Kun puhe on kaikista Anneli Auerin ja vanhimman lapsen silminnäkijätodistusten ristiriitaisuuksista ja epäselvyyksistä, miksi naapurinimimerkki ”zem” kiinnittää katseen omaan
artikkeliinsa, jossa keskitytään vain tytön takkahuoneen rajalla käynteihin? Niitäkään hän ei tarkastele kaikkien saatavilla olevien silminnäkijätodistusten – ei edes kaikkien Anneli Auerin asiasta antamien lausuntojen ja hätäkeskustallenteelta kuultavien äänten - valossa, kuten väittää tekevänsä. ”Zemin” artikkeli sisältää huomattavan määrän subjektiivisia päätelmiä, jotka on tehty mielikuvituksen voimalla ja puutteellisen aineiston varassa. Anneli Auerin havaintoja tyttärensä liikkeistä ei voi pitää luotettavina mm. tältä pohjalta:
Anneli Auer 9.12.2006 (etp):
”Minulla ei ole Amandasta kokoaikaa tarkkaa havaintoa, missä hän on ollut.”
Anneli Auer 20.9.2009 (etp):
”En varmaankaan tuolloin edes ajatellut koko asiaa.”
Hätäkeskustallenteen äänimaailma puolestaan saattaa olla
vahvasti manipuloitu. FBI:n ääniteknisen analyysin pohjalta hätäkeskustallenteesta ei voida tehdä ratkaisevia tieteellisiä (lue: teknisiä) johtopäätöksiä. KRP:n kokeneen, satoja hätäkeskuspuheluita urallaan analysoineen äänitutkijan mukaan Ulvilan hätäkeskuspuhelu oli epäaito. Tallenteeseen ei voi luottaa aitona tapahtumakuvauksena.
Anneli Auerin kuulustelusta 2011 (etp):
Kuvakaappaus em.
Iltalehden artikkelista
Anneli Auerin kuulustelusta 2011 (etp):
Tutkimusliite (etp):
Nimimerkki ”turumurren” kuvissa tyttö seisoo matolla eikä maton lähellä (= lattialla) takkahuoneen vieressä, kuten tyttö kertoi sijainnistaan vuoden 2009 kuulemisessa. 7.12.2006 tyttö kerto seisseensä kahdella viimeisellä käynnillään, (jos ”huppumiehen” lähdön jälkeistä, tytön 2009 mainitsemaa ylimääräistä käyntiä, jolloin hän oli pystynyt väistelemään lasinsirpaleita, ei huomioida) takkahuoneen rajalla: lähellä valohimmennintä ja paikassa, josta näki
koko takkahuoneen. Isä makasi molemmilla käynneillä lattialla muuttumattomassa paikassa - liikkumatta ja veitsi vierellään.
Tyttö ei havainnut paikalla ketään ulkopuolista - ei terassilla eikä takkahuoneessa isänsä kimpussa. Kukaan paikalla olleista ei kertonut kuulleensa ulkopuolisen henkilön ääntelyä. Kukaan ei havainnut "huppumiestä" tai useampia terassilla - ei avoimen ovi-ikkunan vieressä seisoskellut vanhin lapsi eikä Anneli Auer, joka
väitti kurkistelleensa terassille sängyltä sälekaihtimien raosta. (
Ääninäyte kirjasta ”Murhalesken muistelmat” (Into Kustannus /
Elisa).
- Anneli Auer 19.9.2009 (etp):
Olin unessa ja heräsin vasta silloin, kun mies löi minua veitsellä rintaan.
Terassille ei johtanut yksiäkään kuraisia kengänjälkiä. Vain tuolilla havaittiin yksi kurajälki. Veriset osittaiskengänjäljet rajoittuivat ovi-ikkunan läheisyyteen eivätkä nekään johtaneet kohti pihamaata. Koirapartio ei löytänyt tontin rajat ylittäneitä pakojälkiä. Tähtisentielle johtanut tontin etureuna jäi tutkimatta, koska poliisit olivat sotkeneet alueen. Naapurit eivät havainneet liikettä talon edustalla tai terassilla.
