Ulvilacase

Post Reply
matlockb
Posts: 1701
Joined: Fri Apr 27, 2012 6:30 pm

Re: Ulvilacase

Post by matlockb »

härkä wrote:Meillähän on täällä joka tapauksessa omat lakimme , ettei sen puoleen.
Ristiriitaa tässä kohtaa kyllä on. Jos nuoret ottavat selfieitä Auerin kanssa hänen kirjakiertueella ollessaan.
Miksi usein unohtuu , että Auer on tuomittu törkeistä lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista ?
Osalainaus.

Myös Yhdysvalloissa tuo laki vaihtelee (suuresti) osavaltioiden välillä, mutta tietyissä osavaltioissa vakavista seksuaali -tai väkivaltarikoksista tuomitun on ilmoittauduttava naapureille, en muista onko kyse kilometreistä vai sadoista metreistä, sillä naapureita voi olla tietyillä alueilla paljonkin.
Missään tapauksessa siellä ei tuomittu voi alkaa vakuuttamaan syyttömyyttään vaan asia on niin että hänet on tuomittu ja on rangaistuksensa kärsinyt.

Eniten tässä ihmettelen että ihmiset kuvittelivat että asia on ikään kuin uudestaan KKO:n käsiteltävänä, joka on jo vuosia sitten hylännyt Auerin ja Kukan valituslupahakemukset ja jättänyt hovioikeuden tuomion pysyväksi, nyt kyseessä oli ylimääräinen muutoksenhaku, johon toki Auerilla on oikeus, kuitenkin vain noin 1-2 % tuomionpurkuhakemuksista menestyy, vaikka usein tuomion muuttamiseen aihetta olisikin.

Ilta-Sanomissa esimerkiksi ihmeteltiin kuinka Auer on ns. puoliksi syytön ja syyllinen, tämähän on oikeudessa arkipäivää, henkilöä X syytetään vaikkapa pahoinpitelystä, vahingonteosta ja rattijuopumuksesta, no riittävä näyttö onkin oikeuden mielestä vain pahoinpitelyyn josta henkilö X saa sakot, sen sijaan hänet todetaan syyttömäksi rattijuopumukseen ja vahingontekoon kun näyttöä ei riittävästi ole.
User avatar
jemma
Posts: 884
Joined: Mon Sep 30, 2013 11:25 am

Re: Ulvilacase

Post by jemma »

Nimimerkki ”turumurren” ns. kengänmittaus:
Image
Jos luotetaan ”turumurren” kohdistukseen, niin tässä on hänen mittaustuloksensa korjattuna:

Image

Kuvaan lisätty vähän muitakin mittoja:

Image

Referenssinä 30,5 -senttiseksi skaalatun mallipohjan muotoja ja mittoja:

Image

Jos ulkopohjan pituus olisi 30,3 cm, sisäpohjan pituus olisi 26,6 cm:

Image

Ulkopohjan ja sisäpohjan kaarijanat (splinit/polygoniviivat) eivät ole täysin samansuuntaisia. Kumpikaan ei myöskään muodosta yhtenäistä, symmetristä kaaritangenttia. Kaarten pituutta ei voi laskea lähtö- ja lakipisteen keskimääräisen kulman avulla. Piirto-ohjelma laskee ulkopohjan ja sisäpohjan muodostavien kaarisegmenttien yhteenlasketun pituuden:

Image

Sisäpohjan kaarijanaan ei ole sisällytetty kengän pintamateriaalia (2 x 1 mm). Jalan pituutta arvioitaessa sisäpohjan mitasta on vähennetty 0,5 cm:n käyntivara. 26,6 cm – 0,5 cm = 26,1 cm

Taulukko:

Image
Kodin Kuvalehti, taulukossa jalan pituus suhteessa kengänkokoon / miehet.

Toinen taulukko, mitat sisäpohjasta (inner sole); tässä 26,6 cm:

Image
baselondon.com, sisäpohjan pituuden ja kengänkoon vertailutaulukko

Joissakin (ulkomaisissa) taulukoissa sama senttilukema antaa kengänkoon 42. Talvijalkineessa (ja erityisesti mallijalkineiden kohdalla) kengännumero on suurella todennäköisyydellä 41. Mallikenkien avulla tehty viranomaisvertailu osoitti kokojen 40 ja 42 vastaavan mitoitukseltaan parhaiten Tähtisentieltä housujen päältä taltioitua veristä kengänjälkeä. Koko 41 puuttui vertailusta.

