Juhani Aataminpoika

Post Reply
User avatar
Uutisvastaava
Posts: 234
Joined: Wed Dec 14, 2011 1:03 pm

Juhani Aataminpoika

Post by Uutisvastaava »

Juhani Aataminpoika eli Kerpeikkari (31. heinäkuuta 1826, Vesivehmaa – syyskuussa 1854, Viaporin linnoitus) oli mahdollisesti Suomen historian pahin murhamies. Hän surmasi vuonna 1849 loka- ja marraskuun aikana 12 ihmistä Etelä-Suomessa. Juhani Aataminpoikaa on joskus luonnehdittu ensimmäiseksi Suomen historian tuntemaksi sarjamurhaajaksi.

Elämänvaiheet
Juhani Aataminpoika lähti kotoaan 15-vuotiaana, eli kiertelevänä renkinä ja teki samalla erilaisia pikkurikoksia. Lokakuussa 1849 häntä oltiin viemässä Hämeenlinnan vankilasta Hauhon syyskäräjille hevosvarkaudesta syytettynä kun hän karkasi Hauholla saattajiltaan ja aloitti henkirikostensa sarjan. Lammilla hän surmasi Helisevän torpan isännän ja emännän yhdessä Kustaa Kratula -nimisen miehen kanssa. Täältä hän jatkoi matkaansa kotiinsa Heinolan pitäjän Joennimelle, jossa hän riitautui isäpuolensa Alexander Bohmin kanssa ja surmasi tämän, oman äitinsä ja pariskunnan metsään paenneet lapset.

Joenniemeltä Juhani Aataminpoika lähti kohti Saimaan kanavatyömaata surmaten matkan varrella lisää tapaamiaan ihmisiä; erään miehen hän tappoi saadakseen tältä papintodistuksen työnhakua varten.

Marraskuun alussa Juhani Aataminpoika oli palannut Lammille, josta käsin hän lähti ystävänsä Antti Suikon kanssa ryöstöretkelle kohteenaan Hattelmalan kylässä sijaitseva Tyryn torppa. He pahoinpitelivät talonväen ja ryöstivät heidän rahansa. Torpan vanha emäntä kuoli vammoihinsa, mutta muu perhe säilyi kuitenkin hengissä.

Pian tämän jälkeen 20. marraskuuta Juhani Aataminpoika otettiin kiinni Palsan myllyllä lähellä Lammin ja Padasjoen rajaa. Kiinniottoa seuranneen oikeudenkäynnin päätteeksi Viipurin hovioikeus langetti hänelle kuolemantuomion. Tuomio pysyi senaatin oikeusosastossa, mutta keisari lievensi sitä niin, että Juhani Aataminpoika sai 40 paria raippoja sekä elinkautisen vankeustuomion. Hänet passitettiin tammikuussa 1853 Viaporin linnoitukseen ja pidettiin siellä seinään kahlehdittuna vankina kuolemaansa saakka 1854.

Juhani Aataminpojan kansanomainen lisänimi Kerpeikkari tulee ruotsin kielen teloittajaa tarkoittavasta sanasta skarprättare. Hän oli omana aikanaan kuuluisa, mutta hänen tekonsa unohtuivat pitkäksi ajaksi, eikä hän saavuttanut samanlaista kuuluisuutta kuin esimerkiksi Matti Haapoja. 2000-luvulla hän on kuitenkin noussut tutkijoiden mielenkiinnon kohteeksi.

Suomalainen sarjamurhaaja oli eri maata
23.04.2008


Teksti: Teemu Keskisarja


Historiastamme löytyy vain yksi henkilö, jota voi kutsua sarjamurhaajaksi.
Hänenkään motiivinsa ja rikosrytminsä eivät istu yleiseen käsitykseen
pakkomielteitään purkavasta pedosta. Selitys murhaajien terävimmän
kärjen kapeuteen piilee oloissamme.


Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2008



Heinolan pitäjän kirkonmäellä tungeksi sankalti kansaa tammikuisena pakkasaamuna vuonna 1853. Enimmäkseen saapuvilla oli sarkatakkista hämäläisrahvasta, siellä täällä näkyi Helsingin säätyläisiä turkeissaan. Suntio soitti kelloja, mutta tunnelma muistutti pikemmin markkinoita kuin jumalanpalvelusta.

Kauppiaat myivät miehille paloviinaa, naiset ja lapset hörppivät lämmikkeeksi verimakeaksi sanottua siirapilla maustettua juomaa. Kasakat pidättelivät ratsain ihmismassaa, ja talonpoikaiset järjestysmiehet seisoivat heinäseipäät koholla. Kellon tullessa yhdeksän rivistöt tiivistyivät ja ympäröivät punaisella kankaalla verhotun puisen rakennelman, jonka kaltaista suuriruhtinaskunnan oikeuslaitos ei ollut pystyttänyt 28 vuoteen.

Ensimmäistä kertaa miespolveen Suomessa tarvittiin mestauslavaa, sillä vuodesta 1826 lähtien pahimmat rikolliset oli karkotettu Siperiaan. Kuolemanrangaistus uhkasi yhä attentaatista keisarillisen perheen jäsentä vastaan ja kapinasta, mutta Heinolan teloitusnäytelmän päähenkilö ei sovittanut maanpetosta tai sotalain alaista rikosta.
Papin johdattama vartiosto talutti lavalle keskimittaisen, vaaleatukkaisen miehen, jonka tanakka varsi oli vyötetty raskaisiin rautakahleisiin ja pienet harmaat silmät peitetty liinalla. Hän oli 26-vuotias lukutaidoton hämäläinen renki Juhani Adaminpoika, joka oli murhannut kaksitoista ihmistä - tiettävästi enemmän kuin kukaan varhaisempi tai myöhempi suomalainen rikollinen.


