmäen ala-asteella oli huomattu, että Eerikan asuminen perhetukikeskuksessa oli tehnyt lapselle todella hyvää. Opettajilla ei ollut huolta Eerikasta tuona aikana. Rehtori ihmetteli, miksi lapsen sijoitusta ei jatkettu, koska se sujui niin hyvin ja tytön vointi parani. Lastensuojelun mukaan perusteita sijoitukselle ei kuitenkaan enää ollut.

Kului vain viikko Eerikan kotiinpaluusta, ja koulussa heräsi taas huoli. Elettiin huhtikuun alkua 2012. 6. huhtikuuta 2012 Eerika täytti 8 vuotta. Päivää ennen tyttö tapasi äitinsä, joka toi tälle lahjoja. Äidin ja tyttären tapaamiset päättyivät kirjan mukaan aina samalla tavalla. Kumpikin sanoi, että ikävä tulee ja usein molemmat itkivät. Eerika lähti tapaamisista lähes aina itkien takaisin isänsä luo.

Mieluinen syntymäpäivälahja
Varsinaisena syntymäpäivänä isä Touko Tarkki oli kutsunut veljensä kylään. Eerikan ilme loisti ilosta ja hän hyppi ilmaan. – Mulle on järjestetty omat synttärit!, hän iloitsi ja avasi lahjan. Paketista paljastui ihastuttava vaaleanpunainen prinsessamekko ja purppuranpunainen tiara. Eerika tanssi tiara päässään, niin onnellinen hän oli. Tyttö piti tiaraa koko seuraavan kuukauden, aina kuolemaansa saakka. Se oli tytön päässä kotona, koulumatkoilla ja pihalla. Tiaran avulla Eerika uppoutui omaan mielikuvitusmaailmaansa, prinsessalinnaan.

Mustelma aiheutti huolta
Huhtikuun puolivälissä 2012 Eerika meni yökylään Toukon isän eli isoisänsä ja tämän naisystävän luo. Eerika viihtyi heidän kanssaan. Isoisän naisystävä Kaarina oli ollut jo jonkin aikaa huolissaan Eerikasta, mutta nyt huoli heräsi toden teolla. Nainen näki Eerikan poskessa silmän alapuolella mustelman. Myöhemmin Kaarina kysyi Eerikalta mustelmasta, mutta tyttö kertoi sen tulleen taas sählystä.

Kaarina mietti niitä asioita, joita Nadia ja Touko olivat aiemmin kertoneet Viljan käytöksestä. Heidän mukaansa Viljalla oli kaikenlaisia käytöshäiriöitä muun muassa vessassa käymiseen ja syömiseen liittyen. Kaarina ajatteli tarkkailla päivän ajan Eerikan käytöstä. Oli ihanaa saada tyttö heille kylään, mutta hän oli myös huolissaan Eerikasta. Nadia oli vaikuttanut huijarilta alusta asti, ja Touko luotti Nadiaan sokeasti. Se oli raskasta katsottavaa. Kylässä Eerika käyttäytyi kuitenkin todella hyvin ja kiltisti, söi hyvin ja kävi normaalisti vessassa. Kaarina yritti kysyä Eerikalta kotioloista, mutta jälleen tyttö vaikeni.

Sidottiin julmasti öiksi
Kirjan mukaan viimeistään 16. huhtikuuta 2012 alkoi Eerikan sitominen öiden ajaksi. Eerika makasi kotonaan sängyllään, joka oli kova puusohva. – Pysy nyt paikallasi, senkin läski! äitipuoli Nadia huusi. Eerikan alle sänkyyn oli laitettu pressumuovia ja lakana. Nadian mukaan Eerika kasteli allensa. Seuraavaksi Nadia kääri lakanan tiukasti Eerikan ympärille, sitoi toisen pään kiinni lakanaan ja toisen pään sängyn laitaan kiinni.

Tyttö pakeni mietteissään prinsessamaailmaansa. Välillä hän yritti rimpuilla, jolloin Nadia nosti polvensa Eerikan rintakehän päälle. Tyttö huudahti kivusta. Isäkin alkoi huutaa, vaikka normaalisti hän ei juurikaan huutanut. Touko komensi Eerikaa olemaan paikoillaan.