Uhrin kengänkoko oli 41-42.

Anneli Auer arveli tunnustuskuulusteluissaan (etp) laittaneensa surmayönä tuulikaapissa miehensä talvijalkineet jalkaansa. Tarina uhrin vaatekappaleiden ja kenkien käytöstä surman aikana toistuu lapsen todistuksessa (hovioikeuden tuomioseloste, kohta 104).

Anneli Auer ei muista, mitä hän teki surmayönä jalkineille ennen poliisien saapumista. Hovioikeuden tuomioselosteen mukaan uhrin talvikengät jäivät tutkijoilta kadoksiin.

Kuvakaappaus hovioikeuden tuomioselosteesta, kohdasta ”Avoimet seikat”:

Image

Anneli Auer kertoi miehensä talvikenkien siirtyneen normaalissa muuttokuormassa Tähtisentieltä Turkuun, jossa hän oli käyttänyt niitä postinhakukenkinä ennen niiden hävittämistä. Kuvakaappaus etp:stä:

Image.

”Pihasaappaita olen käyttänyt”.

Anneli Auer on käyttänyt myös miehensä talvikenkiä - ainakin hakiessaan kaalimatokuvastoja postilaatikosta.

Kiinteistövälittäjällä on lain mukaan velvollisuus esittää oikeelliset tiedot myytävän kohteen pinta-alasta. Huoneistokeskuksen myynti-ilmoituksessa Tähtisentie 54:n pinta-alaksi on merkitty 119 m2. Neliömäärä tarkoittaa tässä yhteydessä huoneistoalaa eli asuinpinta-alaa ulkoseinien sisäpinnalta mitattuna. Kylmiä tiloja, irtaimistovarastoja, teknistä tilaa, autotalleja yms. ei lasketa huoneistoalaan. Yksittäisten huoneiden huonealoihin ei sisällytetä väliseiniä; huoneistoalaan ne sisältyvät.

Huoneistokeskuksen julkaisema pohjapiirros kohteesta:

Image

Huoneistokeskuksen pohjapiirros 119 neliöön sovitettuna ja takkahuoneen mitat tämän skaalauksen pohjalta:

Image

Huoneistokeskuksen pohja ja Mäkisen etp:hen liitetty pohjapiirros päällekkäin:

Image

Kuvasta näkee, että huoneiden mittasuhteet vastaavat toisiaan, vaikka olohuoneen erkkerin ja eteisaulan kulmissa sekä ulkoseinien paksuudessa on pieniä eroavaisuuksia. Esitutkintapöytäkirjaan takkahuoneen mitat on merkitty virheellisesti. Kuka poliisiviranomaisista vastaa virheestä? Kuvakaappaus etp:stä:

Image

119 neliöön skaalatun Huoneistokeskuksen pohjapiirroksen takkahuoneen koko 4,3 m x 2,7 m vastannee todellisuutta, koska myynti-ilmoituksen valokuvista on laskettavissa, että huoneen leveys on 13 laattaa (à 20 x 20 cm), 13 laattasaumaa (à 0,4 cm) ja pieni pätkä 14:n laattarivin reunaa eli yhteensä vähän yli 267 cm.

3D-mallini pohjakuva ja Huoneistokeskuksen pohjapiirros päällekkäin:

Image

Kuvasta näkee, että erot ovat jokseenkin samat kuin edellisessä, (koska mallini pohjautuu pääosin Mäkisen pohjapiirrokseen). Huoneiden mittasuhteet ja niiden väliset etäisyydet vastaavat todellisuutta, kun huoneistoala vastaa skaalauksessa kiinteistörekisteriin merkittyä 119 m2:n huoneistoalaa. Pidän kiinteistötietoja nimimerkki ”turumurren” väitteitä luotettavampina.

Takkahuonetta, keittiötä, eteistä, tytön huonetta ja näitä tiloja koskevia näkymiä voi siis pitää 3D-mallissani todellisuutta vastaavina.

Nimimerkki ”turumurren” mielestä tyttö ei nähnyt takan katveessa lymyilevää ”huppumiestä”, kun seisoi takkahuoneen rajalla, lähellä valohimmennintä ja näki omien sanojensa mukaan koko takkahuoneen.

