Venäjän valtionpankin Helsingin konttorin ryöstö 26.2.1906

Post Reply
User avatar
-Uta-
Posts: 5925
Joined: Mon Sep 22, 2014 12:55 pm

Venäjän valtionpankin Helsingin konttorin ryöstö 26.2.1906

Post by -Uta- »

Venäjän valtionpankin Helsingin konttorin ryöstö
https://fi.wikipedia.org/wiki/Venäjän_v ... rin_ryöstö


Image
Pohjoisesplanadi 5 (Lampan talo), 7 (Heidenstrauhin talo), 9 (Goviniuksen talo). Etualala Kauppatori. Keskellä oleva rakennus on alun perin kauppaneuvos J. H. Heidenstrauchin rakennuttama kivitalo, valmistui 1842, nyk. Ruotsin suurlähetystö.

Image
Venäjän valtionpankin Helsingin konttori nykyisessä asussaan

Venäjän valtionpankin Helsingin konttorin ryöstö tapahtui 26. helmikuuta 1906. Konttori sijaitsi Helsingin Pohjoisesplanadi 7:ssä, rakennuksessa jossa nykyään toimii Ruotsin Helsingin-suurlähetystö. Ryöstöstä sai alkunsa helmi-maaliskuun vaihteessa Helsingissä, Keravalla ja Tampereella tapahtunut väkivallantekojen sarja, jossa yhteensä viisi ihmistä kuoli ja seitsemän haavoittui. Tapaus liittyi Venäjän vuoden 1905 vallankumouksen ja Suomen suurlakon synnyttämään yhteiskunnalliseen levottomuuteen. Ryöstön teki Jan Tshokken johtama 15 latvialaisen bolševikin ryhmä, mutta siihen oli sekaantunut myös avustajina toimineita suomalaisia aktivisteja, kuten Karl Gustaf Konrad Nyman, Walter Sjöberg ja Alpo Sailo.

Ryöstö
Tapahtumat saivat alkunsa iltapäivällä 26. helmikuuta 1906, kun 15 latvialaisen joukko ryösti Venäjän valtionpankin Helsingin konttorin. Ryöstäjät surmasivat vastarintaa yrittäneen pankin vahtimestarin ja pakenivat mukanaan Venäjän ruplia ja Suomen markkoja yhteensä 170 743 ruplan edestä. Rosvojoukko hajaantui heti ryöstön jälkeen paeten Helsingistä eri suuntiin.
Venäjän bolševikit olivat suunnitellet ryöstön hankkiakseen varoja puolueen toimintaan. Bolševikkien keskuskomitean alaisen teknisen taisteluryhmän jäsen Nikolai Burenin oli aiemmin helmikuussa tavannut Helsingissä Latviasta paenneita vallankumouksellisia, joiden kanssa hän sopi ryöstöstä. Tähän tammikuussa 1906 Suomeen tulleeseen latvialaisjoukkoon kuuluivat muun muassa riikalaiset Tshokken (Čoke) veljekset Jan (Jānis), Karl ja Gustaf sekä Kristian Jakob Treiman (Kristiāns Treimanis) ja Petter Salin (Pēteris Saliņš) Cēsiksen kaupungista sekä Jan Tshokken naisystävä Emma Gails (Emma Gailīte).
Ryöstön suunnittelija Nikolai Burenin oli varakkaan pietarilaisen kauppiaan poika ja konserttipianisti. Hän oli aloittanut vallankumouksellisen uransa vuoden 1901 Pietarin ylioppilasmellakoiden jälkeen. Burenin sopi tapaamisessa, että Jan Tshokke toisi ryöstöpäivän iltana saaliin hänelle Tampereelle, jossa Bureninilla oli tällöin bolševikkien hyväksi konsertti.
Bolševikkien johtaja Vladimir Lenin oli vieraillut helmikuun alussa salaa Helsingissä tapaamassa Vladimir Smirnoffia ja kirjailija Maksim Gorkia. Lenin lienee tällöin antanut siunauksensa ryöstösuunnitelmalle. Burenin väitti myöhemmin muistelmissaan saaneensa toimeksiannon Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen keskuskomitealta, mutta väitettä on pidetty epäuskottavana.