Eerika katsoi isäänsä ja kyyneleet vierivät pitkin poskia. Hän ei voinut ymmärtää, miksi isäkin huusi hänelle. Sitä ei edes mielikuvitusmaailma pystynyt korjaamaan. Nadian ilmeestä näkyi tuttu vihan roihu. ”Jos sä et nyt pistä pentuas kuriin, niin mä lyön sitä uudestaan!” Nadia sihisi ja katsoi Toukoa. Nadia nappasi ilmastointiteipin lattialta ja ojensi sen Toukolle. ”Sä laitat nyt ton pennun pään kiinni ja sidot sen sängyn laitaan. Onko selvä!?” Touko empi hieman, mutta otti sitten ilmastointiteipin ja veti sitä Eerikan pään ja otsan ympäri. Nadia otti mustan vyön viereiseltä tuolilta ja sitoi sillä Eerikan jalat sängyn reunaan kiinni. Eerika itki lohduttomasti. Prinsessan linnassa ei kuitenkaan ollut tuskaa. Ei kipua, ei nöyryytystä.

Julmaa väkivaltaa ja valehtelua
Äiti teki Eerikasta lastensuojeluilmoituksen vielä 18. huhtikuuta 2012, koska Eerikalle soitettuaan huoli lapsesta kasvoi taas. Nadia huusi taustalla ja Eerika oli ahdistuneen ja pelokkaan kuuloinen. Äiti oli kuitenkin todella pettynyt siihen, että hänen soittonsa ja ilmoituksensa eivät tuntuneet koskaan johtavan mihinkään toimenpiteisiin. Hän oli tehnyt jo useita ilmoituksia tätä ennenkin.

Perheneuvolatapaamisessa huhtikuun 21. päivä psykologi ja sosiaalityöntekijät olivat sitä mieltä, että Eerikalle pitäisi hakea terapiaa. Tytöllä oli vetäytymis- ja depressio-oireita sekä tunne-elämään liittyviä ongelmia. Tosiasia oli kuitenkin, että äitipuoli Nadia oli valehdellut Toukolle tämän tyttären oireista ja käytöksestä. Tarinat kirjojen ja vaatteiden silpomisista olivat keksittyjä.

Nadia oli alkuun pitänyt huolen siitä, että Touko ei näkisi hänen tekemisiään tai sanomisiaan Eerikaa kohtaan. Nyt sillä ei ollut enää väliä. Touko oli täysin uskonut hänen kertomuksensa Eerikan häiriökäytöksestä. Mikään niistä ei pitänyt paikkaansa, mutta olihan Nadian jotain tehtävä.

”Sä olet vitun läski”, Nadia sanoi lähes rauhallisella äänellä, mutta läimäytti sitten Eerikaa reisille. Ensin avokämmenellä ja sitten nyrkillä. Eerika istui vessanpöntöllä ja itki. Nadia oli käskenyt Eerikan pois vessasta, mutta Eerika ei ollut uskaltanut tehdä niin. ”Tajuatko sä, mitä harmia sä aiheutat meille. Sinä saatanan kakara! Ymmärrätkö, että me tapellaan sun takia Toukon kanssa koko ajan!”


Nadia kuristi Eerikaa ja repi häntä hiuksista. Hänen väkivaltansa seurauksena Eerika oli usein mustelmilla.

”Jos joku kysyy, niin mustelma on sitten tullut sählypelistä, tajuatko. Jos kerrot jollekin, sulle käy huonommin”, Nadia sanoi ja löi Eerika vatsaan niin lujaa, että tyttö mätkähti maahan.

Sosiaalityöntekijä ei vaikuttanut huolestuneelta
Huhtikuun lopulla koulussa opettaja huomasi Eerikan poskessa taas mustelman ja tällä kertaa myös ruhjeita. Eerika väitti jälkien tulleen taas sählyturnauksesta. Opettaja soitti kuitenkin vielä isälle, ja Touko väitti kyseessä olevan vanha mustelma, jota Eerika oli hieronut. Rehtori tarkisti asian sählyturnauksen järjestäjältä ja selvisi, että mitään onnettomuutta ei ollut tapahtunut.

