Kemi 1955 - Kuka murhasi Elli Immon?

Huom.: Legendaariset rikokset ovat omassa osiossaan.
Forum rules
Huom.: Legendaariset rikokset ovat omassa osiossaan.
User avatar
-Uta-
Posts: 5925
Joined: Mon Sep 22, 2014 12:55 pm

Kemi 1955 - Kuka murhasi Elli Immon?

Post by -Uta- »

Mysteerin yksityiskohdat vihdoin julki: poliisin tytär Elli Immo murhattiin 64 vuotta sitten
- viimeisenä iltana uhrissa oli vain yksi outo piirre

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006272782.html
Julkaistu: 15.10. 6:05

Image

osa 1/3 Elli Maria Immo, 20, murhattiin julmasti Kemissä lähelle omaa kotiaan.
Keskusrikospoliisi päätti nyt julkistaa koko tutkintamateriaalin.

Torstaina, joulukuun 8. päivänä 1955 kello 12.50 löydettiin surmattuna Kemin kaupungin Ristikankaalta erään polun varrelta kauppakoululainen Elli Maria Immo, 20, edesmenneen poliisin tyttö.
Nyt keskusrikospoliisi on päättänyt julkistaa nuoren naisen traagista kohtaloa koskevan erittäin laajan esitutkintamateriaalin. Se on osa Suomen rikoshistoriaa, sitä pimeintä, selvittämättömäksi jäänyttä. Ilta-Sanomat kertoo kyseisen materiaalin pohjalta Ellin tarinan kolmeosaisessa sarjassaan. Tämä on sarjan ensimmäinen osa.

Ellin ruumiin löysi koululainen.
Ruumiissa oli puukolla aiheutettuja haavoja kasvoissa, kaulassa, niskassa ja selässä. Mora-merkkisen puukon tuppi löytyi ruumiin vierestä. Ruumis oli vatsallaan Lapintien lähellä kulkevan polun vieressä. Vainaja oli osittain peittynyt lumeen. Se lepäsi Lapintieltä Ristikankaalle johtavan polun vieressä 2,30 metriä polun keskiviivasta oikealle pää kohtisuorassa rautatielle ja jalat Lapintielle päin.

Image
Lumi oli peittänyt osin murhaajan jäljet, kun poliisit pääsivät paikalle. (KUVA: Aleksi Jalava / IS)
Image
Surmapaikka sijaitsi hyvin lähellä Ellin kotia. (KUVA: Aleksi Jalava / IS)

Viimeisenä iltana Ellillä oli ollut yllään tummanvihreä ulsteri, viininpunaiset varrelliset ja vuorilliset, kumipohjaiset talvikengät ja virkattu harmaa villainen myssylakki. Lakki oli pudonnut päästä. Se oli jäänyt maahan päälaen kohdalle hiuksia koskettamaan. Kaikki alusvaatteet olivat paikoillaan, mikä osoitti poliisin mukaan, ettei sukupuolista väkivaltaa ollut tehty tai edes yritetty. Tämän vahvistivat myöhemmin oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus ja tutkimukset.

Leningin ja ulsterin helmat olivat säännöllisessä järjestyksessä suorina jalkojen suunnassa. Jalkaterät olivat vähän toisistaan erillään ja kengänkärjet maata vasten. Vasemmassa ranteessa oli rannekello. Se oli pysähtynyt aikaan 7.20. Oikean käden nimettömässä oli kultasormus ja vasemman käden sormessa oli koululaisten kannallinen luokkasormus. Ulsterin taskussa oli pienikokoinen rahakukkaro, jossa oli 1000 markan seteliraha ja vähäisiä naiselle kuuluvia kosmeettisia välineitä. Surmatun kummassakin kädessä oli harmaa villasormikas. Käsineet olivat runsaasti veren tahrimat. Käsineissä oli teräaseen leikkaushaavoja merkkeinä siitä, että Elli oli yrittänyt suojautua silmitöntä hyökkääjää vastaan.

Image
Rikosetsivän karttapiirros Elli Immon murhapaikasta on päivätty 20. joulukuuta 1955. (KUVA: Sari Autio / IS

Vaatteet olivat läpikuultavan ohuen, noin puolen sentin paksuisen lumikerroksen peittämät. Pään ympärille murhaaja oli heittänyt lunta peitteeksi. Samoin yläosa ruumiista oli lumella peitetty. Lumessa vainajan vieressä näkyivät surmattuun päin vinosti seisseen henkilön jalanjäljet, jotka olivat tasakärkiset ja pituudeltaan 29,5 senttimetriä ja leveydeltään 14 senttimetriä. Poliisin epäonneksi pehmeässä ja kuivassa lumessa jäljet olivat taltioimiseen kelpaamattomat. Vainajan vasemmalta puolelta 16 senttimetrin päästä ruumiin keskikohdalta löydettiin Mora-puukon tuppi.

Surmatun jalkojen korkeudella polun varressa pensaan vieressä näkyivät polkupyörän jäljet ja etupyörän korkeudella kaksi samanlaisen jalkineen jälkeä ja etupyörän jäljen päällä kengän kärjellä astuttu jälki. Jälkien jättäjä oli seisonut polun oikealla laidalla vinosti etuoikealle rautatien suuntaan. Jäljet olivat pituudeltaan 22,5 senttimetriä ja leveydeltään runsaat 7,5 senttimetriä. Polkupyörän etupyörän jäljen päälle astutusta kengän kärjen jäljen koosta ei voitu päätellä mitään. Polkupyörän etupyörän jälkien korkeudella tavatuista jalanjäljistä vainajan jalkojen kohdalle eli siihen, mihin surmatun jalat murhan jälkeen olivat jääneet, oli matkaa 1,52 metriä.

Lumessa surmatun kasvojen kohdalla ja pään oikealla puolella oli runsaasti verta. Myös pystyyn nostetun kauluksen alta esiin pistävissä hiussuortuvissa ja vainajan kasvoissa ja kaulassa oli runsaasti verta. Ulsterin kaulus ja ulsterin etuosa rinnan kohdalta sekä oikean käden hiha olivat myös vahvasti veren tahraamat. Rikospaikan välittömässä läheisyydessä ja lähiympäristössä olevassa lumessa ei tavattu verijälkiä missään muualla kuin surmatun kasvojen, pään ja kaulan kohdalla.