Tytön todistus 7.12.2006 (etp):

Image

Tytön todistuksia 1.12.2006 (etp)

Image

Image

Image

Turha väittää, että tyttö olisi varonut ”huppumiestä” tai pelännyt ääniä mennessään kohti takkahuonetta. Kokonaan näkyneessä huoneessa ei ollut ketään ulkopuolista. Isä makasi hiljaa kuolleena lattialla ”puukko” vierellään ja äiti oli juuri menossa soittamaan hätäkeskukseen.

”Turumurren” havainnekuva:

Image

Vuonna 2009 tyttö tarkensi seisseensä maton vieressä, ei matolla, mutta sijoitin tytön aiemmista havainnekuvistani poiketen matolle jokseenkin samaan kohtaan kuin ”turumurren” havainnekuvassa:

Image

Havainnekuvia tilanteesta, jossa tyttö pysyy liikkumatta yllä näkyvässä kohdassa maton päällä:

Image

Image Image

Image Image

Image Image

Image

Missä on katvealue, johon mahtuisi suurikokoinen ”huppumies”? Ei missään.

Tein koosteen siitä, miltä ”huppumies” näytti eri tilanteissa nimimerkki ”turumurren” havainnekuvissa:

Image

”Turumurren” tytön mahdollista seisomispaikkaa ja "huppumiehen" poistumista havainnoivat alkuperäiskuvat:

Image Image

”Turumurren” kuvissa ”huppumiehen” olemus on saanut huomattavasti lisää massaa ennen tämän verisen astalon kanssa tekemää, äänetöntä ikkunaloikkaa. Ilmeisesti ”huppumiehen” muodonmuutos tapahtui niillä käynneillä, joiden aikana tyttö seisoi takkahuoneen rajalla päivittelemässä maassa makaavaa, kuollutta isäänsä ja ”huppumies” lennähti huomaamatta ja jälkiä jättämättä takan katveeseen mutustelemaan proteiinipatukoita ja tasapainoilemaan vaippapaketin päällä. Vaippapaketti lojui juuri sillä "katvealueella", jolla "huppumiehen" olisi pitänyt seistä.

Image
etp-osakuva

Image
etp-osakuva

Image
etp-osakuva

Tai sitten tyttö kuvitteli ”huppumiehen” lapsiinsekaantujaäitinsä ohjeilla.

Kuvakaappauksia hovioikeuden tuomioselosteesta:

Image

Image

Image

Ovatko viranomaiset tarkistaneet hätäkeskuspuhelun todellisen pituuden televalvontatiedoista? Ensimmäistä kertaa hovioikeudessa esitetty uusi todiste (HÄKE-tuloste; kirjallinen todiste nro 136) osoitti hätäkeskuspuhelulle poikkeavan alkamisajan, mutta (ilmeisesti) HÄKE-tulosteessa näkyi sama päättymisaika kuin oikeuden käytössä olleissa aiemmissa todisteissa (ks. hovioikeuden tuomioseloste, kohdat 142 - 146).

Hätäkeskuspuhelu saattoi todellisuudessa olla puolitoista minuuttia tallenteelle taltioitunutta pidempi. Syyttäjällä ei ollut aiemmin mahdollisuutta käyttää em. todistetta Anneli Aueria vastaan. Syyttäjän käytössä olivat vain poliisin ilmoittamat ja ääniteknisiin analyyseihin merkityt aikamerkinnät. Syyttäjällä ei ollut syytä epäillä hätäkeskuspuhelun aikamääreiden oikeellisuutta ennen uuden, yllättävän todisteen ilmituloa. Hovioikeudella ei puolestaan ollut pätevää juridista perustetta mitätöidä ao. todistetta pelkästään sen (tuolloisen) ainutkertaisuuden perusteella (yksi paikkansa pitävä todiste suhteessa useisiin vanhoihin, virheellisiin todisteisiin). Niin hovioikeus kuitenkin teki – eikä tarkistanut asiaa televalvontatiedoista, jotka tukevat uutta todistetta. Korkein oikeus ei ottanut enää kantaa yksittäisiin todisteisiin.

Hovioikeuden tekemä virhe on korjattava. Puolentoista minuutin heitto puhelun pituudessa voisi tarkoittaa, että murhatapaus pitäisi palauttaa esim. hovioikeuteen korjatuin todistein. Hätäkeskustallenteen painoarvo todisteena oli suuri – samoin Auerille Valtiokonttorista myönnetyt korvaukset. Hätäkeskuspuhelua koskevien todisteiden täytyy perustua todellisiin kellonaikoihin – ei poliisien väärin merkitsemiin aikajanoihin ja virheellisten aikojen pohjalta tehtyihin ääniteknisiin analyyseihin.