Koulusta tehtiin taas lastensuojeluilmoitus. Koulun rehtori oli Eerikan äidin tavoin kuitenkin pettynyt siihen, miten Eerikan vastuusosiaalityöntekijä suhtautui asiaan. Nainen ei sanonut mihinkään mitään ja vaikutti aina apaattiselta. Rehtori oli aivan ihmeissään siitä, miten sosiaalityöntekijä ei vaikuttanut lainkaan huolestuneelta. Pian tämän jälkeen vastuusosiaalityöntekijä jäi lomalle, ja lastensuojeluilmoitus jäi odottamaan naisen lomalta paluuta.

Eerikan kuolemaan oli enää vajaat kaksi viikkoa aikaa.

Eerika ei avautunut
Koulussa Eerikan tilannetta selvitettiin vielä 7. toukokuuta 2012, vain kuusi päivää ennen Eerikan kuolemaa. Rehtori ja kuraattori keskustelivat valtavasta huolesta, joka heillä oli lapsesta. Kumpikin myös odotti, että Eerikan tilanteeseen puututtaisiin kunnolla lastensuojelussa.

9. toukokuuta opettaja näki koulussa Eerikan alavatsassa valtavan kokoisen mustelman. Opettaja raportoi asiasta rehtorille, ja yritti keskustella myös Eerikan kanssa välitunnilla. Tyttö vaikeni taas. Seuraavana päivänä, 11. toukokuuta rehtori jutteli vielä asiasta Eerikan kanssa. Tyttö oli reipas ja kertoi pitävänsä koulunkäynnistä. Rehtori kertoi olevansa huolissaan Eerikasta ja toivovansa, että tämä kertoisi, jos jokin on hätänä.

"Tiedäthän sen, että aikuinen ei saa koskaan satuttaa lasta? Tiedäthän sen, että meillä on olemassa sellainen kuin laki, joka suojelee lapsia aikuisilta, jotka satuttavat lapsia?” Eerika ei sanonut mitään, mutta hän katsoi rehtoria silmät suurina ja kuunteli tarkkaavaisesti. “Jos sinulle tulee jotain mieleen, niin osaathan tulla tänne siitä kertomaan? Joskus voi unohtaa jotain, mutta on ihan ok tulla sitten takaisin.” Eerika nousi ja poistui huoneen ovesta.

Rehtori katsoi tytön loittonevaa selkään ja kääntyi kohti kopiokoneen vieressä seisovaa koulusihteeriä. ”Voi kun tyttö nyt kääntyisi takaisin ja tulisi kertomaan minulle, mitä siellä kotona tapahtuu.”


Eerika ei kääntynyt.

Poliisille piti tehdä ilmoitus
Lastensuojelussa pidettiin vielä palaveri Eerikan tilanteesta perjantaina 11. toukokuuta 2012. Yhteisesti todettiin, että viime aikoina oli tullut niin paljon huolta tytön tilanteesta, että asiaan oli puututtava. Perusteet Eerikan sijoittamiselle kodin ulkopuolelle olivat taas olemassa. Lastensuojeluviranomaiset olivat sitä mieltä, että Eerika oli sijoitettava heti muualle asumaan. Isä vastusteli, koska heillä oli viikonloppusuunnitelmia ja tarkoitus mennä mummin luo kylään äitienpäivänä.

Vastuusosiaalityöntekijä totesi, että on hyvä jos Eerika tapaa isovanhempansa, joten sijoitus voitaisiin tehdä tulevana maanantaina. Samalla he päättivät tehdä maanantaina tutkintapyynnön poliisille lastensuojeluilmoitusten perusteella.

Maanantaina oli kuitenkin jo liian myöhäistä, mutta sitä he eivät tienneet silloin.

Viimeinen äitienpäiväkortti
Äiti tapasi Eerikan viimeisen kerran 10. toukokuuta 2012. Äiti ja tytär juhlistivat yhdessä tulevaa äitienpäivää.