Image
Paikalta löytyi polkupyörän jälki. (KUVA: Aleksi Jalava / IS)

Poliisitutkimuksissa selvisi, että Elli oli edellisenä iltana eli 7.12. kello 21.25–21.30 aikaan eronnut Ristikankaankadun ja Lapintien risteyksessä ystävästään Mailasta ja lähtenyt kävelemään takaisin kotiinsa päin samaa polkua pitkin.

Kello 21.45–21.50 aikaan Immon kodin yläkerrassa asuva rouva oli kuullut kirkaisun Lapintieltä päin, mutta hän oli otaksunut sen nuorison leikeissään aiheuttamaksi.
Poliisi päätyi siihen lopputulokseen, että Elli oli murhattu kello 21.30–24 välisenä aikana.

Murha on ollut pimeänä liki 64 vuotta. Se tapahtui noin puolitoista vuotta koko Suomen tunteman Kyllikki Saaren murhan jälkeen, kaupunkiympäristössä, illalla, jolloin ihmisiä oli liikkeellä rikospaikan läheisyydessä melko runsaasti. Sinä iltana lasten pikkujouluista Pajusaaresta palasi runsaasti väkeä, ihmiset kolasivat pihoillaan vasta satanutta lunta, nuoret palasivat elokuvista keskustasta. Miten on mahdollista, että Elli murhattiin kenenkään näkemättä ja kuulematta?

Image
20-vuotiaan kauppakoululaisen Elli Immon murha on ollut selvittämättä liki 64 vuotta.

Ilta-Sanomat käy nyt keskusrikospoliisin esitutkinta-aineiston pohjalta läpi murhamysteerin yksityiskohdat.

Näin viimeinen ilta eteni:


Elli Maria Immo oli syntynyt 10. elokuuta 1935 Alatorniolla. Hänellä oli neljä nuorempaa veljeä. Isä oli toiminut poliisikonstaapelina Alatornion nimismiespiirissä vuoteen 1950 asti. Isä oli kuitenkin menehtynyt äkilliseen sairauskohtaukseen 1950, jolloin äiti ja lapset olivat muuttaneet Kemiin. Murhan tapahtumisen aikaan perhe asui Hirvonkadulla omakotitalossa. Suruviesti siskon kohtalosta vietiin vanhimmalle veljelle Kauhavalle, missä tämä oli suorittamassa asevelvollisuutta. Äiti oli töissä saunottajana Pajusaaren saunalla. Hänen työvuoronsa alkoi 7.12. kello 13.

Murhapäivänä Elli oli lähtenyt jo kello kahdeksaksi Kauppakouluun. Hän oli Kauppakoulun toisella luokalla. Elli oli ehtinyt olla jo työelämässäkin mm. liikeapulaisena tapetti- ja värikaupassa ja Kemijokisuun erottelulla.

Äiti palasi töistä hieman ennen puoltayötä. Kodin ulko-ovi, josta oli käynti sekä äidin hallussa olevaan alakertaan että vintillä sijaitsevaan huoneistoon, oli lukitsematon, kuten tavallisesti. Yläkerran huoneisto oli vuokralla, samoin pihalla ollut saunakamari. Kolme kotona ollutta poikaa nukkuivat huoneissa, joiden lämmityksestä huolehti Elli. Huoneet olivat lämpimät, joten koulusta saapumisensa jälkeen Elli oli ne normaalisti lämmittänyt.
”Elli ei ollut sisällä, mutta hänen koulukirjojaan sisältänyt laukku oli olohuoneen lattialla ja joitakin kirjoja saman huoneen pöydällä. Tästä kertoja oli päätellyt Ellin lukeneen koulutehtäviään”, poliisi kirjasi myöhemmin ylös äidin kertomaa. Äiti ei ollut vielä yhden aikaan nukkumaan mennessään huolissaan, vaikka Elliä ei kuulunut kotiin. Elli oli aikaisemmin viettänyt joitakin öitä ystävättärensä Anna-Liisan luona ja samoin talon yläkerrassa asuvan rouvan luona. Sen äiti oli huomannut, ettei vuoteita ollut sijattu ”makuukuntoon”, vaikka niin Elli oli yleensä tehnyt. Samoin äiti oli huomannut, ettei Elli ollut vienyt mukanaan vuodevaatteita, kuten hän oli tehnyt, jos yöpyi yläkerrassa.

Seuraavana aamuna äiti heräsi ja totesi, ettei Elli ollut tullut kotiin. Se, että tytön koulutarpeet olivat vieläkin samassa paikassa olohuoneessa, oli hieman äitiä ihmetyttänyt, mutta vielä silloinkaan äiti ei epäillyt mitään erityisempää tapahtuneen. Puolenpäivän aikaan poliisit toivat pahimman mahdollisen uutisen. Elli oli surmattu. Äiti kävi paikalla ja totesi, ettei hänen lapsensa hyväksi voitu enää mitään tehdä. Poliisi kuuli myöhemmin myös Ellin ystävää Mailaa viimeisestä illasta. Maila oli tuntenut Ellin vajaat kolme vuotta. He olivat tutustuneet toisiinsa tansseissa. Siitä saakka he olivat viettäneet aikaa yhdessä käyden retkillä, elokuvissa ja tansseissa.

Image
Ilta-Sanomat tutustui esitutkintamateriaaliin, jota on paljon. (KUVA: Aleksi Jalava / IS)


Keskiviikkona 7.12. Maila oli lähtenyt kello kuuden aikaan illalla kotoaan. Hän oli käynyt Karihaaran kansakoululla sijaitsevassa kirjastossa ja mennyt sitten Ellin kotiin ja pyytänyt tätä mukaansa kaupunkiin. Tyttöjen tarkoituksena oli ollut käydä elokuvissa ja samalla viedä Mailan ja Mailan kotiväen kolme veikkauskuponkia asiamiehelle. Tytöt olivat lähteneet Immolta hieman ennen iltaseitsemää. He olivat kulkeneet oikopolkua radan yli Lapintielle. Koivuharjulla heitä vastaan oli tullut Anna Liisa, joka oli sopinut Ellin kanssa jo aiemmin tapaamisesta samana iltana.

