Kaikkien aikojen kotimainen rikos: Sammon ryöstö ja menetys

Post Reply
Eks-EkstroVertti
Posts: 3083
Joined: Mon Mar 20, 2017 10:45 pm

Kaikkien aikojen kotimainen rikos: Sammon ryöstö ja menetys

Post by Eks-EkstroVertti »

Tapahtumia ovat kuvailleet mm. Elias Lönnrot Kalevalassa, Paavo Haavikko & Kalle Holmberg TV-elokuvassa Rauta-aika ja Kotiteollisuus kappaleessaan/musiikkivideossaan (Antti Hyyrynen) Mahtisanat.

Rauta-Aika Osa 4.

https://www.youtube.com/watch?v=xHLBcHt3EqM

Kotiteollisuus: Mahtisanat

https://www.youtube.com/watch?v=QYhetCCKZkM

Kalevala, kahdesviidettä runo (traaginen loppu jätetty pois)

Vaka vanha Väinämöinen, toinen seppo Ilmarinen,
kolmas lieto Lemmin poika, tuo on kaunis Kaukomieli,
läksi selvälle merelle, lake'ille lainehille
tuonne kylmähän kylähän, pimeähän Pohjolahan,
miehen syöjähän sijahan, urohon upottajahan.

Kenpä tuossa soutajaksi? Yks' on seppo Ilmarinen:
sepä tuossa soutajaksi airoillen ylimäisille;
toinen lieto Lemminkäinen airoillen alimaisille.

Vaka vanha Väinämöinen itse istuihe perähän.
Laskea karehtelevi; laski halki lainehien,
noien kuohujen kovien, lakkipäien lainehien,
vasten Pohjan valkamoita, ennen tiettyjä teloja.

Jopa tuonne tultuansa, matkan päähän päästyänsä
vetivät venosen maalle, tempasivat tervarinnan
teloille teräksisille, valkamoille vaskisille.

Tulivat tuville tuosta, pian pistihe sisälle.
Kysyi Pohjolan emäntä, tutkaeli tullehilta:
"Mipä miehillä sanoma, urohilla uusi tieto?"

Vaka vanha Väinämöinen, tuopa tuohon vastoavi:
"Sammosta sanomat miesten, kirjokannesta urosten:
saimme sampuen jaolle, kirjokannen katselulle."

Itse Pohjolan emäntä sanan virkkoi, noin nimesi:
"Ei pyyssä kahen jakoa, oravassa miehen kolmen.
Hyvä on sampuen hyrätä, kirjokannen kahnatella
Pohjolan kivimäessä, vaaran vaskisen sisässä.
Hyvä olla itseniki sammon suuren haltijana."

Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi:
"Kun et antane osoa, tuota sammon toista puolta,
niin on kaiken kantanemme, vienemme venehesemme."

Louhi, Pohjolan emäntä, tuo tuosta pahoin pahastui.
Kutsui Pohjolan kokohon, nuoret miehet miekkoinensa,
urohot asehinensa pään varalle Väinämöisen.

Vaka vanha Väinämöinen kävi kanteloisehensa,
itse istui soittamahan, alkoi soittoa somasti.
Tuota kaikki kuulemahan, iloa imehtimähän,
miehet mielellä hyvällä, naiset suulla nauravalla,
urohot vesissä silmin, pojat maassa polvillansa.

Väkeä väsyttelevi, rahvahaista raukaisevi:
kaikki nukkui kuuntelijat sekä vaipui katselijat;
nukkui nuoret, nukkui vanhat Väinämöisen soitantohon.

Siitä viisas Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen,
tapasi on taskuhunsa, kulki kukkaroisehensa.
Ottavi uniset neulat, voiteli unella silmät,
ripset ristihin panevi, painoi luomet lukkosehen
väeltä väsyneheltä, urohilta uinuvilta:
pani pitkähän unehen, viikommaksi nukkumahan
koko Pohjolan perehen ja kaiken kyläisen kansan.