Isäpuoli ei vitsaa säästänyt

Juhani Adaminpoika syntyi Vesivehmaalla rengin ja piian esikoiseksi. Repaleiseen varhaislapsuuteen mahtuivat isän itsemurha ja leskiäidin häpeärangaistus haureudesta. Äidin työpaikka vaihtui tiuhaan, ja hän jätti Juhanin vuosiksi isovanhempien hoitoon.

Naapureiden mukaan mummo ja vaari eivät kantaneet kasvatusvastuutaan vaan sallivat pojan varttua "joutilaisuudessa ja omavaltaisuudessa". Komento muuttui, kun äiti meni uusiin naimisiin ja haki Juhanin talouteensa. Isäpuoli paikkasi isovanhempien laiminlyönnit ja löi poikaa armotta.

Tiedot näistä vaiheista ovat enimmäkseen epäluotettavia, mutta kansanperinne väittää Juhanin poikasena nakanneen kissan uuniin - sikäli kiintoisa tiedonsirpale, että nykyajan kriminaalipsykologia pitää eläinten tuskasta nauttimista oireena, joka sarjamurhaajissa puhkeaa varhain.


Pikkurikollisesta vankikarkuriksi

16-vuotiaana Juhani pakeni isäpuolen nyrkkejä maailmalle ja alkoi kierrellä renkinä syntymäkylänsä Vesivehmaan taloissa. Lähistön palkolliset pitivät nuorukaista "juovuksissa villinä ja arvaamattomana", mutta rikokset eivät alkaneet väkivallasta.

Ensimmäisen kerran Juhani ruoskittiin hevosvarkaudesta ja murrosta. Seuraavaksi hänet pidätettiin isäntänsä uhkailemisesta ja vietiin tutkintavankeuteen Hämeenlinnaan. Siellä Juhani löysi ystäviä kouliintuneista taparikollisista. Uransa käännekohdassa 23-vuotiaana hän oli leimautunut myös irtolaiseksi, jonka oli vaikea löytää rengin pestiä tai muuta laillista elinkeinoa.

Lokakuussa 1849 Juhani päätyi vankikarkuriksi - pitkälti päähänpistosta. Matkalla käräjiltä takaisin tyrmään hän juopotteli tienvarren taloissa vanginkuljettajan, toisen vangin ja vapaalla jalalla liikkuvien tuttavien kanssa. Hauhon Hirvenojan sillalla kärryt suistuivat ojaan, ja Juhani hölkkäsi tiehensä.

Keskinkertaisen rikosrekisterin takia Juhania ei erityisemmin jäljitetty, mutta parin päivän kuluttua hän otti odottamattoman törkeän askeleen.

Ryyppykaverinsa vihjeestä hän lähti Pakkaselan kylään ryöstämään Helisevän torppaa. Juhani oli pyydetty vain apuriksi, mutta perillä hän otti pääroolin ja huitoi kivenmurikalla ja sirpillä hengiltä ventovieraan keski-ikäisen avioparin. Saalis jäi mitättömäksi.


Sukulaiset pääsivät hengestään

Surmatyön jälkeen Juhani vaelsi äitinsä ja isäpuolensa luo Heinolan Hujansaloon Joenniemen torppaan, jossa ei ollut poikennut vuosiin. Äiti otti hänet vastaan lämpimästi, mutta isäpuoli odotetun vastentahtoisesti. Uhkauksia ei lausuttu puolin eikä toisin, mutta ukkosta oli ilmassa, sillä isäpuoli saisi ennemmin tai myöhemmin tiedon Helisevän veriteosta. Hän tuskin jättäisi ilmiantamatta kutsumatonta vierasta, kun saisi tietää tämän paitsi karkuriksi myös murhamieheksi.
Kun Juhani myöhemmin kertoi kotitorpan tapahtumista, hän kuvasi tunnelmaa sanalla, jota käräjäkirjuri ei osannut ruotsintaa: mököttely. Sitä jatkui viisi päivää. Sitten paine purkautui.

Juhani oli auttelemassa isäpuoltaan kynnössä. Miehet ryypiskelivät työn virikkeeksi paloviinaa ja ajautuivat sanaharkkaan Juhanin isävainajalle kuuluneista ryysyistä, jotka olivat kadonneet. Isäpuoli huitaisi Juhania piiskalla. Raivonpuuskassa tai lapsuuttaan muistaen Juhani tarttui kankeen ja kosti nöyryyttävän eleen kuolettavin iskuin.

Pellolta Juhani talsi tupaan ja löi halolla hengiltä äitinsä. Muutaman minuutin kuluttua kuoli 11-vuotias sisarpuoli lähimetsässä, jossa hän oli paimenessa. Seuraavaksi Juhani juoksi kiinni 15-vuotiaan velipuolensa, joka oli matkalla Heinolan kaupunkiin myymään vasikannahkoja. Nuorukaiset kävivät sopuisasti kokemassa linnunpyydyksiä, mutta vähän emmittyään Juhani surmasi velipuolensa, koska ei tohtinut jättää tätä todistajaksi.