He olivat hakeneet veikkauskuponkeja, koska Elli ja Anna Liisakin halusivat jättää omat kuponkinsa ja menneet sitten Valion baariin. Kello 20.20–20.25 aikaan he olivat lähteneet baarista ja vieneet veikkauskupongit Valtalinnan kioskiin. Elokuviin menosta ei ollut tullut mitään, koska Elli ja Anna Liisa olivat jo nähneet elokuvan, jota Maila olisi halunnut mennä katsomaan. Niinpä he olivat kävelleet Kino-Airin ja Kino-Pirtin edustalla ja katselleet niiden ulkomainoskuvia. He olivat käyneet katsomassa myös elokuvateatteri Kivalon ulkomainoskuvat ja lähteneet sitten Mokka-Tupaan, jossa olivat viipyneet vain 10–15 minuuttia.

Tytöt olivat kuljeskelleet ulkona ja katselleet näyteikkunoita. Varpaita oli alkanut paleltaa ja Maila oli alkanut jo kävellä kohti kotia, kun Elli ja Anna Liisa olivat jääneet vielä hetkeksi juttelemaan. Maila oli vilkaissut kaupungintalon kelloa. Se oli näyttänyt 21:tä. Kun Maila oli kävellyt noin 150 metriä, oli Elli ottanut puolijuoksua Mailan kiinni. Ennen Ellin saavuttamista kaksi noin 12–14-vuotiasta poikaa oli tullut Mailaa vastaan ja pyytänyt päästä saatolle. – Voi poika rievut, menkää kotia kasvamaan, Maila oli vastannut pojille. Pojat olivat kysyneet samaa myös Elliltä ja saaneet samanlaisen toivotuksen.

Tytöt olivat kulkeneet Koivuharjunkatua Lapintien kulmaan saakka. Maila oli ehdottanut, että Elli lähtisi Koivuharjunkadun kautta kotiinsa, koska Koivuharjunkatu oli valaistu. Elli oli sanonut, ettei viitsi kulkea sen kautta, koska se pidensi huomattavasti matkaa. Siksi Maila oli lähtenyt samaa matkaa Ellin kanssa pitkin Lapintietä.

Maila ei muistanut poliisikuulusteluissa, tuliko heitä vastaan ketään. Kenenkään hän ei huomannut heitä seuraavan, eikä kuullut askeleita takaapäin.

Polku Ellin kotiin erkani noin 250 metriä ennen Ristikankaankadun kulmaa. Maila oli pyytänyt Elliä saattamaan itseään. – Voit sinä minua vähän matkaa saattaa, Maila oli sanonut. He olivat kulkeneet Ellin kodin ohi. Se sijaitsi noin sadan metrin päässä Lapintiestä. Maila oli nähnyt keittiön ikkunasta valoa. Kun he olivat saapuneet Lapintien ja Ristikankaankadun kulmaan, Kemistä päin oli tullut kuorma-auto, jossa oli keltareunaiset kilvet. Kun Maila oli saapunut kotiin, radiosta oli kuulunut musiikkia ja neljän minuutin kuluttua oli alkanut esitelmä saksalaisista kasvatusmenetelmistä. Ohjelmakaavion mukaan esitelmä oli alkanut kello 21.45. Elli ei ollut kertonut, että aikoisi samana iltana tavata tuttaviaan. Mitään huutoa tai kirkaisua Maila ei kotimatkallaan kuullut.

Tavallisissa oloissa Elli oli hyvin iloinen ja puhelias, mutta kyseisenä iltana hän oli ollut tavallista hiljaisempi. Maila oli kertomansa mukaan ”puhunut tyhjänpäiväistä miltei koko matkan ajan”, mutta Elli oli vain yksikantaisesti myhähdellyt ja myönnellyt kertojan puheille, mikä ei ollut luonteenomaista Ellille. Erotessa he olivat sopineet, että menevät seuraavana lauantai-iltana elokuviin tai muihin rientoihin. Niihin rientoihin Elli ei enää päässyt. Hänen elämänsä päättyi kotipolun varrelle.

Lähde: Keskusrikospoliisin esitutkinta-aineisto siltä osin kuin se on julkinen.

Sari Autio / IS

---
PS: Myös Queenin lista kadonneista ja surmatuista naisista (Hejacin Lukemista- ketjussa) kertoo Elli Maria Immon surmasta.
Last edited by -Uta- on Wed Oct 16, 2019 10:47 am, edited 2 times in total.
User avatar
härkä
Posts: 7725
Joined: Tue Oct 11, 2011 2:26 am
Location: Laidun

Re: Kemi 1955 - Kuka murhasi Elli Immon?

Post by härkä »

https://www.google.com/maps/place/Kemi/ ... 24.5657426

Paikka summittaisesti.
Hirvontien ja Juusontien varrella saattaa olla vielä sen aikaisia rakennuksia ?
Seutu sinänsä on kovinkin erilainen.

Matkaa keskustasta ei ole ollut kosolti.
Liittyisikö surma juuri tyttöjen kaupunkireissuun ?
Vainajan kysymys - Vain ajan kysymys.
User avatar
-Uta-
Posts: 5925
Joined: Mon Sep 22, 2014 12:55 pm

Re: Kemi 1955 - Kuka murhasi Elli Immon?

Post by -Uta- »

Elli Immon, 20, murhan tutkinnasta paljastui yllätys: poliisi haki kuultavaksi Runar Holmströmin
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006274016.html
Julkaistu: 15.10. 17:09

Ilta-Sanomat käy tällä viikolla juttu­sarjassa läpi Elli Immon mysteeriksi jääneen murhan tapahtumat. Elli Immo löytyi surmattuna 8. joulukuuta 1955 Kemin Ristikankaalta polun varrelta. Keskusrikospoliisi päätti julkistaa nyt, noin 64 vuotta murhan jälkeen, tapauksen erittäin laajan esitutkintamateriaalin. Elli Immon, 20, murhaa koskevasta esitutkinta­materiaalista paljastuu yllättävä yksityiskohta: sieltä löytyy Tulilahden murhista tuttu epäillyn nimi

Moni muistaa, että Runar Holmström oli epäilty myös yhdessä Suomen rikoshistorian tunnetuimmista murhamysteereistä, ns. Tulilahden murhissa.
Image
- Runar Holmström kiisti kuulusteluissa Elli Immon murhan ja sanoi olleensa sen aikana kotonaan Munsalassa.
Mitään konkreettista näyttöä poliisilla ei Holmströmiä vastaan edes ollut.