Pako
Ryöstön jälkeen Karl ja Gustaf Tshokke sekä Kristian Jakob Treiman ostivat junalipun Keravalle ja lähtivät Helsingistä. Heidän tulostaan sähkötettiin Keravalle tieto. Kun ryöstäjät laskeutuivat siellä junasta, santarmi Mihailov yritti pidättää heidät, mutta Karl Tshokke ampui hänet. Syntyneessä kahakassa ryöstäjät pakenivat Keravan asemalta. Heidän pakonsa päättyi Alikeravan kylään Hakalan talon riiheen, jonne poliisi heidät piiritti. Lyhyen laukaustenvaihdon jälkeen kolmikko antautui poliisille.
28-vuotias Jan Tshokke, edellisten veli, pakeni saalisrahat mukanaan Emma Gailsin, Petter Salinin ja kolmannen tuntemattomaksi jääneen miehen kanssa Helsingistä junalla Tampereelle, jossa he esiintyivät vainottuina Baltian pakolaisina mennessään tapaamaan Kansan Lehden taloudenhoitajaa Vihtori Kososta. He näyttivät Kososelle suosituskirjeensä, ja tämä järjesti heille majoituksen Tuomiokirkonkadulla (silloinen Viinikankatu) sijainneeseen matkustajakoti Saimaan. Kosonen ei tiennyt tässä vaiheessa latvialaisten osuudesta pankkiryöstöön eikä heidän yhteyksistään Venäjän bolševikkeihin. Saman päivän iltana Jan Tshokke meni tapaamaan Nikolai Bureninia, joka oleskeli Tampereella ja luovutti saalisrahoja hänelle. Burenin piti tuolloin konsertin Tampereella, jossa hän säesti pianolla venäläisiä laulajia.
28. helmikuuta Emma Gails lähti takaisin Helsinkiin tarkoituksenaan ottaa selvää, mitä muille koplan jäsenille oli tapahtunut. Gailsin oli tarkoitus ilmoittaa koodisähkeellä Jan Tshokkelle, mikä muiden jäsenten tilanne oli. Vihtori Kosonen oli alkanut epäillä Tshokken joukon puheiden todenmukaisuutta havaittuaan, että heillä oli runsaasti Venäjän rahaa mukanaan. Kun joukkoon kuulunut Petter Salin halusi vaihtaa Venäjän rahaa Suomen rahaksi ilmoitti Kosonen asiasta poliisille. Salin pidätettiin 1. maaliskuuta Kansan Lehden toimituksessa hänen tultuaan hakemaan rahoja.

Jan Tshokken pidätys
Matkustajakoti Saiman palvelija oli tällä välin löytänyt seurueen huonetta siivotessaan eräästä vuoteesta revolverin ja tikarin ja ilmoitti asiasta poliisille. Kun latvialaiset olivat käymässä kaupungilla, poliisit tutkivat 1. maaliskuuta klo 12.00 heidän huoneensa löytäen sieltä mainitut esineet. Tämä vahvisti poliisin epäilyjä siitä, että kyseessä olivat valtionpankin ryöstäneen koplan jäsenet. Pian tämän jälkeen matkustajakoti Saimasta ilmoitettiin poliisille, että latvialaiset olivat todennäköisesti poistumassa Tampereelta klo 13.05 Helsinkiin lähtevällä junalla.
Etsiväkomisario Alfred Balkewitsch, ylikonstaapeli Milan ja konstaapeli Heikki Ylänen lähtivät heti Tampereen rautatieasemalle pidättämään latvialaisia. Sinne saapui myös matkustajakodin palvelija, jonka oli tarkoitus osoittaa poliisille pidätettävät. Poliisit pidättivät vain Jan Tshokken kello 13.00 juuri kun hän oli nousemassa Helsinkiin menevään junaan. Tshokken päällystakin taskusta otettiin Mauser-pistooli, mutta hänelle ei tehty kunnollista ruumiintarkastusta. Tshokkea lähdettiin viemään jalan pitkin Hämeenkatua kohti Tampereen kaupungintalon takana sijaitsevaa poliisiasemaa sankan väkijoukon seuratessa. Poliiseilla ei ollut aseita Tshokkelta otettua pistoolia lukuun ottamatta, sillä edellisen vuoden suurlakon yhteydessä poliisin aseet oli takavarikoitu, ja ne olivat nyt Tampereen maistraatin hallussa.