Kujanjuoksu jatkui itään

Heinolasta Juhani ratsasti itään, mutta joutui hevosen uuvuttua jalkautumaan Mäntyharjulla. Hän kuljeskeli ja juopotteli Saimaan rannoilla erään kulkurin kanssa, kunnes tappoi tämän anastaakseen papintodistuksen ja esiintyäkseen uudella henkilöllisyydellä. Saman kohtalon koki palveluksesta eronnut matruusi, jonka seurassa Juhani jonkin aikaa kierteli kievareita.

Saimaan kanavan työmaalta matka eteni Viipurin, Haminan ja Loviisan kautta takaisin kohti kotiseutua. Tällä retkellä melkoisesti paloviinaa nauttinut Juhani teki spontaaneimman murhansa 2. marraskuuta 1849. Yhdeksänneksi uhriksi päätyi juopunut työnjohtaja, jonka rattaat Juhani sattui ohittamaan Myrskylän tiellä. Ajopelit kolhaisivat toisiaan, mies solvasi Juhania, ja tämä murskasi sauvalla suunsoittajan niskan.

Päijät-Hämeessä Juhani tapasi taas tuttujaan, ja rikoskierre sai jatkoa. Hauholla hän apurinsa kanssa ryösti ja surmasi iäkkään pariskunnan ja päälle päätteeksi poltti torpan. Saalis jäi vähäiseksi, eikä teko ollut puhdas ryöstömurha. Kirves heilui, kun oli heiluakseen.


Viimeinen keikka säälimätön

Seuraavalla keikalla Juhanin takana seisoi ammattirikollisia, jotka olivat saaneet pakkotyölaitoksesta vapautuneelta naikkoselta hyvän vihjeen: Hattelmalan kylässä Tyryn myllytorpassa asui melko varakkaita mutta ikänsä ja terveydentilansa takia puolustuskyvyttömiä ihmisiä.

Edellisistä ryöstöistä Juhani oli oppinut, ettei arvotavara löydy helposti, jos asukkaat makaavat hengettöminä lattialla. Juhanin johtama kolmikko sovitti lukkoon "ihmisavainta" ja puristi tiedon kätköstä pahoinpitelemällä. Uunin kolosta kaivettiin hopearuplia rengin usean vuoden palkan arvosta.

Rikos oli kaikin puolin säälimätön: jopa kaksi sylilasta hakattiin tajuttomiksi. Vammoihinsa menehtyi kuitenkin vain vanhaemäntä. Isäntä ja emäntä pelastuivat teeskentelemällä kuollutta.

Tyryn murha jäi Juhanin viimeiseksi veriteoksi, sillä puolitoista kuukautta kestänyt karkumatka päättyi Padasjoella Vesijaon kylässä 20. marraskuuta 1849. Talollinen Erik Tervakoski ja mylläri Heikki Palsa taltuttivat pienen käsikähmän jälkeen Juhanin, joka oli yrittänyt esiintyä kiertelevänä kauppiaana. Lähiseudun nimismiehet hoitivat tutkinnan tarmokkaasti. Rikostoverit ja suojelijat lyötiin rautoihin viikossa.


Teot eivät sovi profiiliin

Puhdasverisiä sarjamurhaajia Suomen rikoshistoria ei tunne, jos sarjamurhaaja määritellään kuten sen määritteli 1970-luvulla termin kehittänyt fbi-agentti Robert Ressler: serial killer on yleensä henkilö, joka vuosien mittaan surmaa kymmeniä uhreja psykopatologisesta pakkomielteestä.

Juhanin profilointia sotkevat monipuoliset motiivit ja rikoksiin käytetty aika. Kaikki uhrit kuolivat viiden viikon sisällä, mikä on liian lyhytjännitteistä toimintaa sarjamurhaajalle. Rikollistyypin lähisukulaistakaan Juhanista ei saa, sillä joukkomurhaaja, mass murderer, tappaa uhrinsa kerralla, spree killer, suoraan suomentaen pyrähdystappaja, taas purkaa viettiään aaltoina, joita erottaa hiljainen väliaika.

Vaikka Juhania ei kutsuisi sarjamurhaajaksi, hänen ennätyksensä on jäänyt rikkomatta. Henkirikosten tilastot ovat Suomessa kansainvälisesti verraten erittäin synkät, mutta murhamiesten terävin kärki puuttuu. Miksi?


Luontevin suoja puuttui

Selitykseksi voi ehdottaa sosiaalihuoltoa, joka ottaa ongelmalapset huostaan, ennen kuin heistä kehittyy hirviöitä. Teoria horjuu historiallisesti.

Menneisyyden suomalaista kylää ei missään nimessä verhonnut yhteisöllinen turvallisuus, jota lähiön asukkaan kannattaisi kaihota. Epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa heikkoja ja erilaisia potkittiin päähän estoitta. Rankka perheväkivalta oli yleistä, eikä seksuaalinen hyväksikäyttökään välttämättä ollut harvinaista.

Yksioikoisin selitys sarjamurhaajien puuttumiselle löytyy ympäristötekijöistä, jotka eivät ole 160 vuoden aikana muuttuneet aivan perinpohjaisesti. Täällä ei ole voinut toimia pitkällä aikajänteellä, koska täältä on puuttunut suurrikollisen luontevin suoja: väenpaljouden suoma anonymiteetti. 1800-luvun puolimaissa sitä ei ollut nimeksikään.