- Runar Holmströmiä epäiltiin myös kahden jyväskyläläisneitosen Riitta Pakkasen, 23, ja Eine Nyyssösen, 21,
murhista Heinävedellä heinäkuussa 1959. Tapaus tunnetaan ns. Tulilahden murhina.


Kauppakoululainen Elli Immo murhattiin Kemissä joulukuussa 1955, kun hän oli palaamassa kaupungin keskustasta kotiinsa ystävänsä kanssa. Hän ehti virua kuolleena lumihangessa tuntikausia ennen kuin hänen ruumiinsa löydettiin.

Murha oli yhä pimeänä, kun keskusrikospoliisi haki kuulusteluihin Tulilahden murhista epäillyn sekatyömies Erik Runar Holmströmin 22. helmikuuta 1960. Holmströmiä kuulusteltiin Elli Immon murhasta epäiltynä. Moni muistaa, että Holmströmiä epäiltiin myös kahden jyväskyläläisneitosen Riitta Pakkasen, 23, ja Eine Nyyssösen, 21, murhista Heinävedellä heinäkuussa 1959. Tapaus tunnetaan ns. Tulilahden murhina. Ilta-Sanomat on aiemmin käynyt läpi myös Tulilahden murhan laajan tutkintamateriaalin.

Kuulusteluissa Holmström kielsi murhanneensa Elli Immon. Hän kertoi olleensa talven 1955–1956 kotonaan Munsalassa. Sieltä hän ei ollut poistunut muualle kuin hammaslääkäriin Pietarsaareen. Holmström ei kuitenkaan muistanut hammaslääkärin nimeä. Lääkärikäynnit olivat kerrallaan kestäneet ainoastaan yhden päivän. Holmström kertoi tehneensä matkat polkupyörällä. Vasta syksyllä 1956 Holmström kertoi poistuneensa kotoaan. Silloin hän oli kertomansa mukaan loppuvuodesta 1956 metsätöissä Rovaniemen maalaiskunnan Marivaarassa. Hän kertoi käyttäneensä siellä ruotsalaisperäistä nimeä jaksamatta muistaa tarkemmin mikä se oli. Marivaaraan hän kertoi saapuneensa kotoaan suostumatta selittämään poliisille enempää matkaansa. Työmaalta hän oli poistunut ”jonnekin etelään päin tarkemmin tekemättä siitäkään asiasta selvää”.

”Kuulusteltava selitti, että hänen oleskelunsa kotona talvena 1955–1956 tietävät hänen kotoväkensä. Myös oli hän sanottuun aikaan liikuskellut kylällä, joten sielläkin sanottu asia tiedettäneen”, poliisi kirjasi esitutkintamateriaaliin.

Poliisi kyseli, mistä Holmström oli saanut häneltä tavatun Mora-merkkisen puukon. Holmström selitti saaneensa sen ”jollain tapaa” syyskuussa 1959 jaksamatta kuitenkaan muistaa saantitapaa tai paikkaa.

Siinä oleva tuppi ei alunperin ollut puukon mukana, mutta Holmström ei jaksanut muistaa sitäkään, mistä hän oli tupen saanut. ”Oliko puukossa kuulusteltavan sen saadessa ollut alkuperäinen Mora-tuppi, kielsi kuulusteltava sitäkään muistavansa.”

Poliisi tenttasi Holmströmiä vielä siitä, ketkä kotikylässä kotiväkeä lukuun ottamatta voisivat todistaa hänen oleskelunsa kotona talvella 1955–1956. Tähän Holmström sanoi, ettei ollut käynyt missään kylässä, mutta heillä kotona oli kyllä käynyt vieraita. Kun poliisi kyseli, ketä vieraita, Holmström ei muistanut.

Holmström kielsi kuulustelun lopussa syyllistyneensä Elli Immon murhaan ja selitti olleensa sanottuun aikaan kotonaan Munsalassa. Kuulustelun loppuun poliisi vielä merkitsi, että ”Holmström on jatkuvasti kieltäytynyt kirjoittamasta käsialanäytettä”.

Miksi keskusrikospoliisi ylipäätään yhtäkkiä, liki viisi vuotta Elli Immon murhan jälkeen käänsi katseensa Holmströmiin? Koska poliisille tuli vihjeitä, että Holmströmin näköinen mies oli nähty Kemissä Elli Immon murhan aikoihin.

Eräskin mies kertoi nähneensä Pajusaaressa miehen, jota piti Runarina. Tummaulsterinen, pyöreäkasvoinen ja noin 160–165 senttiä pitkä mies oli tämän vinkinantajan mukaan tiedustellut lähintä puhelinta soittamista varten. Mies oli vaikuttanut epäilyttävältä. Eräs rouva otti myös yhteyttä poliisiin ja oli varma, että Runar kävi hänen asunnossaan juuri tuona kohtalokkaana viikonloppuna, kun Elli Immo murhattiin. Mitään konkreettista poliisilla ei koskaan Runar Holmströmiä vastaan Elli Immoon liittyen ollut.

Tulilahden murhista Holmström joutui oikeuteen, mutta hän ehti hirttäytyä sellissään ennen kuin oikeus antoi asiasta ratkaisun. Näin Tulilahden kaksoismurhakin on yhä selvittämätön henkirikos.

Lähde: Keskusrikospoliisin esitutkintamateriaali siltä osin kuin se on julkista

Ilta-Sanomat käy läpi Elli Immon mysteeriksi jääneen murhan juttusarjassa.
Voit lukea sarjan muut osat tästä: https://www.is.fi/aihe/elli-immon-murha/

Sari Autio / IS
User avatar
Queen
Posts: 2736
Joined: Sun Dec 11, 2011 10:42 am

Re: Kemi 1955 - Kuka murhasi Elli Immon?