Löysin dekkarikirjallisuudesta täysin Anneli Aueria ja tämän toimintatapoja muistuttavan vastineen. Hahmo on nimeltään Thomas Vasseur, tässä kirjassa.
Perusasioita Ulvilasta I, II, III, IV ja V.
Viranomaiset ja harrastelijat, ottakaa käsittelyyn mikä tahansa Ulvilan hätäkeskuspuhelun wav-tallenteista, laskekaa virettä esim. 90-92% ja alkakaa tutkia mm. 350-700 Hz:n ja 1900-2400 Hz:n taajuusalueita.
User avatar
Rinde
Posts: 912
Joined: Thu Aug 08, 2013 10:58 am

Re: Ulvilacase

Post by Rinde »

Jemma on edellä mitannut kengän koon oikealla tavalla. Jalkaterien ja kengän sisäpituus senttimetreinä on ainoa luotettava kenkien koon määrittäjä. Käyntivaraa voisi olla enemmänkin. Kun kyseessä on talvikenkä siihen laitetaan usein pohjallinen.

"Kenkien ostamisen avuksi voi tehdä kotona mittapohjallisen. Jalkaterien ääriviivat piirretään tanakalle paperille (kuva 5). Mitattava seisoo paperin päällä ja katsoo suoraan eteenpäin. Piirtäjä painaa varpaat suoriksi ja isovarvas laitetaan suoraan asentoon, mikäli nivel on liikkuva. Ääriviivaa piirrettäessä kynä pidetään kohtisuorassa, vain kantapään ja sisäkaaren kohdalta vinosti sisäänpäin. Ennen pohjallisen leikkaamista pisimmän varpaan eteen lisätään 10–15 mm käyntivara."

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyski ... i=jal00049

Tällä tavalla olen mitannut lapsen kengän kokoa ennen kenkäostoksille menoa. Silloin tosin mukaan on laskettu hiukan kasvunvaraa.

Lisäys: tällä mitoista vääntämisellä on merkitystä paitsi kokoa 40-42 isompia olevien jalkaterien poissulkemisella tekijän koipina myös periaatteessa. Mitä tahansa ei voi käyttää mittaamisen perustana laittamalla viivotin kuvaan ja laskutoimitusten lukujen pitää olla todenmukaisia niin pitkälle kuin se valokuvien perusteella on tässä tapauksessa mahdollista.
There is more stupidity than hydrogen in the universe, and it has a longer shelf life. Frank Zappa.
User avatar
jemma
Posts: 884
Joined: Mon Sep 30, 2013 11:25 am

Re: Ulvilacase

Post by jemma »

Anneli Auer kätyreineen voisi lakata valistamasta kansalaisia siitä, mitä näiden täytyisi lukea tai olla lukematta, jotta saisivat ”luvan” ilmaista kantansa Ulvilan rikosvyyhteen tai Anneli Auerin persoonaan. Kansalaisilla – minä mukaan lukien – on lain puitteissa vapaa ilmaisuoikeus ja vähemmän intressejä tutustua Anneli Aueriin tai hänen henkilökohtaisiin näkemyksiinsä muuten kuin oikeus- ja esitutkintapöytäkirjojen osalta.

Anneli Auerin tekemisten tarkastelua Perhekerhon ja muiden hänen ylläpitämiensä sivustojen kautta voi pitää objektiivisena tuomitun ja rikoksesta epäillyn henkilön toimintatapoihin ja intresseihin tutustumisena.

Anneli Auerin kirjoittama muistelmateos on yksipuolinen puolustuspuhe, jossa esitettyjä tapahtumakuvauksia ja väittämiä ei monilta osin pysty tarkistamaan mistään lähteestä. Monelle väittämälle ei myöskään ole esitetty kirjassa syyttävän osapuolen vastinetta – pitävistä todisteista tai lähdeviitteistä puhumattakaan. Tuomitun rikollisen muistelmien esittäminen uskottavana tapahtumakuvauksena on täysin falskia ja infantiilia.