Tshokken piiritys
Kun Tshokelle alettiin poliisilaitoksen tiloissa tehdä perusteellista ruumiintarkastusta, hän tempasi povitaskustaan tikarin. Syntyneessä kahakassa konstaapeli Ylänen onnistui pakenemaan huoneesta, mutta ylikonstaapeli Milan sai vammoja Tshokken tikariniskuista ja Tshokke yritti ampua hänet Browning-pistoolillaan. Milan onnistui kuitenkin lopulta pakenemaan ja paikalle tulleet palomiehet pelastivat hänet palotikkaiden avulla rakennuksen ikkunasta. Tällä välin oli Tampereen kauppatorille ja Hämeenkadun varteen kokoontunut suuri väkijoukko tapausta seuraamaan. Tshokke ilmaantui poliisilaitoksen ikkunaan, huusi venäjäksi väkijoukolle ja yritti ampua näkemiään poliiseja. Hän oli loukannut kätensä rikkoessaan ikkunan ja siitä vuoti verta. Tshokke yritti saada apua katselijoilta huutamalla venäjän, saksan ja viron sekoituksella:
"Jos soome mies minä autteis is politsii, minä ruski sotsialidemokraatti is bojevoje organisatseija!"
Tshokke ilmoitti myös saksan kielellä olevansa santarmien takaa-ajama sosiaalidemokraatti ja pyysi väkijoukkoa hakemaan "punaisen organisaation" hänelle apuun. Tshoken huudellessa ikkunasta onnistui komisario Balkewitsch hiipimään samaan huoneeseen ja oli juuri päässyt Tshokken taakse, kun tämä huomasi hänet ja pisti komisarion kuoliaaksi tikarilla. Samalla hetkellä huoneeseen ryntäsi poliisikonstaapeli Karl Josef Grönfelt, mutta Tshokke ehti ampua häntä useita kertoja. Grönfelt pääsi raahautumaan pois huoneesta, mutta hän kuoli illalla sairaalassa saamiinsa vammoihin.
Tshokke jatkoi edelleen huuteluaan kadulla olevalle väkijoukolle. Konstaapeli Juho Ylinen yritti ampua Tshokkea Hämeenkadun toiselta puolen Tshokkelta takavarikoidulla Mauser-pistoolilla, mutta Tshokke onnistui ampumaan pistoolin Ylisen kädestä ja haavoittamaan häntä lievästi. Tämän jälkeen Tshokke yritti ampua eräästä aseliikkeestä saatua kivääriä pidellyttä konstaapeli Heikkilää, mutta hänen ampumansa luoti osui erääseen sivulliseen. Monet väkijoukosta, heidän joukossaan Kansan Lehden taloudenhoitaja Kosonen, yrittivät turhaan kehottaa Tshokkea antautumaan. Tämä pattitilanne jatkui pitkälle iltapäivään. Tshokken kanssa käytiin neuvotteluja, mutta hän kieltäytyi antautumasta. Osa väkijoukosta suhtautui myönteisesti Tshokkeen ja kun palokunta aikoi taltuttaa Tshokken voimakkaan vesisuihkun avulla, he uhkasivat katkoa letkun ja pahoinpitelivät letkua pidellyttä miestä.
Vaskiseppä Gellman yritti nyt vapaaehtoisena pidättää Tshokken, mutta tämä ehti ampumalla haavoittaa häntä ensin. Nyt vedettiin yleisöltä salassa toinen vesiletku Kauppakadulta kaupungintaloon ja neljän vapaaehtoisen joukko, ruiskumestari K. V. Lehtimäki, vanhempi korpraali J. W. Lehtonen, kirjaltaja Juho August Eklund sekä talonomistaja Heikki Tamminen, onnistui tunkeutumaan huoneeseen, jossa Tshokke piileskeli ja kaatamaan tämän vesisuihkun avulla lattiaan. Tshokke saatiin pidätettyä, mutta hän ehti vielä ampua Tammisen ja haavoittaa Eklundia. Välikohtaus oli alkanut puoli kahdelta iltapäivällä ja se päättyi kello viiden aikaan. Kaksi poliisia ja yksi siviili kuoli, loukkaantuneita oli seitsemän: kolme poliisia ja neljä siviiliä.
Yöllä Tshokke ja aiemmin pidätetty Salin siirrettiin ylimääräisellä junalla Hämeenlinnaan ja edelleen Helsinkiin, koska pelättiin, että heidät yritettäisiin vapauttaa.