Post by Queen »

Jutussa kerrotaan kengänjäljen pituudeksi 22,5 cm. Onhan hiton pieni jalka ollut surmaajalla.
EU-maiden kengän koko/pituuslistalla se vastaa kokoa 36-37.
22,3 on koon 36 kenkä.
Minkähän kokoinen jalka Runarilla oli?
Tulee kyllä mieleen, että ei kai nuo tytöille huudelleet pojat ole olleet asialla?
User avatar
-Uta-
Posts: 5925
Joined: Mon Sep 22, 2014 12:55 pm

Re: Kemi 1955 - Kuka murhasi Elli Immon?

Post by -Uta- »

Poliisin murhatutkinnassa paljastui outoja yksityiskohtia
- kuka kirkui ulkona Elli Immon murhailtana 64 vuotta sitten?

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006273971.html
Julkaistu: 16.10. 6:15

Ilta-Sanomat käy tällä viikolla juttusarjassa läpi Elli Maria Immon, 20, mysteeriksi jääneen murhan tapahtumat. Elli Immo löytyi surmattuna 8. joulukuuta 1955 Kemin Ristikankaalta polun varrelta. Keskusrikospoliisi päätti julkistaa nyt, noin 64 vuotta murhan jälkeen, tapauksen erittäin laajan esitutkintamateriaalin.

Poliisin materiaalista käy ilmi, että murhatutkinnassa poliisi ei löytänyt mitään erityistä syytä, joka olisi voinut johtaa nuoren kauppakoululaisen Elli Immon murhaan. Poliisi selvitti silloin niin kuin nytkin uhrin elämää ja historiaa puhuttamalla hänen läheisiään, ystäviään ja koulukavereitaan.

Murhatutkinnassa otettiin huomioon sekin seikka, että Ellin edesmennyt isä oli toiminut poliisina kuolemaansa eli aina vuoteen 1950 asti Alatorniolla. Myös Ellin setä oli poliisi. Tämä tutkintalinja ei kuitenkaan kantanut pitkälle.

Image
Poliisi tutki kaikki Kemin hotelleissa surmailtana yöpyneet. (KUVA: Aleksi Jalava)

Image
Tämä Mora-puukko löydettiin linja-autosta 15. joulukuuta 1955. Se ei välttämättä liity mitenkään Elli Immon surmaan, mutta siitä asti se on kulkenut mukana poliisin laajassa aineistossa. (KUVA: Aleksi Jalava)

Myös kauppakoululaisia puhutettiin. He kuvailivat Elliä avoimeksi, seuralliseksi ja rehdiksi, mutta tytöksi, joka piti tarvittaessa puolensa. Elli otti mielellään hoitaakseen yhteisiä asioita. Hän piti autoilusta, tanssista, elokuvista ja kävi usein iltaisin kahvilla baareissa.

Murhatutkinnassa paljastui kuitenkin myös joitakin erikoisia yksityiskohtia, joihin poliisi tarttui. Yksi niistä oli koulukuvauksiin liittynyt riita.

Marraskuussa 1955 yksi kauppakoulun pojista oli halunnut pitää omana hyötynään kuvaamon myöntämän 10 prosentin alennuksen koulukuvauksista. Sitä Elli ei hyväksynyt.

Poika oli saanut tehtäväkseen kerätä tilaukset ja kantaa tilausmaksut luokkakuvista. Kun Elli sai tietää, että poika aikoi pitää alennuksen itsellään, hän teki selväksi, ettei asiaa hyväksy. Ellin väliintulon jälkeen oppilaskunta päätti, että alennus on luovutettava kiltakunnalle. Poika suuttui, luopui tilausten keräämisestä ja lähetti Ellille kirjeen, jonka sävyä poliisi luonnehti ”ilkeäksi”.

Murhan jälkeen poliisi tarkisti myös tämän oppilaan liikkeet. Lähipiiri kertoi hänen olleen kotona tapahtumailtana ja nukkuneen koko yön. Ellin laukusta löydettiin kolmeen osaan repeytynyt paperilappu, jossa oli kuvatilaukseen ja alennuksiin liittyviä yksityiskohtia.

Poliisikuulusteluissa poika luonnehti Elliä vilkkaaksi, iloiseksi, äänekkääksi ja toveripiirissä pidetyksi.

Luokkasormusasiassa oli myös tullut skismaa Ellin ja eräiden poikien kanssa, kun vähemmistöön jääneet kolme poikaa eivät olleet niin välittäneet kannatusta saaneesta mallista. Yksi pojista myönsi poliisille sanoneensa silloin Ellille ”rumankin sanan”.

Image
Elli Maria Immo sai elää vain 20-vuotiaaksi. Hänen murhaajansa elämän taipaleen pituutta emme tiedä. (KUVA: Aleksi Jalava)

Elli kuoli useiden puukolla aiheutettujen vammojen seurauksena. Kun murha tapahtui illalla 7. joulukuuta, hän oli palaamassa ystävänsä Mailan kanssa kotiin kaupungilta. Elli saattoi Mailan Ristikankaantien risteykseen ja kääntyi sitten takaisin kotiin päin. Poliisi laski omassa muistiossaan, että Elli olisi ollut sillä paikalla, mihin hänet murhattiin todennäköisesti kello 21.33.

Ellin pikkuveljet olivat olleet samana iltana Kemi Oy:n järjestämissä lasten pikkujouluissa, mistä he olivat palanneet, kun juhla oli päättynyt noin yhdeksän aikaan illalla. Pojat eivät olleet havainneet mitään poikkeavaa kotinsa tai polun ympäristössä, vaikka olivat valaisseet aluetta taskulampulla. Pikkujouluissa oli ollut noin 400 lasta, 2-vuotiaista teini-ikäisiin.

Ellin perheen saunakamarissa vuokralla asunut Kalevi saapui huoneistoonsa noin puoli yhdeksän aikaan samaa polkua pitkin, jonka varrelta Elli löytyi myöhemmin surmattuna. Hänen asuintoverinsa oli jo nukkumassa. Kalevi ei huomannut kotimatkallaan mitään erikoista.

Vieno-rouva kulki Lapintietä pitkin Hirvonkadulla sijaitsevaan asuntoonsa ja ohitti verrattain läheltä murhapaikan kello 21.30–21.45. Hän pyysi tyttärensä pihalle lumitöitä tekemään. Kumpikaan heistä ei havainnut mitään erikoista, vaikka tyttö teki lumitöitä kello 22.10 asti. Juusonkadulla oltiin myös lumitöissä.