Suomen kaupungit olivat muutaman korttelin talorykelmiä, ja kylien raiteilla tuntemattomat kulkurit erottuivat oitis. Hämeessä riitti erämaita piilopirtille, mutta etsittynä erakkona oli miltei mahdotonta elää. Karhunkaato ja kartanon härkien lahtaaminen eivät pitäneet hengissä edes seitsemää fiktiivistä veljestä. Impivaarassa kaskettiin ja viljeltiin maata.

Juhani Adaminpojan piti parin päivän välein käydä ihmisten ilmoilla hankkimassa leipää, maitoa, tupakkaa ja viinaa. Myöhäissyksyllä tuli tietysti kylmä, joten taivasalla kesti vain pari yötä.


Virkavalta hoiti osansa

Juhanin tielle tuli myös virkavalta. Talouselämältään 1800-luvun puolivälin Suomi kuului Euroopan alikehittyneimpiin peräkulmiin, mutta hallinto ja oikeuslaitos toimivat jo vankan perinteen pohjalta.

Voutien, nimismiesten ja pappien verkosto oli harva ja ylityöllistetty, mutta melko rehellinen ja rutinoitu. Kriisitilanteessa viesti kulki yllättävän nopeasti ilman rautatietä, valokuvia, lennätintä, saati puhelinta.
Tietoliikenteen huippu - ratsumies - ennätti kievareissa hevosta vaihtaen Helsingin kenraalikuvernöörinkansliasta Hämeenlinnan lääninhallitukseen päivässä. Usein se riitti, koska takaa-ajettavat eivät yhdellä ajokilla päässeet läheskään samaa vauhtia.

Rosvon matkaa mutkisti myös valvonta, joka ulottui lainkuuliaisiinkin alamaisiin. Asiatonta oleskelua kontrolloitiin kaikkialla kotipitäjän ulkopuolella. Maantiellä hankaluuksiin joutuivat jo rengit ja piiat, joita ei epäilty muusta kuin kausityöttömyydestä.

Passia ja muuttotodistusta kyseltiin, eikä ilman niitä voinut asettua vakituiseen kortteeriin. Etsintäkuulutukset luettiin kansan tietoon kirkoissa, ja viranomaiset kuuluttivat myös varastetuista hevosista. Niistä lueteltiin erityistuntomerkit, eikä ratsusta voinut poistaa rekisterikilpeä.

Esivallan hajautetut resurssit eivät padonneet arkista rikollisuutta, mutta kun ne keskitettiin koko yhteisöä uhannutta yksilöä vastaan, tulos oli ilmeinen.


Lääkäri totesi täysijärkiseksi

Kansanperinne tituleeraa Juhania himomurhaajaksi, vaikka hänen toiminnastaan uupuvat hulluudeksi mieltyvät seksuaaliset perversiot. Nimitys on kuitenkin ymmärrettävä, sillä silmittömään väkivaltaan ei normaali-ihmisen silmin löytynyt järkiperäisiä vaikuttimia. Kun Juhanilta käräjillä kysyttiin, oliko häntä riivannut "huvi murhata ja nähdä verta", hän mutisi "sisäisestä kauhistuksesta".
Tutkinnan kuluessa piirilääkäreille maksettiin huomattavat korvaukset 12 uhrin ruumiinavauksista, sillä absoluuttinen varmuus kuolinsyistä painoi oikeudessa. Juhanin mielentilasta oikeuskäsittely tuotti vain lyhyen selonteon, jonka kirjoitti hämeenlinnalainen lääkäri Fredrik Kruskopf. Järkytyksekseen hän havaitsi, ettei syytetty osoittanut lainkaan katumusta, ei edes liikutusta. Kuulusteluissa ja oikeudenkäynneissä hän oli hillityn asiallinen. Sana sanaa vastaan -tilanteissa hänen kertomuksensa osoittautuivat täsmällisemmiksi kuin todistajien.

Syytetty oli syyntakeinen ja monessa katsannossa täysijärkinen, Kruskopf päätteli. Nykypäivän psykologi puhuisi ehkä sosiopaatista, jolta täydellisesti puuttuu kyky empatiaan. Tämä psyyken vaje yhdistää Juhanin useimpiin moderneihin sarjamurhaajiin.

Sensuuri esti mässäilyn

Kansanperinteessä Juhani sai korkonimen Kerpeikkari, joka juontuu ruotsin sanasta skarprättare, mestaaja. Pedosta jäi mainintoja Zacharias Topeliuksen tuotantoon ja hämärämpiä viitteitä Aleksis Kiven klassikoihin, mutta läheskään legendaksi hän ei kohonnut. Osaltaan tästä piti huolen suuriruhtinaskunnan byrokratia.

Kirkossa rikoksista sai saarnata, mutta maalliseen kirjallisuuteen tarina oli virkamiesten mukaan "liian kuohuttava alempien kansankerrosten moraalille". Hämeenlinnalainen kirjakauppias koetti tyydyttää yleisön tiedonnälkää painattamalla kuulustelupöytäkirjat, mutta sensuuri poisti ne myynnistä.

Sikäli Kerpeikkari loi uransa liian varhain, että Suomessa ilmestyi vasta muutama sanomalehti ja niidenkin uutisointia kahlitsi sensuuri. Myöhemmin lehdistö sai julkaista värikkäitä rikoskuvauksia lukijoiden valistukseksi ja viihdykkeeksi, mutta Juhanin teot eivät enää kiinnostaneet, koska hyvään tarinaan tarvitaan muutakin kuin ennätyksellinen ruumiskasa.

