Nilsiä - Torpparinpojan teko 27.1.1822

Post Reply
User avatar
-Uta-
Posts: 5925
Joined: Mon Sep 22, 2014 12:55 pm

Nilsiä - Torpparinpojan teko 27.1.1822

Post by -Uta- »

Pirinen, Heikki Pekanpoika
teko 27.1.1822 - mestattu 6.11.1824


Torpparin poika Heikki Pirinen Nilsiästä asui ilmeisesti setänsä tilan torpassa isänsä Pekan ja nuoremman veljensä Adamin sekä vaimonsa Valpurin ja pienen poikansa kanssa. Sunnuntaina 27.1.1822 Heikki ja Adam olivat palanneet kirkosta ja istuivat tuvassa, kun isä Pekka alkoi moittia Heikkiä torpan varojen tuhlaamisesta. Isä käski poikaa lähtemään ulos tuvasta. Tähän Heikki vastasi, että eläinten kuuluu olla ulkona ja ihmisten talossa. Nenäkkäästä vastauksesta kimpaantuneena isä Pekka nousi pojan viereltä penkiltä ja tarttui tämän tukkaan kurittaakseen tätä.

Poika Heikki tarttui sängyn irtonaiseen tukipuuhun ja löi sillä isäänsä, Adamin todistuksen mukaan useita kertoja, kunnes isä tuupertui maahan. Adam yritti ensin estää veljeään lyömästä, mutta kun tämä löi myös häntä oikeaan olkapäähän, pakeni Adam ulos. Valpuri lapsineen ja Antti Rissanen, tuvassa vieraillut naapurin poika, olivat jo nujakan alkaessa paenneet tuvasta.

Heikki ryntäsi myös ulos ja nähtyään Rissasen tarttui kirveeseen ja lähti ajamaan häntä pois pihasta. Sen jälkeen Adam, Heikki ja Valpuri palasivat tupaan, jossa Pekka valitteli kipuja päässä. Hänet nostettiin vuoteelle. Adam juoksi sedän, Juho Nuutinpoika Pirisen taloon, josta lähdettiin hevosella hakemaan Pekkaa Juhon taloon.

Siellä Pekka alkoi oksennella, ja sitä jatkui puoleenyöhön saakka, jolloin hän menetti tajuntansa ja heitti henkensä. Heikki haettiin paikalle ja pidätettiin.

Kihlakunnanoikeuden kuulustelussa 6.3.1822 Nilsiän talvikäräjillä Heikki ensin kielsi kokonaan lyöneensä isäänsä ja väitti tämän käyneen hänen kimppuunsa, sitten kompastuneen ja kaatuessaan saaneen kuolettavat vammat. Myöhemmin Heikki myönsi tarttuneensa sänkypuuhun tuskissaan ja sen irrotessa lyöneensä itsepuolustuksekseen, mutta vain kerran. Myöhemmin Heikki perui tämänkin tunnustuksensa.

Saman vuoden lokakuussa, 31.10. pidetyillä ylimääräisillä käräjillä Heikki Pirinen peruutti kaikki tunnustuksensa ja kiisti mitenkään väkivalloin kohdelleensa isäänsä. Hän piti päänsä myös 10.2.1823 pappien pitämässä erityiskuulustelussa. Todisteiden katsottiin kuitenkin olevan riittäviä. Pastori Brofeldtin antama kiittävä "papintodistuskaan" ei asiaan vaikuttanut. Lopulliseksi tuomioksi tuli kuolemantuomio ja teilaus sekä käden irtileikkaaminen. Tuomio luettiin ja selitettiin suomeksi Heikki Pekanpoika Piriselle 19.2.1824.

Kaksi armonanomusta tehtiin, tammi- ja syyskuussa 1824, mutta ne eivät tuomiota lieventäneet. Mestaus tapahtui Nilsiän mestauspaikalla 6.11.1824.


Pohdintaa

Tapahtumasta mestaukseen kului kaksi vuotta ja kymmenen kuukautta. Heikki oli kolmissakymmenissä ja isä puolessavälissä kuudettakymmentä. Nuorempi veli Adam oli pöytäkirjoissa ilmenevien lausuntojen mukaan isän lemmikki. Heikki katsoi nuoremman veljen kiusaavan häntä tahallisesti. On helppo kuvitella, kuinka vaikeata on pienissä tiloissa elää yhteiselämää sellaisissa puitteissa. Heikki ei varmaankaan lyönyt isäänsä tappamistarkoituksessa. Sekä Heikki että isä olivat todistusten mukaan pienikokoisia ja hentorakenteisia (klen). Heikin vimmastuksen oli täytynyt olla kova, koska isän kallo oli lääkärintodistuksen mukaan useasta kohdasta säröllä. Olihan toki nöyryyttävää aikuisen miehen tulla tukistetuksi vaimon ja veljen edessä.

Heikki ei tunnustanut rikostaan, ja kaksi vaadittavaa todistajaa olivat veli Adam ja veljen toveri Antti Rissanen. Ilmeisesti se tosiseikka, että kysymyksessä oli isän tappaminen, esti tuomion lieventämisen. Kuitenkin on samoina vuosina tapauksia, joissa esim. vaimon murhaaja on asetettu "tutkintovankeuteen" pakkotyöhön, jos hän ei itse ollut tunnustanut. Aktin niukahkoista tiedoista on vaikea saada käsitystä tapahtuman taustoista. Ympäristö taisi tuomita Heikin syylliseksi ilman suurempia todisteluja.

Tässä ei alkoholilla ollut ilmeisesti osuutta asiaan, mutta muuten tapaus on varmaan tyypillinen suomalaisten elinympäristössä tapahtuva henkirikos.


Genos 68 (1997) / Suomen Sukututkimusseura
Henkirikoksista kuolemaan tuomittujen kohtaloita vuosina 1824-1825 Suomessa
Fil.lis. PIRKKO-LEENA OTONKOSKI, Helsinki
Post Reply