Joitakin autoja niin Lapintiellä kuin Ristikankaankadulla nähtiin. Noin kello 21.45 eräs Elsa kulki Ristikankaankatua Ristikankaalle päin, kun rautatieylikäytävän tienoilla ilmestyi hänen peräänsä ehkä juuri murhapaikalta johtavalta polulta lyhyehkö, pyöreäkasvoinen, ruskeaan takkimalliseen puseroon ja ”törppölakkiin” pukeutunut mies. Tämän miehen henkilöllisyyttä ei onnistuttu selvittämään.

Ellin perheen kotitalon yläkerrassa asuva Eila-rouva palasi siskonsa luota kyläilemästä, kun hän kertomansa mukaan kuuli kaksi karmaisevaa kirkaisua.

”Ollessaan vielä talon pihalla ulkoportaiden läheisyydessä kertoja oli kuullut Lapintieltä päin naisen huutoa. Kertoja oli pysähtynyt kuullessaan ensin melko voimakkaan huudon, lähinnä kirkaisun ja välittömästi tämän jälkeen vaimeamman huutoäänen, mutta kun sitten oli tullut aivan hiljaista, hän oli luullut nuorten ihmisten tapansa mukaisesti kirkuvan, minkä vuoksi hän oli jatkanut matkaansa. Kun kertoja myöhemmin oli muistellut kuulemaansa huutoa, hän oli tullut siihen tulokseen, että se oli vaikuttanut ehkä lähinnä hädässä olevan naisen huudolta.”

Ellin saunottajana työskentelevä äiti palasi kotiin työvuorosta noin kello 23.45 samaa polkua pitkin, jonka varrella hänen tyttärensä oli jo surmattuna ja lumen peittämänä. Elli löydettiin surmattuna vasta seuraavana päivänä 8. joulukuuta kello 12.50.

15. joulukuuta löydettiin Kemin ja Muonion välillä liikennöivästä Pohjolan liikenteen linja-autosta Mora-merkinen puukko, joka sopi rikospaikalta löydettyyn tuppeen, mutta poliisitutkimuksissa ei pystytty todentamaan, oliko puukolla mitään tekemistä surman kanssa. Puukon omistajaa kuulutettiin lehdistössä, mutta hän ei koskaan ilmaantunut.

Poliisin laajaan esitutkintamateriaaliin liittyy nimikortisto, jossa on epäiltyjä, todistajia ja vinkinantajia. Epäillyiksi joutui useita paikkakuntalaisia miehiä. Epäiltyjen joukossa oli alusta asti myös joitakin naisia. Kuulusteluja tehtiin ympäri maata.

Hämmennystä aiheutti paljon lehdistössäkin huomiota saanut Kauppakoulussa 8. joulukuuta 1955 käynyt kultalammasturkkiin pukeutunut nainen. Tällä kuljeskelevaa elämää viettäneellä naisella ei ollut poliisin mukaan mitään tekemistä surman kanssa.

Lähde: Keskusrikospoliisin esitutkintamateriaali siltä osin kuin se on julkista

Ilta-Sanomat käy läpi Elli Immon mysteeriksi jääneen murhan juttusarjassa. Voit lukea sarjan muut osat tästä : https://www.is.fi/aihe/elli-immon-murha/

Sari Autio / IS
User avatar
Queen
Posts: 2736
Joined: Sun Dec 11, 2011 10:42 am

Re: Kemi 1955 - Kuka murhasi Elli Immon?

Post by Queen »

Tässä jää motiivi kyllä kyseenalaiseksi:
Ellille ei oltu tehty seksuaalista väkivaltaa, ei ilmeisesti edes yritetty.
Myöskään Ellin rahoja, kelloa ja sormuksia ei oltu otettu. (Eikö Runar jo olisi ottanut omaisuutta haltuunsa?)
On puhuttu siitä, että Ellin surma olisi johtunut siitä, että hänen isänsä oli toiminut poliisina ja surma olisi jonkinlainen kosto. Tätä en oikein ymmärrä, sillä isähän oli kuollut jo vuonna 1950. Miten kuolleelle ihmiselle olisi mikään kosto, että hänen tyttärensä surmataan kuoleman jälkeen?
Mikä siis on motiivi? Vaikuttaa jotenkin joko henkilökohtaiselle syylle tai että tilanne tosiaan on johtanut surmaan esim. sanaharkan johdosta.
User avatar
härkä
Posts: 7725
Joined: Tue Oct 11, 2011 2:26 am
Location: Laidun

Re: Kemi 1955 - Kuka murhasi Elli Immon?

Post by härkä »

https://www.apu.fi/artikkelit/markkulan ... otikadulla
Erikoista oli tapahtumien kulussa sekin, että vuonna 1972 kaksi Kemin poliisilaitoksen alkuperäisestä kolmesta virkamiehestä halusi uudet poliisitutkimukset, koska heidän mukaansa esitutkinta oli suoritettu hutiloiden ja rikokseen sekaantuneita henkilöitä oli suojeltu.

Väite jäi kuitenkin väitteeksi. Poliisit Juho Tepponen ja Pekka Vitikka sekä vanginvartija Tauno Moilanen eivät koskaan tehneet virallista selvityspyyntöä tutkimuksista. Pelkäsivätkö he jotakin?

Moilanen ja Tepponen kertoivat tämän jutun kirjoittajalle, että murhatutkimuksia johtanut komisario oli heidän mielestään suhtautunut kumman vähättelevästi koko tutkintaan.
Rikospaikalta oli löydetty puukon tuppi ja suurikokoiset miehen hiihtokengän jäljet. Suoranaisia laiminlyöntejäkin oli osoittaa: jäljet oli mitattu risulla eikä mittanauhalla.


Huomio tuosta Apu-lehden linkistä.
Onko tuosta IS:n saamasta poliisin aineistosta sitten tarkoituksella jätetty jotain pois ?

Mietin samoin kuin Queen. Mikseivät nuo sinänsä nuoret pojatkin voisi olla mahdollinen taho.
Miten pahasti Elli sanoi ? Kaveri Maila kertoo vain omat sanansa.
Luokkakuva ja sormusjutut kertovat Ellin kannanotoista.
Voisivatko eri seikat linkittyä toisiinsa ?