”Mä toin sulle äitienpäivälahjan!” Eerika hyppi innosta Maaritin edessä, ja hetkeksi Maaritin huolet unohtuivat. Tyttö ojensi Maaritille piirroksen, jossa ruskeatukkainen tyttö ja äiti pitivät toisiaan kädestä kiinni. Vieressä oli iso hymyilevä aurinko. Paperin yläpuolelle oli kirjoitettu kahdeksanvuotiaan käsialalla:
Kukkia poimin kukkia kannan kauneimmat niistä äidille annan.
Hyvää Äitienpäivää Päivää T: Vilja


Maarit luki runon ja itki. “Kyllä sinä rakas Eerika pääset vielä kotiin”, Maarit sanoi.
Eerika näytti surulliselta. “Äiti, en minä pääse kotiin enää ikinä.”

Äitienpäivänä sunnuntaina 13. toukokuuta 2012 Eerika kuoli. Hänen kuolemansa oli raaka ja julma, koska hän tukehtui hitaasti hengiltä.

Kehossa lähes 90 väkivallan merkkiä
Eerikan isä Touko Tarkki ja äitipuoli Sirpa Laamanen tuomittiin Eerikan murhasta elinkautisiin vankeusrangaistuksiin. Isä ja äitipuoli kertoivat oikeudessa omin sanoin käärineensä lapsen pressuun ja kiinnittäneensä sänkyyn. Kuvailut olivat täysin tunteettomia eikä katumusta näkynyt.

Syyttäjä Eija Velitskin totesi oikeudenkäynnin aikana, että Eerikan kohtalo on Suomen rikoshistorian iljettävin tapaus. Eerikan ruumiista oli löytynyt 89 ulkoista väkivallan merkkiä, joista osa oli tullut kuolinpäivänä, ja osa niistä oli useita viikkoja vanhoja.

Kuollessaan tytöllä oli päässään syntymäpäivälahjaksi saatu purppuranpunainen tiara.

Tieto ei kulkenut
Kolme vuotta Eerikan kuoleman jälkeen oikeudessa käsiteltiin virkarikossyytteitä, joita oli nostettu muun muassa sosiaalityöntekijöitä ja lääkäreitä kohtaan. Vastuusosiaalityöntekijä ja johtava sosiaalityöntekijä tuomittiin tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Oikeusministeriön selvityksen mukaan viranomaisten yhteistyö oli ollut puutteellista Eerikan tapauksessa eikä väkivallan merkkejä tunnistettu.

Eerika näytti eleillään kokemastaan pahasta, mutta tietenkin omalla tavallaan niin kuin alle 8-vuotiaalle on ominaista. Eerika ei silti uskaltanut kertoa kaltoinkohtelustaan yhdellekään aikuiselle.

Eerika ei ehtinyt luottaa keneenkään, koska aikuisia oli niin paljon. Kaikki tiesivät jotain, mutta oikein kukaan ei tiennyt kaikkea. Eerikan kuolemansa oli traaginen, mutta jo ennen sitä tyttö koki äärimmäistä väkivaltaa. Kenenkään ei pitäisi joutua kohtaamaan vastaavaa.


Kursiivilla olevat tekstit ovat otteita julkaistusta Eerika-kirjasta.
User avatar
-Uta-
Posts: 5925
Joined: Mon Sep 22, 2014 12:55 pm

Re: Isä ja äitipuoli surmasivat 8v. tytön,Helsinki 13.5.2012

Post by -Uta- »

Image
Murhasta tuomittiin Touko Tarkki ja Sirpa Laamanen.

Image
Eerikan murhasta tuomitut Touko Tarkki ja Sirpa Laamanen näyttivät Pasilan poliisitalolla järjestetyssä
rekonstruktiossa, mitä Helsingin Puotilassa Rantakartanontiellä sijaitsevassa kodissa tapahtui äitienpäivänä
13.5.2012. Rekonstruktio on osa poliisin suorittamaa esitutkintaa. (Alibi)
User avatar
Queen
Posts: 2736
Joined: Sun Dec 11, 2011 10:42 am

Re: Isä ja äitipuoli surmasivat 8v. tytön,Helsinki 13.5.2012

Post by Queen »

Olen juuri loppupuolella lukemassa Vera Miettisen kirjaa Eerika. Kirjan kirjoittaja on rikos- ja oikeusuutisointiin erikoistunut toimittaja.