Anneli Auerin käyttämien koon 41 sinisten tutkimatta jääneiden kumisaappaiden pohjissa näkyi multapaakkuja ja tuuletusikkunan pellityksen päällä lojui punapilkullinen, tutkimatta jäänyt työhanska. Eteislipaston päällä lojui kaksi matkapuhelinta, vereentynyt taskulamppu ja nahkahansikkaat. Kaikki jäivät tutkimatta. Asunnon lukitsemattomasta ulkovarastosta löytyi surmayönä nuorempien lasten suojakilpikertomuksia tukevia, tutkimatta jääneitä laudanpätkiä ja tummasävyisiä tekstiilejä. Uhrin etsityt talvikengät jäivät kadoksiin, samoin veitsitukista puuttunut keittiöveitsi, jonka terän pituus olisi täsmännyt uhrin syviin pistovammoihin ja jonka Anneli Auer valehteli surmayönä poliiseille olevan paikoillaan. Sekä veitsi että kengät löysivät tiensä Anneli Auerin Turun-asuntoon muuttokuorman mukana. Auer hävitti kengät esittämättä niitä viranomaisille. Nämä seikat pitäisi kaikkien ryöstäjä-, kostaja- tai rikollisryhmä -skenaarioita pyörittelevien muistaa.
Anneli Auer 2.12.2006 (etp):
Kuulustelija 2011 (etp):
Anneli Auer 2011 (etp):
2.12.2006 kertomansa mukaan Anneli Auer ei ollut havainnut tulijan kädessä mitään asetta. Hän ei ollut nähnyt edes veistä ennen kuin lattialla, vaikka olikin saanut ilmeisen veitseniskun rintaansa. Kun tyttö meni toisen kerran takkahuoneen rajalle, äiti oli joko a) menossa puhelimeen tai b) oli (ehkä) puhelimessa – ei kuitenkaan isän vieressä takkahuoneessa. Tyttö kertoi 1.12.2006 ”odottaneensa, että äiti saisi puhelun”. Mikäli tyttö lähti toistamiseen takkahuoneen rajalle keittiöstä puhelimen vierestä eikä huoneestaan, kuten hän myös väitti tehneensä, niin äidin sijainnin olisi kyllä pitänyt olla aivan selvä. Tyttö oli kuitenkin jatkuvasti epävarma äitinsä olinpaikasta.
1.12.2006 tyttö kertoi menneensä ulos sen jälkeen, kun hätäkeskusvirkailija oli todennut, että äidin pitäisi palata puhelimeen. Tyttö ei ollut nähnyt ulkona mitään. 7.12.2006 tyttö kertoi menneensä ensimmäisen käyntinsä jälkeen huoneeseensa, jonne hän ei ollut kuullut oikein mitään ääniä ennen seuraavaa takkahuoneen rajalla käyntiään. Huoneen ovi oli ollut avoinna. Miten nämä lausunnot näkyvät ”zemin” artikkelissa? ”Zem” käyttää ao. kohdassa pelkkiä tytön vuoden 2009 epävarmoja ja muuntuneita lausuntoja.
Anneli Auer puolestaan kertoi 2.12.2006 pyytäneensä tyttöä menemään takkahuoneen rajalle jo ennen kuin meni sinne itse sadattelemaan, astaloimaan, ähkimään ja juoksentelemaan kengät jalassa.
Anneli Auer 9.12.2006 (etp):
”kysyin jossain Amandalta, että näkyykö siellä vielä mitään” - - - ”Pyysin Amandaa puhelimeen ja kävin itse katsomassa”
Mihin sijoittuu tytön toinen käynti, (jonka aikana isä makaa hiljaa ja liikkumatta lattialla), kun hätäkeskuspuhelun ajassa 0.0 – 0.23 taustalla on hiljaista (ei kuulu tassuttelua, Anneli Auerin ”näkyykö mitään” -kysymyksiä eikä tytön reaktioita), 0.23 – 1.42 uhri ääntelee tasaiseen tahtiin (eikä voi maata hiljaa ja liikkumatta lattialla) ja 1.42 – 2.39 tyttö on puhelimessa (eikä voi olla takkahuoneen rajalla). 2.39 jälkeen tyttö kertoi lähteneensä ulos ja todenneensa, ettei siellä näkynyt mitään.