Ryöstäjien ja ryöstösaaliin kohtalot
Tampereelle palannut Emma Gails ilmoittautui poliisille seuraavana päivänä, mutta seurueen kolmas mies onnistui pakenemaan. Saalisrahat vastaanottanut Buranin lähti pian tapauksen jälkeen Amerikkaan eikä palannut Suomeen viiteen vuoteen. Suurin osa saalisrahoista meni hänen kauttaan luultavasti Venäjän bolševikeille, osa jäi Suomeen pakolaisavun ja agitaation rahoittamiseen. Rikollisilta saatiin takaisin pidätysten yhteydessä 35 623 Suomen markkaa ja 36 445 Venäjän ruplaa; osa rahoista saattoi myös mennä Tshokken "tamperelaisille ystäville".
Kaikkiaan saatiin kiinni viisi latvialaista ryöstäjää ja kolme heidän suomalaista avustajaansa. Jan Tshokke tuomittiin Tampereen raastuvanoikeudessa murhista kolmeen elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen sekä 19 vuoden kuritushuonerangaistukseen usean ihmisen haavoittamisesta. Tshokke kuoli Kakolassa rangaistusta suorittaessaan 9. kesäkuuta 1910 keuhkotautiin.
Last edited by -Uta- on Sun Sep 09, 2018 6:39 pm, edited 1 time in total.
User avatar
-Uta-
Posts: 5925
Joined: Mon Sep 22, 2014 12:55 pm

Re: Venäjän valtionpankin Helsingin konttorin ryöstö 26.2.1906

Post by -Uta- »


Tshokke riuhtaisee itsensä irti
– ylikonstaapeli Milan kertoo pelastumisestaan


http://tampereenhistoria.blogspot.com/2 ... aisee.html :

”Luin miehen silmistä tuomioni, mutta Korkeimman sallimuksesta säästyin sillä kertaa. Olin saanut useita tikarin pistoja, isompia ja pienempiä, eri osiin ruumistani, kun onnistuin tuupata miehen erilleen itsestäni. Tätä pientä väliaikaa hyväkseni käyttäen onnistuin temmata penkiltä miehen Browning-pistoolin, jolla olisin helposti voinut hirtehistä pitää aisoissa, mutta en tälläkään kertaa paremmin kuin silloinkaan, voi selittää syytä, joka aiheutti sen, että lensin kovalla voimalla selälleni, lyöden takaraivoni kovasti asfalttipermantoon.

Onni onnettomuudessani oli, etten menettänyt tajuntaani, vaikka silmissäni näin eriskummaisia tähtösiä, sillä mies hyppäsi juuri silloinkuin tiikeri tikari koholla, antaakseen minulle kuoloniskun. Kai on sillä tavalla, että tavallisen ihmisen on vaikea ottaa toista hengiltä, ellei suoranainen silmänräpäyksellinen pakko sitä vaadi. Niin ainakin ajattelin, sillä kun Tschokke teki viimeisen hyökkäyksensä minun lattialla maatessani, nostin browningin häntä kohden, ampuakseni hänet armotta, mutta kun hän pelosta perääntyi ja juoksi ikkunaan, minkä ruutuja alkoi tikarillaan särkeä, jättäen minut rauhaan, niin en enää ampumista ajatellutkaan.

Jos Tschokke oli hullu yrittäessään ikkunan kautta paeta monenkertaisen poliisiketjun läpi, niin olin minä vielä hullumpi kun en kädessäni olevalla browningilla pakottanut miestä heittämään tikarinsa. Sillä asia olisi ollut selvä. Päinvastoin tein itseni syypääksi niin suureen virheeseen, ettei sitä voida konsanaan anteeksi suoda.
En tiedä, suuri verenvuodatusko, päähäni saama isku vai mikä se oli, joka takoi ajatuksiani niin, että nyt on lähdettävä, ja niin minä sittenruutujen helistessä rupesin pyrkimään pystyyn jättäen vielä kaikeksi onnettomuudeksi, kuten myöhemmin selville kävi, browningin lattialle, vaikka olin pistävinäni sen taskuuni.