Joskus joku pienikin loukkaus voi osua pahastikin kuulijan korviin.
Miten tuo Markkulan jutun tapauksen uudelleen esilleotto voisi sopia kuvaan ?
Voisiko isojen monojen haltija olla jonkin pojan isä es. ?
Vainajan kysymys - Vain ajan kysymys.
User avatar
härkä
Posts: 7725
Joined: Tue Oct 11, 2011 2:26 am
Location: Laidun

Re: Kemi 1955 - Kuka murhasi Elli Immon?

Post by härkä »

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006275283.html

Viimeisenä iltana Elli käyttäytyi oudosti – pian sen jälkeen kammottava tapahtumaketju alkoi

Elli Immo oli normaalisti eloisa ja iloinen. Surmailtana 7.12.1955 hän oli kuitenkin oudon vakava.

Ilta-Sanomat käy tällä viikolla juttusarjassa läpi Elli Maria Immon, 20, mysteeriksi jääneen murhan tapahtumat. Elli Immo löytyi surmattuna 8. joulukuuta 1955 Kemin Ristikankaalta polun varrelta. Keskusrikospoliisi päätti julkistaa nyt, noin 64 vuotta murhan jälkeen, tapauksen erittäin laajan esitutkintamateriaalin.

POLIISIN tutkintamateriaalista käy ilmi, että murhaa edeltävänä päivänä 6.12.1955 Elli Immo vietti pikkujoulua Karjala-Seuran talolla Kemissä. Alunperin Elli ja hänen ystävänsä Anna Liisa olivat ajatelleet lähteä viettämään itsenäisyyspäivää Haaparannalle, mutta lumipyryn vuoksi he päättivät jäädä Kemiin.

Pikkujouluissa oli lopuksi tanssia. Ellillä riitti vientiä. Yhden miehen kanssa Ellillä oli ollut Anna Liisan mukaan erimielisyyksiä jopa niin, että Elli oli aiemmin antanut miehelle korvatillikan.
Tanssittajiakin oli ollut monta, jopa kolme pyrkijää samalle kappaleelle.

Anna Liisa poistui pikkujouluista aiemmin. Elli lähti myöhemmin tuttujen pariskuntien kanssa vuokra-autolla, joka oli tilattu talolle puoli yhdeksi. Kaikki jäivät Hirvonkadulla pois, ja Elli lähti juosten kotiinsa. Aamulla oli koulupäivä. Se oli samalla Ellin elämän viimeinen päivä.
”Pikkujoulujen kestäessä ja kotimatkalla Elli oli ollut iloinen ja kaikissa suhteissa sellainen, jollaisena kertoja oli tullut hänet tuntemaan. Mitään semmoista, joka jälkeenpäin olisi herättänyt jotenkin ihmettelyä tai epäilyä, kertoja ei ollut tilaisuudessa Ellin suhteen huomannut”, Irja-rouva kertoi myöhemmin poliiseille.

SEURAAVANA päivänä 7.12. Elli kävi kauppakoulun ruokatunnilla tapaamassa Anna Liisaa Kemin Väri- ja Tapettikaupassa ja kertoi, että hänellä oli ollut pikkujouluissa ”hyvin hauskaa”. Tanssittajiakin oli ollut monta, jopa kolme pyrkijää samalle kappaleelle. Kenenkään tanssittajansa nimeä Elli ei ollut Anna Liisalle maininnut.
Sen Elli oli vielä kertonut, että aiemmin korvatillikan saanut mies oli kysynyt, oliko Elli vielä vihainen.

Elli Immon murha on ollut selvittämättä liki 64 vuotta.

Liikkeessä Elli oli vaikuttanut iloiselta ja välittömältä. Tytöt olivat sopineet tapaamisesta samana iltana, niin kuin sitten tapahtuikin.
VIIMEISENÄ iltana Elli oli ollut erilainen. Anna Liisa huomasi Ellin olevan huomattavasti vakavamman ja harvapuheisemman kuin tavallisesti. Elli ei ollut kuitenkaan kertonut, mistä alakuloisuus johtui.
Saman huomasi Valion baarissa myös kauppakoululainen Sirkka-Leena, joka istahti tyttöjen seuraan kymmeneksi minuutiksi. Sirkka-Leena kysyi Elliltä, mikä tätä vaivaisi.
– Eipä tässä ole erikoista tarinan aihetta, Elli vastasi Sirkka-Leenan mukaan.
Elli oli myös huolehtinut seuraavan päivän läksyn aiheista.

Alman mukaan äänet olivat sellaisia kuin joku olisi ”tuskissaan valittanut”.

Mikään Ellin viimeisissä päivissä ei kuitenkaan ennakoinut hirvittävää kohtaloa.
Maanantaina 5.12. Elli kävi yläkerran Eila-rouvan kanssa ostoksilla Karihaarassa. Elli halusi ostaa äidilleen leningin kauluksen, sillä äidin piti olla samana iltana omissa pikkujouluissa. Eila taivutti Ellin äidin tukan alakerrassa kauniisti.
Menomatkalla he poikkesivat Pohjasen talouskaupassa jättäen sinne ostoslistan haluamistaan ruokatarpeista. Eila-rouva ja Elvi kävivät Jaakkosen kaupassa ja lasten pukimossa. Elli oli koko ajan Eilan mukana.
SUNNUNTAINA 4.12. Elli autteli ystäväänsä Anna Liisaa Kemin Väri- ja Tapettikaupassa. He somistivat näyteikkunoita. Elli liikuskeli valaistussa ikkunassa, mutta Anna Liisa ei huomannut, että kukaan olisi ulkoa katsellut Elliä eikä Ellikään maininnut mitään sellaista. Liikkeen johtaja kyyditsi tytöt koteihinsa illan päätteeksi.


Elli Immo surmattiin Kemissä 7.12.1955 kotinsa Hirvonkatu 26:n lähellä olevalle Lapintien ja Ristikankaantien väliselle polulle. (KUVA: ALEKSI JALAVA)
Ellikin oli työskennellyt Kemin Väri- ja Tapettikaupassa 1952, lähinnä kassanhoitajana. Vuonna 1953 Elli oli ollut Oulussa Pohjolan Värissä, mutta palannut helmikuussa 1954 takaisin Kemin liikkeeseen ja toiminut niin myymälässä kuin konttorissakin. Oulussa Ellille oli Anna Liisan mukaan tapahtunut lievä tapaturma Ellin loukattua kätensä työssä. Kemissäkin Anna Liisan mukaan Ellille oli sattunut toinen haaveri.
Ennen kauppakoulua Elli oli ollut vielä töissä Kemijoen Uittoyhdistyksessä.