Amanda Auer 1.12.2006 (etp):
- Hätäkeskuspuhelun litterointia ao. kohdassa:
2:27 Uhri: (Se jäi).
Lapsi: Nii tulkaa äkkii, mun iskä voi huonosti, jooko.
(Uhrin valituksia)
2:31 Häke: Joo, sinne on apu jo tulossa. Osaakko sä, onks siel joku aikuinen paikalla nytte?
2:32 Uhrin puheääntä ei enää kuulu
2:35 Lapsi: Äiti.
2:36 Häke: Voisko äiti puhuu?
2:38 Lapsi: Äiti tuu.
2:39 (kolahdus)
3:14 kuuluu kirkaisu ja 3:41 tytön ”Joo, se läh(ti) –kommentti. Eivät kai toinen ja kolmas käynti voineet sijoittua samalle n. minuutin ajanjaksolle? Tyttö kertoi olleensa käyntien välissä omassa huoneessaan. En osta ”zemin” arviota siitä, että tytön toinen käynti olisi tapahtunut hätäkeskuspuhelun alussa, välillä 0.00 – 1.38, koska hätäkeskustallenteella ei ole kuultavissa mitään käyntiin viittaavaa. Uhri ääntelee tai liikehtii n. ajasta 0:23 tytön puhelimeen menoon asti suhteellisen tauottomasti. Vaikea kuvitella, että ”huppumies” olisi ehtinyt tuolloin piilotella (jälkiä jättämättä) tytön katseelta takan katveessa ja uhri olisi maannut hiljaa vatsallaan ja liikkumattomana veitsi vierellään samassa paikassa, jossa tyttö kertoi nähneensä isänsä seuraavallakin käynnillä, (kun ”huppumies” oli ns. lähdössä).
Amanda Auer 1.12.2006 (etp)
”Mää odotin, et äiti sais puhelun - - - iskä alkoi siel just huutaa - - - ni äiti meni kattoon - - - Sil aikaa mää odotin”. Ei sanaakaan omasta takkahuoneen rajalla käynnistä puhelun saamisen (= hätäkeskukseen yhdistämisen) ja äidin takkahuoneessa käynnin välissä. Pelkkää odottelua (ja nappien painelua?).
Tietokoneen audiotallenteiden toistoon ei tarvita monoraituria. KRP:n tutkijan mukaan hätäkeskuspuhelu oli epäaito, FBI:n mukaan tallenteesta ei voida tehdä ratkaisevia tieteellisiä johtopäätöksiä ja Anneli Auerilla oli kaikki audiotekniset valmiudet ja välineet tallenteiden muokkaamiseen ja pyörittelyyn. Auerin tietokoneelta taltioitiin
satoja muokattuja äänitiedostoja, joissa osassa lapsen ääntä oli muunnettu möreäksi miehen ääneksi.
Hätäkeskuspuhelun aikana uhri ei käy kenenkään kanssa järkevää vuoropuhelua, ”huppumiehen” ääntä ei kuulu, volyyminvaihtelut ja naksumiset puskevat läpi ja Anneli Auer kysyy: ”Mite mä pääsen linjoi?”. Haloo? Mikä siinä etukäteistallenteiden pyörittelyssä on Annumammaa fanittaville kotikolumboille niin mahdoton ajatus? Kyseessä on takuulla uskottavampi skenaario kuin ovi-ikkunasta kahteen suuntaan levitoinut, näkymätön ja äänetön, kymmeniä pinnallisia pikkuhaavoja uhriin fileerausveitsellä tikuttanut, välineitä lennosta vaihdellut ja takkaan jäljettömästi sulautunut ”huppumies”.
0:01 Häke: Hätäkeskus.
0:02 Epäilty: Tääl o joku tappaja. Tulkaa nopeesti.
0:04 Häke: Mi, mikä.
Epäilty: Joku tuli ikkunast sisää.
0:05 Häke: Rauhotu, mikä paikkakunta?
0:06 Epäilty: Ulvila.
0:07 Häke: Ulvila, jooh.
0:10 Epäilty: (sanoo osoitteen)
0:12 Häke: Anteeks mikä?
0:12 Epäilty: (sanoo tien)
0:15 Häke: Joo-o.
