Kirves Koljonen 1943

User avatar
härkä
Posts: 7725
Joined: Tue Oct 11, 2011 2:26 am
Location: Laidun

Re: Kirves Koljonen 1943

Post by härkä »

Separaattorilla aikaansaatua murhaa ei tule mieleen. Sen sijaan silitysraudalla ( vanha sähkötön ) tulee.
Teenkin tapauksesta oman avauksen tänne rikoshistoriaan.

-Uta-:lle : Sain tiedon , että Antti Hakanen , joka oli tekohetkellä sodassa , oli myynyt talon pian tapahtuneen jälkeen.
Oli sanonut , ettei voinut asua siinä.
Muista Antin vaiheista ei ole ainakaan vielä tietoa. Ei myöskään siitä , kuka talon osti ?

Tieto on Lauttakyläläistä toisen polven perinnetietoa. Tuli esille tänään pidätyshetken kaivelun yhteydessä.
Hyvää Juhannusta vaan minultakin. Tosin varmaan kyllä kirjoittelen sen aikanakin.
Vainajan kysymys - Vain ajan kysymys.
User avatar
-Uta-
Posts: 5925
Joined: Mon Sep 22, 2014 12:55 pm

Re: Kirves Koljonen 1943

Post by -Uta- »

Ei armoa
Toivo Harald Koljonen on viimeinen Suomen sotaoikeuden ulkopuolella kuolemaan tuomittu ja teloitettu henkilö.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/4876 ... e1ee5afb6f
UUTISET - KOTIMAA - LINDA RANTANEN - Eilen klo 10:05

Image

Huhtikuussa 1943 tuhannet ihmiset seurasivat Huittisissa, miten kuusi arkkua laskettiin haudan rauhaan. Arkuissa viimeisellä matkallaan oli kokonainen perhe: isä, äiti, kolme lasta. Kuudennessa arkussa lepäsi perheen tuttava.

Vain viikkoja myöhemmin Huittisten käräjäoikeudessa käytiin epätavallisen pitkä, liki 12 tunnin mittainen istunto, jossa kuultiin kymmeniä todistajia. Oikeudenkäynnin päätteeksi käräjäoikeus tuomitsi syytetyn penkillä istuneen, Toivo Harald Koljosen kuudesta murhasta kuuteen kuolemanrangaistukseen.

Tuomioonsa tyytymätön Koljonen valitti tuomiostaan ja vaati pääsyä mielentilatutkimukseen – turhaan. Syyskuussa tuomio sai viimeisen silauksensa, kun korkeinkaan oikeus ei muuttanut tuomiota. Koljosen yrityksistä huolimatta myöskin presidentti Risto Ryti hylkäsi armahdusanomuksen.

Lokakuun 21. päivänä Koljonen kuljetettiin Kärsämäen ampumaradalle, jossa hänet teloitettiin Turun suojeluskuntapiirin teloituskomppanian toimesta.

Mitä tapahtui
Koljosen nuoruudesta löytyy tietoa vain vähän. Tähän törmäsi myös Koljosen edesottamuksista Kirves -kirjan kirjoittanut historioitsija Teemu Keskisarja. Koljosen tarinan äärelle Keskisarja päätyi puolivahingossa, tutkiessaan vanhemman ajan kuolemanrangaistuksia. – Tutkin erästä sarjamurhaajaa, josta meinasi tulla viimeinen joka teloitettiin rauhanajan oikeusjärjestelmän puitteissa. Kun Koljosen tapaus tuli vastaan, en saanut siltä rauhaa.

Koljosen elämä jäi vaivaamaan Keskisarjaa – miksi mies päätyi surmaamaan kirveellä kuusi ihmistä? Tutkimus osoittautui kuitenkin haastavaksi. – Se oli mielettömän vaikeaa. Kyseessä oli lähes kirjoitustaidoton kundi, jolla ei luonnollisestikaan ollut päiväkirjaa tai henkilökohtaisia kirjeitä.

Keskisarja alkoi rakentamaan tarinaa pienistä paloista, murunen kerrallaan. Yhtään Koljosen sukulaista hän ei tavoittanut haastateltavaksi. – Pelkästään murhien ja kuolemantuomion perusteella ei olisi voinut tehdä kirjaa, mutta onneksi virallisista asiakirjoista sai runsaasti muutakin kuin niihin liittyvää materiaalia.

Gallen-Kallelan oppipoikana
Koljosen tarinaan mahtui myös yllätyksiä, joista Keskisarjan mukaan kenties suurin oli se, miten pienestä Koljosen elämän suunta oli ollut kiinni. – Sain konkreettisesti todeta, miten yksikin sattuma voi ratkaista koko elämän suunnan. Kuten monilla suurrikollisilla, myös Koljosella oli todella paska lapsuus, Keskisarja kiteyttää.

Lahdessa vuonna 1912 syntyneen Koljosen elämän sai väärän suunnan jo varhaisvuosien aikana. Lapsuutta värittivät sisarusten kuolemat, väkivalta ja alkoholi. Oman lisänsä Koljosen kohtaloon saattoi tuoda myös talvisota. – Koljonen oli talvisodassa Kannaksella s-ryhmän mukana todella pahoissa paikoissa. Hän ei kuitenkaan koskaan tiettävästi puhunut sotatraumoistaan.