Juhani ja hänen apurinsa kuuluivat sääty-yhteiskunnan alistetuimpaan kerrokseen, mutta Robin Hood -elementtejä jutussa ei ole. Kurja joukko ryösti yhtä kurjia kanssaihmisiään ja vaihtoi saaliin paloviinaan. Romantiikkaa löytyy vain nimeksi. Karkumatkallaan Juhani solmi sukupuolisuhteen irtolaistyttöön ja antoi tälle varastetun sormuksen kihlauksen merkiksi. Kuulusteluissa Juhani kuitenkin nimitti neitoa vain jalkavaimoksi.
Erityisen älykkääksikään Juhani ei profiloidu, vaikka osoittikin neuvokkuutta värvätessään suojelijoita ja adjutantteja. Unohduksen varmisti ulkomuoto, joka aikalaisten mukaan oli maatiaisen hämäläinen eikä mitenkään mieleenpainuva.


Mestaus päättyi yllätykseen

Juhanin kuolemantuomion valmistelu tuotti arkistoihin tuhansien sivujen aineiston, sillä asiaa puntaroivat yli kymmenet käräjät, Viipurin ja Turun hovioikeudet, senaatin oikeusosasto, kenraalikuvernööri, ministerivaltiosihteeri ja jopa keisari. Loppuratkaisu löi ällikällä melkein kaikki, koska sitä ei ennakkoon paljastettu sen enempää yleisölle kuin Juhanille.

Kun Juhani painoi kaulansa mestauspölkylle, pyöveli kohotti kirveensä ja väkijoukko haukkoi henkeään, kruununvouti avasi sinetöidyn kirjeen ja luki Nikolai I:n allekirjoittaman päätöksen: kuolemantuomio pysyi voimassa - mutta sitä ei saanut panna toimeen.

Yleisö koki tulleensa petetyksi, kohisi ja protestoi. Ikäihmiset muistivat vanhat teloitusnäytelmät ja niiden tunnelman. 1700-luvulla esimerkiksi eläimeensekaantujien mestaamista seurasi niin paljon kansaa, että innokkaimmat joutuivat kiipeämään puuhun nähdäkseen kunnolla. Kyse ei kuitenkaan ollut pelkästä inhimillisestä uteliaisuudesta saati kollektiivisesta julmuudesta. Teloitus oli enemmän kuin kosto. Kirveen iskussa toteutuva sovitus ja kuolemanjälkeinen armo säteilivät katsojiin, jotka veisasivat virttä ja rukoilivat rikollisen sielun puolesta. Tästä kaikesta Heinolaan matkanneet jäivät paitsi.


Armahduksesta tuli armoton

Mestausnäytelmä oli järjestetty kahdesta syystä. Esivalta tahtoi viimeiseen asti piinata Juhania kuoleman odotuksella ja antaa "pelotuksen ja varoituksen muille jumalattomille", kuten ikivanha lakikielen fraasi kuului.
Pyövelin kirveen pysäyttäminen toteutti armon vain näennäisesti. Juhani muurattiin kahlehdittuna Viaporin linnoitukseen niin pieneen koloon, ettei hän voinut liikkua muutamaa tuumaa enempää. Ohikulkijoille suotiin tilaisuus ihmetellä ristikon läpi hirviötä, joka ei saanut peseytyä eikä seurustella muiden vankien kanssa.

Rangaistus oli poikkeuksellinen. Ruotsin ajalta periytyneet lait ja asetukset eivät tunteneet liikuntakyvyttömäksi muuraamista eivätkä sallineet kidutusta. Juhanin kohtelun voi kuitenkin tulkita kidutukseksi. Sillä haluttiin havahduttaa yleisö ja suhteuttaa kärsimys ainutlaatuiseen rikokseen.

Juhani kitui luolassaan puolitoista vuotta ennen kuin heitti henkensä syksyllä 1854. Kuolinsyytä ei kirjattu. Linnoituksen lääkäri oli aiemmin raportoinut tiukkojen kahleiden aiheuttamista haavaumista. Kansantarinan mukaan Kerpeikkari menehtyi matoja kuhiseviin paiseisiin. Kollektiivisessa muistissa paha sai palkkansa.


Teemu Keskisarja on filosofian tohtori. Hän tutkii Juhani Adaminpoikaa ja kuolemanrangaistuksen historiaa Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessa Morals and Institutional Change.

Tapahtumat, Paikat ja Uhrimäärät


6.10. 1849
Helisevän torppa, Lammi
Ryöstömurha
Aseet kivenmurikka, sirppi
Uhreja 2


18.10.
Joenniemen torppa, Heinola
Murha
Aseet puukanki, halko
Uhreja 4


19.10.
Maantie, Mäntyharju
Murha
Aseena sauva
Uhreja 1


25.10.
Maantie, Lappvesi
Murha
Aseena sauva
Uhreja 1


2.11.
Maantie, Myrskylä
Tappo
Aseena sauva
Uhreja 1


4.11.
Aholan torppa, Hauho
Ryöstömurha
Aseet kirves, halko
Uhreja 2


8.11.
Tyryn myllytorppa, Vanaja
Ryöstömurha ja 2-3 taponyritystä
Aseet halko, kiväärinperä, nyrkit
Uhreja 1

2.5.1850
Lääkäri Fredrik Kruskopfin diagnoosi syytetystä


"Mitä tulee Juhani Adaminpojan ymmärrykseen jokapäiväisissä materiaalisissa asioissa, en havaitse mitään, mikä viittaisi vähäisimpäänkään häiriöön älynlahjoissa. Mutta jo hänen silmistään paistaa täydellinen tietämättömyys kaikessa mikä koskee uskontoa, moraalia ja siveyttä. Niin tyystin kuin ihmisluonnolle mahdollista, Juhanilta puuttuvat omatunto sekä kyky tunnistaa hyvä ja paha. Tämä ominaisuus, ei vähäisempänä kuin ajattelukyky ylipäätään, erottaa ihmisen alhaisemmista eläimistä. Vajavaisuus näyttäytyy rikkumattomana ja luonnottomana sielunrauhana, jonka hän vielä pitkän yksinäisen miettimisajan jälkeen säilyttää puhuessaan kauhistuttavista teoistaan."