0:15 Epäilty: (sanoo numeron)
0:16 Häke: Onks tää omakotitalo?
0:17 Epäilty: On.
0:17 Häke. Mitä siellä nyt tapahtuu?
0:19 Epäilty: Joku tuli ikkunast sisää ja hakkaa puukol mun miestäni. Muaki on hakattu.
0:23 Häke: Joku hakkaa puukolla.
Uhri: Auuu.
0:24 Epäilty: Kyllä. Heti.
Uhri: Auuu. (ETP-papereissa tässä lukee Annuu)
0:26 Häke: Kuka siel hakkaa puukolla, tunneksä sitä?
Uhri: Auu.
0:30 Epäilty: Ei se o pimeetä. Mä juoksi puhelimee ku mä pääsin. Löi muaki, tulee näköjää verta.
0:35 Häke: Joo.
Epäilty: Hei nopeesti.
0:37 Häke: Joo, laitan apua. Onks teillä monta siellä?
0:39 Epäilty: Meil o myös neljä lasta täällä.
0:41 Häke: Neljä lasta.
0:42 Epäilty: Kyllä.
0:43 Häke: Jaaha, odota hetki, mä meen hetkeks pois linjalta. Älä sulje puhelinta, älä me pois.
Uhri: Aihh (yninää, valitusta).
0:47 Epäilty: En.
0:50 Uhri: Aiii (laahaava ääni).
0:52 Epäilty: Nopeesti.
0:53 Uhri: (Sanoo joko "tuu jo" tai "huijaa")
0:54 Epäilty: Kuuleksä ku mun mieheni huutaa?
0:56 Uhri: (napsahdus) Öhh (kolahdus) Ähh.
0:59 Epäilty: Meni, lähtikse mies jo?
1:01 Uhri: Aargh (erittäin voimakas karjaisu).
Epäilty: (hengittää raskaasti puhelimeen)
1:06 Uhri: (Sanoo joko "äihh" tai "häivy") (käheä rääkäisy) (laahaava ääni). Äähh, auuh (voimakkaita valitushuutoja).
1:12 Epäilty: Onks joku tulossa jo?
1:15 Uhri: Öh.
Uhri: ...auto.
Uhri: Oh. Eih.
1:25 Uhri: Hälytyys...tule(e) tänne apuun.
1:34 (Tallennuksessa tyhjä kohta kahden sekunnin ajan)
1:36 Epäilty: Hei mun täytyy ny (huutaa lastaan).
1:38 Lapsi: Niih.
Ei yritä, vaan kysyy, kumpaa
isän sijaintipaikkaa hänen pitäisi kuvailla. Kyse ei ole ”huppumiehen” poistumishetken ja isän näkemistilanteen erottamisesta, vaan isän muuttunutta sijaintipaikkaa (paikka B vai paikka A) koskevasta tarkennuksesta.
Vuoden 2009 kuvauksissa tyttö kuvailee välillä neljä, jopa viittä käyntiä takkahuoneen rajalla. Osassa tytön kertomuksista ikkuna ei ollut vielä rikki ensimmäisellä käynnillä. Vain kerran mainitulla viimeisellä käynnillä ”huppumies” oli jo lähtenyt ja tyttö oli mennyt katsomaan isäänsä väistellen onnistuneesti takkahuoneen lasinpalasia. Anneli Auer ei (jostain syystä) ollut kyennyt samaan, vaan oli tehnyt epäuskottavan ”pulssinkokeilureissunsa” pesuhuoneen kautta. Tyttö ei kertonut havainneensa äitinsä pesuhuoneen kautta kulkemista missään kuulemisessa.
Tytön kuvauksia surmayön kulkemisistaan ja näkemisistään vuonna 2009 (etp):
”Iskä oli murhattu” - - - ”ja äiti huusi et mää tuu puhelimee”. Tämän kuvauksen perusteella Amanda näki isänsä ensimmäistä kertaa murhattuna (= kuolleena) jo ennen hätäkeskuspuhelun ajankohtaa 1:36 – 1:39, jolloin Anneli Auer huusi: "...Amanda?" - - - Lapsi: "Niih?" - - - Anneli Auer: "Tuuksä tänne puhelimee?"