Vaikka Koljonen oppi hankkimaan elantoaan kyseenalaisinkin keinoin jo nuorukaisena, hän oli myös taitava maalari, joka olisi saattanut koitua myös hänen onnekseen.

– Koljonen työskenteli oppilaana Akseli Gallen-Kallelan maalausprojekteissa. On siis hyvinkin mahdollista, että Suomen viimeisimmän teloitetun kädenjälki näkyy joissain Gallen-Kallelan freskoissa. Hänestä olisi saattanut tulla kovan luokan ammattimies, mutta viina ja rikokset vetivät pidemmän korren.

Koljonen solmi lyhyen avioliiton kotiapulaisena työskennelleen Anna Hilja Katariina Huotarin kanssa. Liitosta syntyi myös kaksi lasta: Kirsti vuonna 1937, sekä Eero vuonna 1938. Keskisarjan tutkimuksissa paljastui, että lapset olivat päätyneet sotalapsina Ruotsiin. Hän ei yrityksistään huolimatta onnistunut tavoittamaan kumpaakaan.

– On ihan ymmärrettävää, mikäli Koljosen sukulaiset eivät halua keskustella tästä asiasta. Olisi kuitenkin hienoa saada vielä lisää tietoa sitä kautta.

Ei aiempia henkirikoksia
Vaikka Koljonen syyllistyi elämänsä aikana lukuisiin rikoksiin, hänen tilillään ei ennen vuotta 1943 ollut muita henkirikoksia. Väkivaltatuomioita oli yksi.

Vuonna 1941 Helsingin raastuvanoikeus tuomitsi Koljosen lukuisista varkauksista kuritushuoneeseen neljäksi vuodeksi ja kymmeneksi kuukaudeksi. Tuomionsa alun Koljonen suoritti Riihimäen keskusvankilassa, jonka jälkeen koitti kenties kohtalokas siirto Huittisten varavankilaan. Koljosen sieltä alkanutta pakomatkaa Keskisarja ei ole kyennyt käsittämään.

– Huittisten vankilassa oli tuohon aikaan hyvät olosuhteet, ja se oli helppo paikka verrattuna niin sanottuihin oikeisiin, kivisiin vankiloihin. Siitä huolimatta Koljonen aloitti vankilapaon, joka loppujen lopuksi sinetöi hänen kohtalonsa.

Poliisi hälytettiin – eivät saapuneet paikalle
Maanantaina 15. maaliskuuta Koljonen työskenteli tuttuun tapaan Huittisten vankilan alueella metsätöissä. Sahan hajottua Koljonen sai tekosyyn liueta työkaluvarastolle, mutta vartijan silmän välttäessä mies otti jalat alleen.

Seuraava päivä oli kääntynyt jo iltaan, kun Koljonen päätyi Huittisten Karhiniemen kylässä sijaitsevan Harjun maatilan tietämille. Mukanaan kantamansa kirveen mies jätti odottamaan, lähtiessään tiedustelemaan mahdollista yöpaikkaa.

Tilalla asuva Hakasen perhe oli juuri hyvästellyt kyläilemässä käyneet naapurit, kun Koljonen koputti ikkunaan ja pyysi saada puhua isännän kanssa. – Koljonen oli pyytänyt maksua vastaan leipää tai yösijaa. Perheen isäntä Kalle Hakanen oli kuitenkin käsittänyt, kuka tuntematon kulkija oli, jolloin Koljonen oli luikkinut takaisin metsään.

Hakaset olivat tehneet asiasta ilmoituksen Lauttakylän poliisille, jossa kuitenkin kärsittiin vajauksesta sekä miehistön että kaluston suhteen. Virkavalta ei nähnyt tarpeelliseksi lähteä Karhiniemeen.

Seuraavat yöt Koljonen värjötteli lähistöllä ja vieraili myös perheen ulkorakennuksissa kenenkään huomaamatta. Maaliskuun 17. päivänä Koljonen lähestyi aamuyön hämärässä jälleen päärakennusta – tällä kertaa kantaen kirvestä mukanaan.

Tuttava löysi ruumiit
Aamun valjetessa perheen tuttava saapui sovitusti hakemaan perheen isäntää, Kallea. Jo pihamaalla miestä oli ihmetyttänyt navetasta kuuluva, lehmien kovaääninen mekkalointi.
Portailla näkyi verijälkiä.

Sisällä talossa miestä odotti järkyttävä näky. Selvästi surmattuina makasivat Kalle, perheen äiti Anna, 11-vuotias Aulis, 6-vuotias Anja sekä perheen tuttava, 41-vuotias Anna Mäkinen. Navetasta löytyi perheen 28-vuotiaan tyttären, Allin ruumis.

Yhdenkään uhrin hyväksi ei tässä vaiheessa ollut tehtävissä enää mitään. Paikalle saapuneet tutkijat totesivat, että ensimmäisenä surmansa oli saanut perheen isä. Seuraava uhri oli ollut Anna-äiti, joka jäljistä päätellen oli laittanut murhamiehelle lujasti vastaan.