Balladi Juhani Aataminpojasta
san. & säv. A.P. Sarjanto
© A.P. Sarjanto

Ystävät istukaa mua kuunnelkaa
Kuulkaa ja kauhistukaa
Kun kerron mä tarinan totta se on
Laulu jumalaton koruton
Ei kaunista sanaa ei rakkauttakaan
Ei sankarin hohdetta saa
On muisto vain Juhani Aataminpoika
Paha uni ja painajainen

Vuonna kahdeksantoista ja kakskytä kuus
Päivä heinäkuun viimeinen
Vesivehmaalle pitäjään Asikkalan
Syntyi piialle pienokainen
Isä renkinä kulki tuo talosta taloon
Ja nuorena kuoli hän kai
Kun äiti jo muualta lohtunsa sai
Lähti maailmalle nuorukainen

(riffi)

Kun matka oli Hauholle syyskäräjiin
Oli murto ja varkaus sen syy
Niin vartiomiehiltä karkasi hän
Kulki metsiä kylästä kylään
Lammilla miestä jo tarvittiin
Piti ryöstää ja surmatakin
Astui esiin Juhani Aataminpoika
Joka lupasi tehdä sen työn

Oli ilta jo torpassa Helisevän
Oveen kolkutti muukalainen
Sanoi metsässä hevosen karanneen
Pyysi ruokaa ja yösijaa vain
Ikuiseen uneen he vaipua sai
Tuo torppari vaimoineen
Otti seinältä viikatteen Aataminpoika
Ja kuolemaa niitti sen yön

Tumma pilvi otsallaan
Kuin ois varjo kasvoillaan
Oli renki vain Juhani Aataminpoika
Kuka isäntä on, kertokaa

Joenniemelle Heinolan pitäjään
Meni etsimään äitiään
Oli herrana talossa Aleksander Bohm
Isäpuoli ja äitinsä mies
Ja hänellä tytär vain neitokainen
Vielä ykstoistavuotias
Ja poika joka ei miehestä käy
Oli pellolla alkanut työt

Astui portaille Juhani Aataminpoika
Kuoli yhdellä iskulla Bohm
Ja pirtissä sisällä kyyneleet äidin
sai vereen sekottua
Metsän reunassa tavoitti hän
Nuo lapset paenneet
Laulu synkkä on Juhani Aataminpojan
Omaa sukuaan surmanneen

Tumma pilvi otsallaan...

Moni Hämeessä harmajasilmäisen
Sai kohdata matkamiehen
Hältä Mikkelin seudulla kerjäläinen
Sai almunsa viimeisen
Kuoli Eerikki Helpolin talollinen
Ja matruusi Vilhelm Raad
Ei säästänyt Juhani Aataminpoika
Köyhintä kurjintakaan

Tyryn myllylle Vanajaan Hattelmalaan
Meni tekemään tuhojaan
Sen talon hän ryösti ja murhasi taas
Jätti uhrinsa kuolemaan
Vaan emäntä Ulriikka Matintytär
Jäi henkiin kertomaan
Oli renki tuo Juhani Aataminpoika
Hirmutekoihin syyllinen mies

Siltavouti sai Juhani Aataminpojan
Torpassa Tervaniemen
Vaan kahleissaan vielä hän yritti tappaa
Tuon Padasjoen nimismiehen
Heinolan kirkolle pystytettiin
Mestauslava ja hirsipuu
Oli silmät jo sidottu rikollisen
Kun sai pyöveli ilmoituksen

Seinään Viaporin linnan nyt muurattiin
Käytävä kummallinen
Oli tanko terästä katossa sen
Siinä rengas kahleineen
Kuin koira sai kulkea ketjussaan
Edestakaisin haudassaan
Jäi pimeään Juhani Aataminpoika
Kuolemaan kammiossaan

Tumma pilvi otsallaan...

Linkkilista:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Juhani_Aataminpoika
http://www.tiede.fi/artikkeli/879/suoma ... _eri_maata
http://www.perunamaa.net/sarjakuvarock/ ... lladi.html

Aiheesta on kirjoitettu kirjoja, joten ei kun kyselemään kirjastosta.
"On täysin luonnollista, että näinkin moniulotteinen ja monimutkainen todellisuus ennemmin tai myöhemmin vastaa täydellisesti sepitettyä vastinettaan."
User avatar
härkä
Posts: 7725
Joined: Tue Oct 11, 2011 2:26 am
Location: Laidun

Re: Juhani Aataminpoika

Post by härkä »

Muistan kun jokus lapsena 50 -luvulla vanhemmat näyttivät Suomenlinnassa vanhan vankityrmän.
En ole varma , oliko se tyrmä juuri tuo , jossa Juhani Adaminpoikaa pidettiin ?
Kerpeikkari tarinan vaiheet ovat varsin keskeisillä paikoilla ja ne ovat jokseenkin helposti tavoitettavissa.
Hauho , Lammi jne.
Palsan mylly , jossa hänet saatiin kiinni , vaalii tapauksen muistoa.
http://www.kapteenska.fi/palsanmylly/

Teloitus Heinolan kirkolla keräsi laajalti yleisöä. Aina Helsingistä asti.
Mitenkähän olisi tänäpäivänä , jos kuolemanrangaistus olisi käytännössä ?
Nikolai 1 sen viimetingassa sitten muutti sellaiseksi , ettei voitu panna toimeen.
Kuolema teloittamalla olisi ollut hänelle helpompi vaihtoehto.

