Suonenjoki - Renki ja torppari, teko 26.12.1822

Post Reply
User avatar
-Uta-
Posts: 5925
Joined: Mon Sep 22, 2014 12:55 pm

Suonenjoki - Renki ja torppari, teko 26.12.1822

Post by -Uta- »

Putkonen, Tahvo Tahvonpoika
teko 26.12.1822 - mestattu 8.7.1825


Renki Tahvo Putkonen, Suonenjoella syntynyt, tarjosi Jauhomäen kylässä Pieksämäellä naapureilleen nimipäivänsä kunniaksi ruokaa ja viinaa Juho Lukkarisen tuvassa tapaninpäivänä 26.12.1822. Viinaa hän oli ilmeisesti nauttinut jo etukäteen, kun miehet olivat pyhien seutuvilla joutilaina kuljeskelleet läheisissä taloissa ja torpissa.

Tuleva uhri, torppari Lasse Hirvonen, viiden lapsen isä Ahvenjärven torpasta Jauhomäen kylästä oli lähtenyt ensimmäisenä joulupäivänä yksinään, ilman vaimoa Margareta Koivistoista, kirkkoon ja sillä tiellään jäänyt oleskelemaan kylälle ja liittynyt Tahvon seuraan.

Jostakin syystä Hirvosen ruokatavat olivat alkaneet ärsyttää humalaista Putkosta, joka yllättäen hyökkäsi Lasse Hirvosen kimppuun tönäisten tämän penkiltä lattialle. Muut läsnäolijat, isäntä Lukkarisen kehotuksesta, ajoivat Putkosen ulos tuvasta. Tämä nappasi porstuasta kirveen, mutta ei ehtinyt saada sillä vahinkoa aikaan, kun paikalla ollut Hirvosen lanko Adam Koivistoinen takaapäin pitelemällä sai hänet talttumaan.

Jonkin ajan kuluttua Putkonen pääsi takaisin tupaan ja oli jotakin itsekseen mumisten huomannut Hirvosen uunin luona ja mennyt ulos palaten kohta kädessään metrin koivuhalko, jolla hän löi pahaa aavistamatonta, piippuaan sytyttelevää Lasse Hirvosta otsaan niin, että tämä kaatui tajuttomana lattialle ja verta valui suusta ja nenästä. Tuvassa oli samalla hetkellä kaksi naista, jotka eivät kuitenkaan nähneet itse lyöntiä, kuulivat vain sen äänen ja näkivät Hirvosen kaatuvan ja Putkosen pitelevän halkoa. Hirvonen asetettiin vuoteelle. Kahden päivän kuluttua hän tajuihinsa tulematta kuoli.

Välittömästi teon jälkeen Putkonen oli todistajien mukaan myöntänyt tekonsa ja jopa luvannut maksaa Hirvoselle kipurahoja. Jo seuraavana päivänä hän kuitenkin oli joillekin läsnäolleille väittänyt ensin lyöneensä itsepuolustukseksi ja sitten, että kaikki muutkin olivat lyöneet Hirvosta, ei hän yksin.

Kihlakunnanoikeuden kuulusteluissa Putkonen ensin itsepäisesti vaikeni ja sitten syytti muita läsnäolijoita lyönnistä. Päätökseksi tuli kuitenkin 30.7.1823 kuolemantuomio. Hovioikeus vahvisti päätöksen jo 14.8.1823. Armonanomus tehtiin, mutta se hylättiin 28.5.1824. Lopullinen kuolemantuomio luettiin Tahvolle ja selitettiin suomeksi 30.7.1824, jolloin tuomittu pidätti itselleen valitusoikeuden. Valitus, jossa Putkonen väitti todistajia jääveiksi, tehtiin ja sitä käsiteltiin 6.10.1824, mutta muutosta päätökseen ei tullut. Viimeinen armonanomus tehtiin 2.3.1825, mutta keisari ei katsonut aiheelliseksi muuttaa tuomiota.

Lopulliseksi tuomioksi tuli kuolemantuomio kaula katkaisemalla ja hautaaminen kirkkomaan ulkopuolelle sekä 24 hopeatalarin sakot oikeuden halventamisesta, juopottelusta ja pyhärauhan rikkomisesta. Myös Adam Koivistoinen sai sakot juopumuksesta.

Kansallisarkiston diarion ilmoittamasta paikasta ei löydy Staffan Putkosen aktia. Vaasan maakunta-arkistosta löytyivät käräjäoikeuden pöytäkirjojen puhtaaksikirjoitetut kopiot ja armonanomukset vuosilta 1823 ja 1824, mutta hovioikeuden pöytäkirjat puuttuvat. Diarioon kirjattua armonanomusta vuodelta 1825 ei myöskään ole asiakirjojen joukossa. Mestaustodistus puuttuu, mutta se on ollut liitettynä vain kahteen aktiin tässä käsitellyistä tapauksista, joten sitä ei välttämättä ole aktin mukana arkistoitu.