Lapset oli surmattu sänkyjensä ääreen, ja Alli yllätetty kesken aamulypsyn. Anna Mäkinen taas oli sattunut paikalle pahimmalla mahdollisella hetkellä, ja päätynyt näin viimeiseksi uhriksi.

Oli selkeää, että kaikki uhrit oli surmattu kirveellä. Ryöstö ei kuitenkaan vaikuttanut todennäköiseltä, sillä tekijälle eivät olleet kelvanneet arvokorut tai kymmenen tuhatta markkaa rahaa.

Surmatöiden motiivi ei selvinnyt
Jo tutkinnan alkuvaiheessa poliisi sai usealta silminnäkijältä tietoonsa, että kyseisenä aamuna oli nähty epämääräinen, pyörällä kulkeva mieshenkilö Hakasten kodin lähettyvillä.
– Nopeasti syyttävä sormi osoitti Koljoseen. Hän oli anastanut talon isännän vaatteita, reilut 1000 markkaa rahaa, muutamia esineitä, ruokaa sekä naisten pyörän.

Koljosen pakomatka kesti surmatöiden jälkeen vielä kahden viikon ajan, kunnes tämä jäi kiinni Sääksmäellä, Viranmaan kylässä.

Keskisarja näkee tapahtumissa omituisia piirteitä, joiden taustat eivät todennäköisesti koskaan tule selviämään. Koljonen myönsi kuulusteluissa teot, mutta vaikeni motiiveistaan loppuun saakka. – Hän oli tiettävästi täysin selvin päin. Hän ei ollut nauttinut viinaa kuukausiin, eikä hänellä tiettävästi ollut huumeongelmaakaan. Miksi hän päätti surmata kokonaisen perheen? Ei hän ollut missään hengenhädässä itse.

Keskisarjan mukaan on hyvin todennäköistä, että suurin osa paikallisistakin kannatti tuomioistuimen päätöstä Koljosen kuolemantuomion suhteen.

Ratkaisevaa Koljosen kannalta saattoi olla myös se, missä surmatyöt tapahtuivat. – Silloin presidentti, jolta Koljonenkin anoi armahdusta, oli kotoisin Huittisista. Ei Koljosella ollut mitään mahdollisuutta saada armoa.

Voiko ihminen syntyä pahaksi?
Oikeudenkäynnissä Koljosen pyyntö mielentilatutkimuksesta jäi täyttämättä. Keskisarjan mukaan tutkijan näkökulmasta olisi ollut avartavaa, mikäli kyseinen tutkimus olisi tehty.

– Hänen oikeusavustajansa oli käytännössä kouluttamaton, joten puolustus oli sikäli hieman vaillinainen. Tutkimus ei varmasti olisi estänyt teloitusta, mutta olisi antanut arvokkaita lähteitä.

Turun kupeessa sijaitsevan, Kärsämäen ampumaradan sorakuopan äärelle ammutun Koljosen tarina herättää Keskisarjassa yhden rikoshistorian piinaavimmista kysymyksistä.
– Voiko ihminen syntyä pahaksi, vai onko hän aina jossain määrin olosuhteiden uhri? Tämän arvoituksen Koljonenkin jätti jälkeensä.
User avatar
-Uta-
Posts: 5925
Joined: Mon Sep 22, 2014 12:55 pm

Re: Kirves Koljonen 1943

Post by -Uta- »

Kirjastossa käydessäni huomasin tuon Teemu Keskisarjan kirjoittaman (vuonna 2015 julkaistun) kirjan. Kirjan nimi on KIRVES, Toivo Harald Koljosen rikos ja rangaistus. Tässä pieni lainaus kirjan loppupuolelta:

Koljonen ripittäytyi. Viranomaisia kokoontui 21. lokakuuta 1943 klo 8:15 vankilanjohtajan virkahuoneeseen. Asiakirjoja luettiin ääneen: Korkein oikeus tuominnut kuolemanrangaistuksen... Tasavallan Presidentti hylännyt armonanomuksen.

Viimeinen matka autolla, joka ei pysähtynyt nurkan takana vaan vasta Maarian pitäjän Kärsämäen kylässä. Siellä sijaitsi sopiva ampumarata ja sorakuoppa.

Tasan yhdeksältä tuomitut (Koljonen ja kaksi desanttia) ja teloittajat astelivat etukäteen valittuun kohtaan. Lopusta huolehti Turun vartiokomppaniasta muodostettu ryhmä. Etäisyyttä oli ohjeiden mukaan kymmenen metriä. Tulta! Yhteislaukaus, sillä selvä. Kantajat lähtivät viemään raatoja hautausmaan laitaan hiljaisuudessa kuopattaviksi.
"Toimitus päättyi klo 9:30", oikeusupseeri naputteli teloituspöytäkirjaan.

Ihminen nimeltä Toivo Harald Koljonen kohosi sorakuopasta kalseaan kirkkauteen.
Post Reply