Onko joillakuilla kokemuksia noista paikoista ? Valokuvia tms.


Tulin avanneeksi tästä ketjun legendaarisiin. En muistanut , että avaus olikin jo tehty.
Tapaus tuli esille sattumalta viime viikon lopulla.
Sorry Uutisvastaava. :D
Vainajan kysymys - Vain ajan kysymys.
User avatar
-Uta-
Posts: 5925
Joined: Mon Sep 22, 2014 12:55 pm

Re: Juhani Aataminpoika

Post by -Uta- »

Suomen pahin murhaaja Juhani surmasi 12 ihmistä: Uhrien joukossa oli oma rakas äiti ja pienet sisarukset – rangaistukseksi nuori mies kidutettiin hengiltä vankisellissä
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suo ... #gs.p444a4
JULKAISTU 03.02.2019 06:46


Juhani Adaminpoika saattaa olla monelle tuttu nimi vielä nykyäänkin, sillä hän oli Suomen ensimmäinen sarjamurhaaja. Edelleen hän on Suomen pahin murhaaja, vaikka hänen teoistaan on kulunut jo pitkä aika.

Image

Historioitsijan mukaan Juhani on Suomen pahin murhamies 12 henkirikoksella.
– Juhani teki rikoksensa syksyllä 1849 ja henkirikosten määrässä ja laadussa häntä ei ole ohitettu, historioitsija Teemu Keskisarja kertoo. – Tuollaista henkirikosten sarjaa ei ole kukaan tehnyt sen jälkeen tai tiettävästi sitä ennenkään. Keskisarja on kirjoittanut Juhanista kirjan Suomen ainoa sarjamurhaaja, joka ilmestyi vuonna 2008.

Rankka lapsuus
Juhani Adaminpojalla oli rankka lapsuus. Hänen isänsä teki itsemurhan ja myöhemmin isäpuoli pahoinpiteli häntä. – Hän oli syrjäytynyt poikaressu. Juhani potkaistiin jo varhaisessa teini-iässä maantielle hankkimaan itse elantonsa. Hän oli aina huonoin renki kaikista ja hän ryhtyi tekemään rikoksia. Lopulta hän joutui pikkurikoksista Hämeenlinnaan vankilaan, missä häntä piinattiin, Keskisarja kertoo.

Juhanilla ei ollut läheisiä ihmissuhteita, mutta historioitsijan mukaan hänen äitinsä rakasti poikaansa. – Kesken sarjamurhansa Juhani onnistui löytämään tyttöystävän.1800-luvun Suomessa satoja suomalaispoikia eli yhtä huonoissa olosuhteissa, mutta ainoastaan Juhanista tuli kieroutunut sarjamurhaaja. Häntä ei kasvatettu kuriin ja nuhteeseen. Juhani ei ollut taitava käsistään eikä hän voinut toteuttaa itseään oikein millään tavalla. Kenties tuosta syystä hän ajautui rikolliseksi.

Image

Tekojen motiivit vaihtelivat
Murhaamisten sarja sai alkunsa siitä, kun Juhania oltiin viemässä Hauhon oikeuteen ja hän karkasi. – Tuolla karkumatkalla hän teki hölmöjä rikoksia ja tuli tappaneeksi 12 ihmistä. Häntä ei odottanut kuin maksimissaan muutaman kuukauden vankeusrangaistus, mutta päähänpistosta hän sai idean karata. Siihen aikaan ei järjestetty mitään ihmisjahtia hänen löytämisekseen, Keskisarja kertoo.

Juhani Adaminpoika tappoi niin miehiä, naisia, lapsia kuin ikätovereitaan. Tekojen motiivit vaihtelivat. – Välillä hän tappoi humalapäissään, äkkipikaistuksissaan, vanhojen vuosikymmenten takaisten kaunojen takia, joskus myös ryöstötarkoituksessa.

Image

Osa uhreista käveli vastaan
Murhat tapahtuivat viiden viikon aikana syksyllä 1849. Osa uhreista oli sattumanvaraisesti maantiellä Juhania vastaan tulleita ihmisiä. Muutama teoista oli ryöstömurhia, jotka olivat suunniteltuja. – Juhani murhasi uhrejaan kuristamalla, kirveellä, kivellä, puukolla, kangella. Hänellä oli erilaisia välineitä mukanaan ja välillä hän käytti, mitä käteen sattui, Keskisarja kertoo. Murhat tapahtuivat viidessä tai kuudessa eri pitäjässä, joiden joukossa oli ainakin Hauho, Lammi ja Heinolan kirkonkylä.

Murhasi rakkaan äitinsä
Julminta oli, että Juhani surmasi myös oman perheensä: rakkaan äitinsä ja pienet sisaruksensa.