Kun hoipertelin osaston komisarion virkahuoneeseen, niin Tschokke, joka tietysti oli havainnut browningin lattialla, lähetti korvaini ohi vielä kolme panosta, jotka eivät suinkaan olleet mitään hyvästijättölaukauksia, vaan tarkoittivat täyttä totta. Etteivät kuulat jonkun askeleen välimatkalla osuneet, todisti puolestaan, että tappelukaverinikin oli suuresti hermostunut, hän kun sittemmin osoittautui erinomaiseksi tarkka-ampujaksi”.Ylikonstaapeli Milan pääsi siis pakenemaan poliisilaitoksen muihin huoneisiin. Tällä välin raatihuoneen edustalle oli komennettu palokunta kalustoineen. Jonkin ajan kuluttua palomiehet saivat pelastettua Milaninerään ikkunan kautta palotikkaita myöten. Ylikonstaapelilta meni taju, ja hänet pistettiin pika-ajurin kyydillä kohti lasareettia. Joidenkin lähteiden mukaan Milan oli saanut sähäkässä ammottavan haavan poskeensa.

___

Image
Tampereen poliisikamari sijaitsi Tshokken tapauksen aikoihin kaupungintalon ”takana”.

Image
Tshokke (kesk.) Tampereen raastuvanoikeudessa.
User avatar
-Uta-
Posts: 5925
Joined: Mon Sep 22, 2014 12:55 pm

Re: Venäjän valtionpankin Helsingin konttorin ryöstö 26.2.1906

Post by -Uta- »

Salaperäinen ”maalari-Peter” katosi kuin aave
Vuosikymmenten varrella ”maalari-Peter” on esiintynyt elokuvissa ja tv-sarjoissa. 2010-luvulla tehdyssä sarjassa hän pakenee Titanicilla kohti Yhdysvaltoja.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007749841.html
Seppo Varjus
18:00


Winston Churchill oli kylpyammeessa, kun häntä tultiin hätyyttämään. Lontoon poliisi piiritti taloa, josta rikolliset tulittivat heitä. Armeijan joukkoja tarvittiin äkkiä avuksi. Siihen tarvittiin sisäministeri Churchillin lupa.

Oli 3. tammikuuta 1911. Churchill kiirehti itsekin Sidney Streetille Itä-Lontooseen. Toiminta kiehtoi häntä. 36-vuotias Churchill oli entinen ammattisotilas, monien taisteluiden veteraani. Perillä Churchill kuuli faktat. Poliisit olivat aamulla menneet pidättämään talon asukkaita, jotka haavoittivat yhtä heistä. Asiaan suhtauduttiin vakavasti, sillä sama joukko oli aiemmin surmannut jo kolme poliisia ja haavoittanut kahta.

PARI VIIKKOA aiemmin poliisit olivat yllättäneet joukon murtomiehiä jalokiviliikkeessä. Nämä olivat avanneet tulen. Yksi ryöstäjistäkin sai osuman omien luodeista. Toverit auttoivat hänet mukanaan turvaan ja kutsuivat lääkärin avuksi. He kuitenkin kielsivät viemästä haavoittunutta sairaalaan. Hän kuoli. Lääkäri teki ilmoituksen tapauksesta.

Vainajan paperien perusteella hänet tunnistettiin George Gardstein -nimeä käyttäneeksi latvialaiseksi. Hän oli kuulunut Liekki-nimiseen anarkistiryhmään, jonka muita jäseniä alettiin pidättää. Etsintäkuulutuksia julkaistiin. Yhdessä oli kuva komeasta nuoresta miehestä, jonka ystävät tunsivat Peter Piaktowina, ”maalari-Peterinä”.

Image
Salaperäinen maalari-Peter. 110 vuoden jälkeenkään hänen henkilöllisyytensä ei ole varma.

PETER oli kirjailija Philip Ruffin mukaan latvialainen Janis Zhaklis.
Hän oli mukana joukossa, joka ryösti helmikuussa 1906 Venäjän valtakunnanpankin Helsingin konttorin. Se sijaitsi osoitteessa Pohjois-Esplanadi 7. Talossa on nykyään Ruotsin suurlähetystö.

Ryöstäjät olivat yhtä häikäilemättömiä kuin Lontoossa muutama vuosi myöhemmin. He surmasivat vahtimestarin. Joukko hajaantui paetessaan. Keravalla sen jäsenet surmasivat poliisin. Suuri saalis vietiin Tampereelle. Siellä poliisi nappasi yhden miehistä. Poliisikamarilla mies veti piilotetun aseensa esiin. Surmansa sai kaksi poliisia ja palomies.

