”Kuin joku kirous” – Ammuttu maastopyöräilijä oli jo neljäs kuollut turisti Kemihaaran erämaassa
viiden vuoden aikana
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006674744.html
Tuomas Manninen
15:32
Koronan vuoksi retkeilybuumi meni tänä syksynä aiempaa pahemmin päällekkäin metsästyskauden kanssa. Se ei ollut välttämättä täydellinen sattuma, että retkipyöräilijän kuolemaan johtanut metsästysonnettomuus Urho Kekkosen kansallispuistossa tapahtui juuri tänä syksynä. Saariselällä toimivan matkailuyrittäjän mukaan retkeilybuumi ei ole aiemmin jatkunut näin myöhään syksyyn. Käytännössä se tarkoittaa, että retkeilysesonki ja metsästyskausi ovat olleet pitemmän aikaa päällekkäin kuin yleensä.
Kanalinnunmetsästys alkoi 10. syyskuuta.
Paikallisilla asukkailla on metsästysoikeus UKK-puistossa.
Tavallisina vuosina UKK-puiston selkosilla on ollut ruskaretkeilyn päättymisen jälkeen hiljaista. Ruska alkaa olla ohi syyskuun puolivälin jälkeen tai kuten paikallinen sanonta kuuluu, ”20. syyskuuta”. – Se johtuu varmasti tästä koronasta, että syyslomalaisia on ollut enemmän ja retkeilybuumi on jatkunut pitempään, yrittäjä arvelee.
Maastopyöräily on vahvassa nousussa UKK-puistossa. Suurin osa harrastajista tyytyy kuitenkin pyöräilemään Saariselän matkailukeskuksen ja Kiilopään läheisillä reiteillä. Maastopyöräily on sallittu vain tietyillä reiteillä, ei koko puiston alueella.
Metsästysonnettomuus sattui Saariselältä katsoen aivan toisella puolella puistoa, Savukoskella, niin sanotulla Rakitsa-retkeilyreitillä, joka johtaa Kemihaarasta Korvatunturinmurustalle. Korvatunturi on rajavyöhykettä, joten sinne ei pääse ilman erikseen haettua lupaa. Murusto on Korvatunturin vieressä. Reitin pituus on edestakaisin 40 kilometriä, ja maastopyöräily on sallittua.
Neljän hengen maastopyöräilijäseurueen lauantainen kohtalokas kohtaaminen kanalintumetsällä olleen paikkakuntalaisen kanssa tapahtui IS:n tiedon mukaan noin puolivälissä reittiä, missä on myös pieni autiotupa. 30-vuotias eteläsuomalainen mies sai surmansa.
UKK-puiston tässä osassa on selvästi vähemmän kulkijoita kuin Saariselän puolella.
KEMIHAARASTA Korvatunturiin vievä reitti alkaa Kemihaaran entisen raja-aseman pihalta. Sinne tuo tie Savukosken kirkolta. Sen jälkeen edessä on vain kairaa, UKK-puiston syrjäisintä ja luoksepääsemättömintä seutua, ja Venäjän raja.
Kemihaaran raja-asema lakkautettiin vuonna 1992, minkä jälkeen sen tiloissa toimi muutama vuosi sitten toimintansa lopettanut Kemihaaran Loma. Helena Peltoniemi piti yritystä nyt edesmenneen miehensä kanssa. Viisitoista vuotta. – Tämä on järkyttänyt ihmisiä, nykyisin Savukosken kirkolla asuva Peltoniemi kertoo. Monenlaisia huhuja liikkuu.
– Sieltä ne lähtevät reitille meidän pihan läpi, pyöräilijät yleensä läskipyörillä, silloin tällöin maastopyörillä, Peltoniemi kertoo. – Se pyöräily on aika uusi juttu. Yleensä tulevat omien pyörien kanssa. Viime vuosina niitä on alkanut näkyä enemmän. Saariselän ja Vuotson suunnalla harjoitetaan myös pyörien vuokrausta. Kemihaaran reitti on Peltoniemen mukaan sikäli haastava, että pyöriä joutuu välillä taluttamaan, kun vastaan tulee isoja juurakoita ja lahonneita pitkospuita. – Muuten se ei ole vaikea.
KUULTUAAN viikonvaihteen onnettomuudesta Peltoniemelle tuli heti mieleen Kemihaaran synkkä ja traaginen lähihistoria. – Tämä oli neljäs kuolema Kemihaarassa, aivan kuin siellä erämaassa olisi joku kirous, Peltoniemi huokaa.
– Oli ne kaksi hiihtäjää, joista toinen paleltui kuoliaaksi. Ja sitten se pariskunta, joka katosi. Mies löytyi syksyllä, naisen ruumis vasta seuraavana kesänä, Peltoniemi muistelee.
– Se on iso erämaa, pitkät etäisyydet ja voi olla vaikeat olosuhteet. Helpointa on, kun pysyy reitillä. – ... tosin tässä tapauksessa sekään ei auttanut, Peltoniemi lisää.
Tammikuussa 2016 kaksi suhteellisen kokenutta retkeilijää lähti Kemihaarasta hiihtovaellukselle UKK-puistoon. Päivä oli perjantai. Lauantaina miehet eksyivät erämaahan. Heidät löydettiin ahkion jälkiä seuraamalla maanantai-iltana. 65-vuotias mies oli jo menehtynyt, toinen oli pahasti kylmettynyt, mutta hengissä.
Syyskuussa 2017 parhaan ruskan aikaan katosi Kemihaaran erämaahan 1940-luvulla syntynyt aviopari. Viimeisen havainnon perusteella he olivat patikoineet retkeilyreitillä Keskirovien kohdalla kohti Kemihaaraa, jossa heidän matkailuautonsa oli pysäköitynä. Mies löytyi syyskuun lopulla, nainen vasta juhannuksen 2018 jälkeisellä viikolla.
Naisen löytöpaikka oli poliisin antaman kuvauksen mukaan paikalliset olosuhteet huomioiden etäällä sekä miehen löytöpaikasta että retkireitistä.