– Käsittämättömin teko sijoittuu murhasarjan keskivaiheille, kun hän oli jo ryöstömurhannut erään pariskunnan. Juhani vetäytyi perheensä luo. Sukulaiset eivät tienneet vielä, että Juhani oli jo murhannut ihmisiä, vaan he luulivat tämän päässeen vankilasta. Vierailulla ollessaan Juhani kävi ensin isäpuolensa kimppuun pellolla ja murhasi hänet kangella. Sen jälkeen hän hakkasi äitiään puuhalolla päähän, kunnes tämä kuoli.
Lopuksi Juhani kuristi pikkusiskonsa, jonka kanssa hän oli ollut hyvissä väleissä. Sen jälkeen hän tappoi vielä pienen veljensä.

– Muutama päivä ennen tuota joukkomurhaa Juhani oli muina miehinä kyläillessään syönyt, juonut ja lepäillyt. Hän odotteli monta päivää ja murhasi sitten perheenjäsenet oikeassa järjestyksessä, eli surmasi ensin isäpuolensa, joka oli ainoa puolustuskykyinen henkilö, Keskisarja kertoo.

Motiivi jäi pimentoon
Perhemurhan motiivi ei koskaan selvinnyt. – Juhanilla oli tiettävästi ihan lämmin suhde äitiinsä eikä hänellä ollut mitään pikkusisaruksiaan vastaan. Oikeuskaan ei saanut selville sitä, mikä oli heidän murhaamisensa idea ja motiivi. Juhani itse sanoi, että "hän vain mökötteli".

– Jos kohtaan Juhanin tuonpuoleisessa, kysyn häneltä syytä näihin murhiin, Keskisarja sanoo.

Jäi kiinni sattumalta
Juhani Adaminpoika jäi lopulta kiinni melko sattumanvaraisesti. Hän oli tyttöystävänsä kanssa matkalla Tampereen markkinoille, kun he menivät juopottelemaan Padasjoelle johonkin taloon. Murhaajan henkilöllisyys oli tuolloin jo ihmisten tiedossa, mutta virkavaltaa ei ollut liiaksi Juhania etsimään.

– Paikalliset talonpojat olivat aktiivisia, ja he pidättivät Juhanin. Juhani itse kohelsi, kun hän meni tyttöystävänsä kanssa ihmisten ilmoille ja jäi siten kiinni. Tyttöystävä tiesi Juhanin rankoista rikoksista, mutta se ei nuorta naista haitannut. – Ilmeisesti juuri tuolla sarjamurhaajan maineellaan hän onnistui iskemään naisen. Tyttöystävä tuomittiin Siperiaan elinikäiseen karkotukseen.

Väkeä tuli seuraamaan mestaamista
Kun Juhani oli saatu kiinni ja oikeuteen, hänet tuomittiin kuolemaan mestaamalla ja sitä ennen menettämään oikean kätensä.

– Kuolemanrangaistus oli lopetettu jo 25 vuotta aikaisemmin, mutta tässä piti tehdä poikkeus, koska lainsäätäjät eivät olleet tajunneet, että joku voisi tehdä noin raa’an rikoksen, Keskisarja kertoo. 26-vuotiaan Juhanin kuolemantuomio vahvistettiin kaikissa oikeusasteissa.

Heinolan pitäjän kirkonmäelle kokoontui iso joukko väkeä seuraamaan teloitusta vuonna 1853. Teloitusta ei kuitenkaan pantu täytäntöön, sillä keisari Nikolai I tuli paikalle ja keskeytti toiminnan. Kyse ei ollut varsinaisesta armahduksesta, sillä mestaustuomio muuttui elinkautistuomioksi Viaporin linnoituksessa. Lopulta Juhani kidutettiin kuoliaaksi.

Kahlittiin pieneen selliin
Kuolemantuomion sijaan Juhania ruoskittiin 120 kertaa. Sen jälkeen hänet suljettiin kahleissa pieneen selliin Viaporiin. – Juhani laitettiin häntä varten rakennettuun pieneen, metrin levyiseen selliin ja hänet kahlehdittiin sinne tiukasti. Hän eli sirkuseläimenä, jota ihmiset tulivat katsomaan. Se oli sen ajan tarkoituskin, että ihmiset saavat käydä häntä katsomassa. Parempaa viihdettä ei voinut kuvitella sen ajan Suomessa.

Vankeudessa Juhani ei päässyt koskaan kävelemään tai liikkumaan. Sellin ahtauden lisäksi kahleet olivat niin tiukalla, ettei Juhani pystynyt raapimaan kutisevia ruoskimishaavojaan.
Juhani kitui pari vuotta sellissään ennen kuolemaansa. – Kylmyys oli kova ja hän herätti sääliä henkilökunnassakin rikoksistaan huolimatta. Välillä hänelle annettiin ruokaa kuin koiralle kaltereiden ali.

Selli on edelleen olemassa
Juhanin kuolinsyytä ei ole mainittu missään historiankirjoissa. – Kylmyydessä tulee keuhkokuume ja muita sairauksia. Ehkä hän kuoli niihin. On ihme, että hän eli huonosti ruokittuna niinkin pitkään siinä loukussa.

Juhanin selli on edelleen Suomenlinnassa Tullimuseon vieressä, mutta sitä ei ole merkitty näkyvästi. – Ihmettelen miksi siihen selliin ei ole pistetty laattaa, koska kyllä se varmasti ihmisiä kiinnostaisi, Keskisarja toteaa.

---

Image
Post Reply