Rahalasti oli ehditty luovuttaa Nikolai Burenille. Buren esiintyi kaupungissa pianistina, mutta oli bolsevikkipuolueen taisteluryhmän jäsen.

On pidetty todennäköisenä, että itse puolueen johtaja Lenin oli hyväksynyt suunnitelman Helsingissä. Se oli tavallinen tapa hankkia rahaa poliittiseen työhön. Latvialaisia kumouksellisia pidettiin kaikkein kovimpina, ja he saivat tällaisia tehtäviä.

TAMMIKUUSSA 1911 piiritys Sidney Streetillä pitkittyi. Sotilaat kävivät tulitaistelua piiritettyjen kanssa. Rakennuksesta alkoi nousta savua. Palokunta hälytettiin paikalle. Sisäministeri Churchill kielsi kuitenkin palon sammuttamisen. – Ajattelin, että parempi antaa talon palaa kuin vaarantaa hyviä brittiläisiä ihmishenkiä noiden verenhimoisten roistojen vuoksi, hän perusteli. Vasta kun katto romahti, palomiehet menivät sisään. He löysivät kaksi ruumista, William Sokoloffin ja Fritz Svaarsin. Viivyttely kävi kalliiksi. Seinä kaatui ja yksi palomies sai kuolettavat vammat.

Kyseessä oli mediatapaus, sillä uusi väline filmikamera oli tallentanut tapahtumia. Poliisit, sotilaat ja ennen kaikkea knallipäinen Churchill pääsivät elokuvateatterien uutiskatsauksiin. Häntä syytettiin julkisuustemppuilusta.

Churchill oli tuossa uransa vaiheessa liberaali ja sai erityisesti konservatiivit kimppuunsa. – Ymmärrän mitä kameramies teki paikalla, mutta mitä asiaa tällä kunnioitetulla herrasmiehellä oli sinne, heidän johtajansa Arthur Balfourihmetteli. Churchill itsekin myönsi myöhemmin innostuneensa hiukan liikaa.

AIEMMIN oli otettu kiinni neljä latvialaispakolaista. He joutuivat oikeuteen.

Poliisit olivat tyrineet todisteita hankkiessaan. Vain Nina Vassileva sai lyhyen tuomion, joka myöhemmin kumottiin. Vapautettujen joukossa oli kuolleen Svaarsin serkku Jacob Peters. On väitetty, että juuri Peters ja Gardstein tappoivat poliisit jalokiviliikkeessä.

MAALARI-PETERISTÄ ei löytynyt jälkeäkään.
Itä-Lontoon tarinoissa hänestä kehittyi mestaririkollinen, joka pakeni itse sytyttämästään tulipalosta. Kenties kyseessä oli hyvän perheen vesa, rikoksen ja kumouksen polulle lähtenyt taidemaalari?

Peteristä saatiin havaintoja ympäri maailmaa. Niitä tuli niin Napolista kuin Winnipegistäkin. Melbournen poliisi ilmoitti Lontooseen epäilyttävästä kokista. Lontoosta vastattiin ja valitettiin, että todisteita ei ole.

Joidenkin käsitysten mukaan Peter eli Janis Zhaklis jätti vallankumouksen ja ryhtyi liikemieheksi Australiassa. Toisen teorian mukaan Peter olisikin ollut Gederts Eliass, joka myös osallistui Helsingin ryöstöön vuonna 1906. Kyynikkojen mielestä koko miestä ei ollut edes olemassa, vaan Lontoon poliisi erehtyi tässäkin.

Vuosikymmenten mittaan maalari-Peter on esiintynyt elokuvissa ja tv-sarjoissa. 2010-luvulla tehdyssä sarjassa hän pakenee Titanicilla kohti Yhdysvaltoja. Itä-Lontoossa on hänen mukaansa nimetty kerrostalo.

Syytteistä vapautunut Jacob Peters oli varmasti olemassa. Vuonna 1917 hänestä tuli Leninin salaisen poliisin Tshekan pelätyimpiä komentajia. Stalin surmautti Petersin vuonna 1938.


Lähteet: the Economist, Richard Toye: Winston Churchill – a Life in the News, Opetusministeriön toimikunta: Lenin Suomessa
Post Reply