Pieksämäen kirkonkirjojen mukaan tuomio on täytäntöönpantu heinäkuun 8. päivänä 1825. Kirjonkirjojen teksti kertoo seuraavaa: "8/7 8/7 Suonejoki. Og. drg Staff. Staffs. Putkone halshuggen dömd att afrättas"

Tämä olisi näin ollen myöhäisin toistaiseksi löydetty täytäntöönpantu kuolemantuomio.


Pohdintaa

Puutteellisista asiakirjoista ei löydy "papintodistusta", josta ilmenisivät Tahvo Putkosen taustatiedot. Saatavilla olevat pöytäkirjat ja kuolinkirjaus eivät edes kerro hänen ikäänsä. Pieksämäen kirkonkirjoista ei myöskään löydy tietoa Lars Hirvosen kuolemasta.

Tilanteeseen liittyvät voimakkaasti alkoholi ja tuntemattomasta syystä kertyneen agressiivisuuden väkivaltainen purkaus. Halko näyttää tappoaseena olevan tavallinen. Tuomitun käytös jälkeenpäin näyttäisi todistavan, että hänellä ei itsellään ollut selvää mielikuvaa tapahtumasta ja hän pyrki siirtämään syyn muiden niskoille.

Kuulustelujen kuluessa Tahvo Putkonen esitti sangen omituisia väitteitä isäntäänsä Juho Lukkarista kohtaan, että tämä muka olisi aikoinaan leikannut kuolleen isänsä sydämen irti rinnasta. Täytyy ihmetellä, oliko Tahvo oikein mieleltään terve. Kuulustelun aikana nämä väitteet kumottiin selvästi.

Pöytäkirjoista käy selville, että Tahvo ei missään vaiheessa syyllisyyttään tunnustanut, mutta oikeus katsoi monien läsnäolleiden todistuksen riittäväksi näytöksi. Monien samanaikaisten ja samankaltaisten tapauksien joukossa tämä on ehkä viimeinen, jossa lievennystä ei annettu. Voisiko siihen vaikuttaa syytetyn ilmeisesti poikkeuksellisen itsepäinen ja vähän sympatiaa herättävä käytös? Ehkä Tahvo ei ollut oman kylän miehiä, vaan "muukalainen", tullut sinne naapurikylästä töihin.

Teko tapahtui siis 26.12.1822 ja tuomio toimeenpantiin 8.7.1825 eli yli kahden ja puolen vuoden kuluttua.


Selvittämätön tapaus
Vertailun vuoksi esittelen tapauksen, joka sattui vain päivää edellisen jälkeen Lohtajalla.

Tilallisen poika Matti Kolpanen oli 27.12. 1822 talossa pidetyn tanssitilaisuuden jälkeen vahvassa humalatilassa, erilaisten tappelunnujakoiden jälkeen lyönyt halolla päähän naapuriaan tilallista Juha Nevakoskea, joka myöhemmin kuoli saamaansa vammaan. Paikalla oli paljon väkeä. Teko tehtiin illansuussa pimeällä pihalla. Tekijä oli ensin myöntänyt, mutta kuulusteluissa kiisti kaiken, syyttäen tovereitaan kuolemantuottamuksesta. Lopulta Vaasan Hovioikeus kuitenkin tuomitsi Matti Kolpasen kuolemaan 20.3.1823. Syytetty kiiisti edelleen syyllisyytensä ja vetosi siihen, että paikalla oli muita samalla lailla pukeutuneita kuin hän, jolloin ainoan todellisen silminnäkijän todistus ei ollut kiistämätön pihan pimeyden vuoksi. Armonanomus 2.3.1825 evättiin. Seuraavan vuoden päätöksistä ei löydy lisätietoja. On epäselvää, mitä Kolpaselle lopulta tapahtui, mutta oletettavasti häntä pidettiin "tutkintovankeudessa" Suomenlinnassa. Ainakaan ei tietoa hänen mestauksestaan ole kirjattu Lohtajan kirkonkirjoihin. Asia vaatisi lisäselvitystä.


Genos 68 (1997) / Suomen Sukututkimusseura
Henkirikoksista kuolemaan tuomittujen kohtaloita vuosina 1824-1825 Suomessa
Fil.lis. PIRKKO-LEENA OTONKOSKI, Helsinki
Post Reply