Hätäkeskuspuhelua:
Amanda vuonna 2009 (etp):
Amanda ei muista, missä äiti oli, kun ”huppumies” (ehkä) lähti samasta ovi-ikkunasta, jonka tämä (äidin mukaan) oli tullessaan särkenyt. Ainakaan Amanda ei ollut tuossa vaiheessa keittiössä, sillä tyttö ei tiennyt, missä äiti oli ja arveli, että tämä oli saattanut jo
lopettaa puhelun.
Tyttö ilmaisi vuonna 2009 toisenkin kerran, että ”huppumies” oli lähtenyt vasta hätäkeskuspuhelun jälkeen (etp):
Hätäkeskuspuhelun ajassa 3:41 kuuluu kuitenkin tytön repliikki: ”Joo, se läh(ti)”. Siis mikä lähti? Nauhuri pyörimään ja tietokone toistamaan lisätallenteita?
Amanda 2009 (etp):
Pesuhuoneen ovi oli tytön mukaan melko varmasti
auki, joten uhri ei (todennäköisesti) voinut tuolloin maata oven edustalla. Siltä paikalta uhri kuitenkin löydettiin, - selällään.
Äidin ei tarvinnut juosta ketään pakoon.
”Mää en ole ollu siel neljättä kertaa” - - - (
”näit et se tappaja nii”) - - - ”se oli sil kolmannel kerra” - - - (
”Menik sää koskaan sen jälkeen takasin tänne ku sä näit et se tekijä hävis nii menik sää koskaan tän samoille paikkaa vai pysyik sää poissa?”) - - - ”taisin ehkä mennä taisin kävellä - - - siin ei tainnu olla niin hirveesti ni mä pystyin väisteleen lasisirpaleita . . . kattoo lähemmäs iskää”
Kertaus: ”Ku se lähti (paikka A) vai kuolleena (paikka B)”?
Uhri oli
eri paikassa eri aikoina.
Tyttö kuvailee, kuinka pesuhuoneen ovi oli auki vielä silloinkin, kun ”huppumies” oli jo lähtenyt. Nyt tyttö ei ilmaise epävarmuutta suorasta näköyhteydestä avoimeen pesuhuoneeseen. Kuollutta uhria on täytynyt siirtää ennen viranomaisten tuloa. Uhri oli löydettäessä pesuhuoneen oven edessä oven tukkeena. Uhrin jalat olivat osittain sängyn alla.
Edellisessä on aikamoinen ristiriita tytön 1.12.2006 kertoman kanssa:
Sama tilanne, kaksi aivan erilaista tapahtumakuvausta.
Amandan kuvaus takkahuoneen rajalla käynneistään vajaa viikko surman jälkeen, 7.12.2006 (etp):
”Valohimmentimen kohdalta
näkee koko makuuhuoneen tilan” - - - ”En oikein kuullut mitään ääniä sinä aikana kun olin
omassa huoneessani - - - ”menin toisen kerran katsomaan
siihen samaan paikkaan” - - - ”näin iskän makaavan lattialla
vatsallaan” - - - ”Näin iskässä ja siinä lattialla
paljon verta” - - -
En nähnyt ketään muita ihmisiä siinä iskän lähellä” - - - ”olin vähän aikaa
omassa huoneessani” - - - ”tulin kolmannen kerran” - - - ”iskä makasi vielä samassa paikassa”
”Iskä oli ihan liikkumattomana”, tyttö jatkaa samassa kuulemisessa (= uhri oli samassa paikassa vatsallaan lähellä sängyn päätyä kuin edelliselläkin käynnillä = paikka A). Uhrin vatsallaan makaamisten jälkeen Anneli Auer siirsi joko yksin tai pienen apurinsa kanssa uhrin pesuhuoneen oven eteen selälleen (= paikka B).
Amanda vuonna 2009 (etp):
Kuvakaappauksia Niina Bergin blogista:
Hovioikeuden tuomioseloste:
Anneli Auer on tuomittu seksuaalirikollinen ja täysin luonnehäiriöinen ja kelvoton äiti.
P.S. Naapurinimimerkki "turumurre" on näemmä vajonnut psykoosiin .
Edit: lisätty tekstiä, kuvia ja lyhyt ääninäyte.