Kirja perehtyy Eerikan elämään ennen tuota karmaisevaa loppua. Kaikki sosiaalipuolen toimet on käyty läpi(päivämäärineen ja paikkoineen), samoin Eerikan lähipiirin tapahtumia muutenkin. Kirja on ahdistavaa luettavaa, vaikka siinä ei olekaan mässäilty Eerikaan kohdistuneilla pahoinpitelyillä sen enempää kuin on pakko, tms.
Erikoista on, että kirjassa on jopa samassa lauseessa käytetty tytöstä nimeä Eerika ja toisaalta taas Vilja. Eerikan isä, Touko Tarkkihan ei halunnut tytärtään kutsuttavan Eerikaksi, kun taas tytön biologinen äiti käytti hänestä tätä nimeä.

Tuntuu aivan käsittämättömälle, että lopputulos oli mikä oli, ottaen huomioon miten kauan Eerika oli lastensuojelun asiakas ja perheen piti olla "suurennuslasin alla".
Sekin vielä, että Tarkin naisystävä valehteli nimensä, Nadia Burough ei ollutkaan Nadia, vaan Sirpa Laamanen. Ei hän myöskään ollut ranskalais-marokolainen lääkäri.
Eräs sosiaalityöntekijöistä selvitti tämän asian jo melko aikaisessa vaiheessa, mutta toiset eivät innostuneet asiasta.
"Nadian asiat ei oikeastaan kuulu Eerikan tilanteeseen", oli selitys passiivisuudelle.
Käsittämätöntä. Äitipuolen nimen valehtelu ja henkilöllisyyden salailu vuosikaudet ei merkinnyt mitään näille ihmisille. Ei sekään mitään isompia toimenpiteitä aiheuttanut, että äitipuoli oli ainakin nelisen vuotta raskaana, odotti nelosia. Luit oikein. Synnytys ei vaan alkanut ja raskaus jatkui, jatkui ja jatkui. Jossain vaiheessa joku tästä Nadia/Sirpalle mainitsikin, mutta ei hänellä näin pitkään raskausaikaan ollut sen kummempia selityksiä antaa.

Tarkki myös valehteli sosiaalityöntekijälle, että Nadian entisestä suhteesta olleet aikuiset pojat olivat tehneet itsemurhan kumpikin. Totuus oli toisenlainen. Laamasella oli kaksi poikaa, mutta he olivat vankasti elossa. Mitään oikein järkevää syytä tällaiselle valehtelulle ei ilmennyt.

Sitten oli asuntoasia. Tarkki valehteli sumeilematta, että he ovat muuttamassa pikkuruisesta yksiöstä isompaan asuntoon, jonka ovat ostaneet. Tämä oli täyttä kukkua. Sosiaalitädit kävivät uuden asunnon ovella. Asunnossa asui täysin vieras ihminen.
Tarkki sai valehdella ihan niin paljon kuin halusi. Sittemmin kun ensimmäinen asuntoasia paljastui, hän kertoi, että he ovat saamassa asunnon Mellunmäestä. Sekin oli mielikuvituksen tuotetta. Sosiaalitoimi olisi puoltanut asunnon saantia, mutta sitä ennen olisi pitänyt Nadia/Sirpan todistaa henkilöllisyytensä ja häneltä pyydeltiin myös raskaustodistusta. Ei onnistunut lukemattomista pyynnöistä huolimatta.
Välillä Nadia/Sirpa valehteli, ettei enää asu Tarkin luona, eikä kuulu Eerikan elämään muutoin kuin vie hänet joskus kouluun. Siellähän hän oli yhteisessä asunnossa kiduttamassa Eerikaa; tyttöä juoksutettiin tuntikaupalla pihassa, revittiin hänen hiuksensa, raavittiin ja välillä oli tyttöparalla poski mustana jne.

Kirja kyllä avaa hyvin sosiaalityöntekijöiden toimintaa. Muistiin kirjoiteltiin kaikenlaista, mutta mihinkään konkreettiseen ei juurikaan ryhdytty kuin joskus pakon edessä.
Post Reply