”Kertoja käsityksen mukaan ei Ellillä ollut koulun oppilaspiirin poikien joukossa ketään, joka olisi erityisesti tyrkyttänyt seuraansa Ellille vastoin tämän tahtoa, eikä myöskään ketään sellaista poikaa tai tyttöä, joka jostakin syytä olisi häntä vihannut, sillä Elli oli kertoja käsityksen mukaan aina ollut kaikkia kohtaan reilu ja avoin ja yleensä näin ollen pidetty”, Ellin samanniminen ystävä kauppakoulusta kertoi poliisille.

Keskusrikospoliisi päätti julkistaa nyt, noin 64 vuotta myöhemmin, murhamysteerin erittäin laajan esitutkintamateriaalin. (KUVA: ALEKSI JALAVA)
Elli Immo surmattiin Kemissä 7.12.1955 kotinsa Hirvonkatu 26:n lähellä olevalle Lapintien ja Ristikankaantien väliselle polulle.

Lehdenjakaja Alma kuuli 8.12. noin kello 2.50 kaksi valittavaa ääntä, joista ensimmäinen oli lyhyt ja toinen pitempi. Alman mukaan äänet olivat sellaisia kuin joku olisi ”tuskissaan valittanut”. Alma oli tulossa Ristikankaantieltä Lapintielle, kun hän kuuli äänet.

Hän laskeutui alas pyörältään kuullakseen paremmin, mutta äänet olivat tuolloin jo vaienneet. Itsekseen Alma totesi: ”Mutta mikä se oli.” Minkään eläimen ääniä ne eivät Alman mukaan olleet, vaan ”piinatun ihmisen”.
Noin 150 metriä ennen Pajusaareen johtavan rautatien ylikäytävää Alma huomasi miehen ajavan pyörällä hänen takanaan niin lähellä, että miehen etupyörä oli melkein kiinni Alman takapyörässä. Mies ajoi vauhdilla Alman ohi. Nahkapuseroinen mies häipyi pimeyteen. Miehen pyörä oli pärissyt niin pahoin, että Alma arveli siitä olevan lokasuojan irti.
8.12. kello 12.50 Ellin kohtalo paljastui: koululainen huomasi ruumiin polun varressa.

Lähde: Keskusrikospoliisin esitutkintamateriaali siltä osin kuin se on julkista

https://www.google.com/maps/place/Hirvo ... 24.5686103
Linkissä Hirvonkatu 26

https://www.google.com/maps/place/Hirvo ... 24.5686103
Alue , jolla oikopolku oli.
Vainajan kysymys - Vain ajan kysymys.
User avatar
skoune
Posts: 1145
Joined: Sun Jul 08, 2012 9:34 am

Re: Kemi 1955 - Kuka murhasi Elli Immon?

Post by skoune »

Queen wrote: Wed Oct 16, 2019 11:36 am Tässä jää motiivi kyllä kyseenalaiseksi:
Ellille ei oltu tehty seksuaalista väkivaltaa, ei ilmeisesti edes yritetty.
Myöskään Ellin rahoja, kelloa ja sormuksia ei oltu otettu. (Eikö Runar jo olisi ottanut omaisuutta haltuunsa?)
On puhuttu siitä, että Ellin surma olisi johtunut siitä, että hänen isänsä oli toiminut poliisina ja surma olisi jonkinlainen kosto. Tätä en oikein ymmärrä, sillä isähän oli kuollut jo vuonna 1950. Miten kuolleelle ihmiselle olisi mikään kosto, että hänen tyttärensä surmataan kuoleman jälkeen?
Mikä siis on motiivi? Vaikuttaa jotenkin joko henkilökohtaiselle syylle tai että tilanne tosiaan on johtanut surmaan esim. sanaharkan johdosta.
Onkohan Ellille tehty ruumiintarkastuksessa raskaustesti? Nyt kun olen lukenut noita uusia ietoja tutkimuksista, niin on tullut mieleen, että Elli oli raskaana. Vaihtoehtoja on monia...esim. se mies, jolle Elli antoi korvatillikan tansseissa, se Ellin kaupassa työskennelleen ystävättären esimies, joka ajoi tytöt "koteihinsa" kun Elli oli ollut auttamassa kaupassa...ehkä tämä esimies oli myös jonkun aviomies ja tehnyt Ellin raskaaksi..hän tai mustis aviovaimo olisi ollut ko polulla Elliä odottamassa? Ja jos oli joku muu tuleva isä, niin olisiko tämän vaimo ollut se Ellin kouluun turkiksissaan tullut nainen?

Tämä, että ei raiskattu, ei varastettu mitään, vaan raivossa hakattu kuoliaaksi voisi viitata mustasukkaisuuteen (miestekijä) tai kostoon (vaimo- tai tyttöystävätekijä)
User avatar
Queen
Posts: 2736
Joined: Sun Dec 11, 2011 10:42 am

Re: Kemi 1955 - Kuka murhasi Elli Immon?

Post by Queen »

Siis löydetty suurikokoiset miesten hiihtokengän jäljet? Mutta tuossa toisessa lehtijutussahan puhuttiin kengän jäljestä, jonkan pituus oli 22,5 cm. Vai jäikö minulta jotain ymmärtämättä?
Tuossa voisikin olla ideaa, että jonkun pojan isä olisi tullut paikalle. Tai sitten niin, kuten skoune kirjoitti, jolloin pienet kengän jäljet olisivat voineetkin olla naisen ja isommat hänen aviomiehensä, joka olisi paikalle polkaissut pyörällä.
Tuosta raskaustestistä en tiedä. Toki luulisi, että sellainen tehtäisiin, mutta eihän sitä varmaksi voi sanoa.
Mikähän tosiaan on saanut Ellin niin kimmastumaan, että on miehelle korvatillikan antanut?
Post Reply