Meni sammon saa'antahan, kirjokannen katsontahan
Pohjolan kivimäestä, vaaran vaskisen sisästä,
yheksän lukon takoa, takasalvan kymmenennen.

Tuossa vanha Väinämöinen lauloa hyrähtelevi
vaaran vaskisen ovilla, kivilinnan liepehillä:
jopa liikkui linnan portit, järkkyi rautaiset saranat.

Itse seppo Ilmarinen, tuopa tuossa toisna miesnä.
Voilla voiti lukkoloita, saranoita rasvasilla,
jottei ukset ulvahuisi, eikä naukuisi saranat.
Lukot sormin luksutteli, salvat kuokalla kohotti:
jo lukot lusuna vieri, ovet vahvat aukieli.

Siitä vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki:
"Oi sie lieto Lemmin poika, ylimäinen ystäväni!
Mene sampo ottamahan, kirjokansi kiskomahan!"

Tuopa lieto Lemminkäinen tahi kaunis Kaukomieli,
kyllä kärkäs käskemättä, kehumattaki kepeä,
meni sammon saa'antahan, kirjokannen kiskontahan.
Sanoi tuonne mennessänsä, kerskaeli käyessänsä:
"Mi lienee minussa miestä, urosta Ukon pojassa,
senpä sampo siirtyköhön, kirjokansi kääntyköhön
jalan oikean avulla, takakannan koskemalla!"

Siirrytteli Lemminkäinen, siirrytteli, käännytteli,
sylin sampoa syleili, polvin maassa puuhaeli:
eipä sampo liikukana, kirjokansi kallukana;
sen oli juuret juurruteltu yheksän sylen syvähän.

Hyvä on härkä Pohjolassa, jok' on vahva vartalolta,
ylen sitkeä sivulta, suonilta kovin sorea;
sen on syltä sarvet pitkät, puolentoista turpa paksu.

Otti härän heinikosta, auran pellon pientarelta;
sillä kynti sammon juuret, kirjokannen kiinnittimet:
saipa sampo liikkumahan, kirjokansi kallumahan.

Siitä vanha Väinämöinen, toinen seppo Ilmarinen,
kolmas lieto Lemminkäinen saattelivat sammon suuren
Pohjolan kivimäestä, vaaran vaskisen sisästä.
Veivät sen venosehensa, latjasivat laivahansa.

Saivat sammon purtehensa, kirjokannen kaarillensa;
työntivät venon vesille, satalauan lainehille.
Tyrskähti veno vetehen, läksi laioin lainehesen.

Kysyi seppo Ilmarinen, sanan virkkoi, noin nimesi:
"Minne sampo saatetahan, kunnepa kuletetahan
näiltä paikoilta pahoilta, poloisesta Pohjolasta?"

Vaka vanha Väinämöinen itse virkki, noin nimesi:
"Tuonne sampo saatetahan, kirjokansi kaimatahan
nenähän utuisen niemen, päähän saaren terhenisen,
siellä onnen ollaksensa, ainian asuaksensa.
On siellä vähän sijoa, toki paikkoa palanen,
syömätöintä, lyömätöintä, miekan miehen käymätöintä."

Siitä vanha Väinämöinen läksi poies Pohjolasta,
läksi mielellä hyvällä, iloten omille maille.
Itse tuossa noin saneli: "Käänny, pursi, Pohjolasta,
käännäite kohen kotia, perin maille vierahille!

"Tuuittele, tuuli, purtta, soutele, vesi, venettä,
anna airoillen apua, huoparille huoitusta
noilla väljillä vesillä, ulapoilla auke'illa!"
5 pro viis ja sil´ pläsi puli
Puu elon järvellä veliä
Jori joi Niveat
UiNeet aiEm puheis Isä
yks yö faija Rai s kas Kain kaa
Sepän veli Pieks Mester-
moralla

Luminol
Post Reply