Kirjassa esitetään lukematon määrä mahdollisesti valheellisia ja/tai irrelevantteja yksityiskohtia ja pyritään vetoamaan lukijoiden tunteisiin. Syytön henkilö kykenisi lyömään faktat pöytään ja jättämään muut asianosaiset rauhaan.

Anneli Auerin vanhemmat valitsivat mahdollisesti puolensa jo ennen nuorempien lasten siirtymistä sijaisvanhemmille, sillä vahvistamattomien huhujen mukaan nuoremmat lapset kertoivat lsh-kokemuksistaan isoäidilleen jo ennen Anneli Auerin murhapidätystä. Jos huhu pitää paikkansa, niin mitä voi ajatella Anneli Auerin äidistä? Like mother, like daughter? Julkisten tietojen mukaan vanhemmat tukevat tytärtään ja vanhinta lapsenlastaan Amandaa. Anneli Auerin vanhemmista on julkaistu kuva Anneli Auerin puolustusasianajan Juha Mannerin seurassa Apu-lehdessä vuonna 2013:

Image

Image
Vad ska man berätta?

Muistelmissaan Anneli Auer esittää asiansa subjektiivisen suotimen läpi ja manipuloiden. Lukijalle ei anneta edes teoriassa juridista, sosiaalista, ajallista tai taloudellista mahdollisuutta paneutua kaikkiin esitettyihin väitteisiin ja ”ajatella asioita itse”. Ennen vapaata kannanmuodostusta jokaisesta yksityiskohdasta täytyisi olla objektiiviset, puolueettomat, tarkat ja tarkistetut faktat – ei vain Anneli Auerin esittämää näkemystä.

Anneli Auer keskittyy kirjassaan itseensä ja jättää (luonnollisesti) tarkemmin ruotimatta ne lukemattomat syytökset, joita esitettiin häntä kohtaan kritiikittömästi suhtautuneita virkamiehiä vastaan. Osa näistä syytöksistä johti mm. Ulvilan surman entisen tutkinnanjohtajan Juha Joutsenlahden haastamiseen oikeuteen. Matti Mäkisen lukemattomat surmapaikalla tekemät virheet ovat todennettavissa oikeussaliäänitteiltä ja esitutkintapöytäkirjoista.

Ulvilan surman alkututkinta oli kaikkea muuta kuin tavanomaista henkirikostutkintaa. Väsynyt, koko edeltäneen yön valvonut ja Antinkartanon tuhopolttajan ”löytämisen” kannalta päähän potkittu Mäkinen sotki rikospaikkaa, hävitti relevantteja tekstiilitodisteita, oli yhteistyökyvytön, (tiedonkulku oli olematonta, kirjaus, inventointi ja eristys oli epätarkkaa ja tekninen tutkinta siirtyi jo seuraavana päivänä muille tutkijoille, vaikka Mäkinen ei ollut lomalla pitämässä kalenteriin merkittyjä lomapäiviään, vaan kuulokkeiden ääressä leikkimässä hätäkeskustallenteella ja sen aikamääreillä ja Satakunnan keskussairaalassa häärimässä samaisen rikostapauksen kimpussa) ja jätti rikospaikalta monia olennaisia näytteitä, kuten sormenjälkiä ja viemärinäytteitä, ottamatta. Kuitunäytteitä olisi pitänyt ottaa huomattavasti useammasta kohteesta. Kollegat sotkivat tontin jo ennen koirapartion saapumista.

Rikoksentekijän kirjalliset muistelmat ovat tässä kokonaisuudessa täysin irrelevantti yksityiskohta. Kirja on Anneli Auerin henkilökohtainen, sosiaalinen ja taloudellinen projekti: ekonomin ja kustannusyhtiön rahastusbisnes. Rikostutkinnan kannalta muistelmateos on vain yksi, subjektiivinen lisä Anneli Auerin tarinankerrontaosuuteen, ei mitään muuta.

Rikosaiheisilla keskustelupalstoilla yritetään muun muassa selvittää Jukka S. Lahden surmaa ja siihen johtaneita motiiveja sekä tarkastella Ulvilan rikosvyyhteen liittyvää viranomaistoimintaa. Kannan muodostamiseen julkiset oikeuspöytäkirjat sekä vapautetut osat esitutkinta-aineistosta ovat luotettavin saatavilla oleva lähde. Esitutkintapöytäkirjoihin sisältyy kymmeniä sivuja Anneli Auerin ja tämän vanhimman tyttären vapaata tarinankerrontaa ja heidän eri aikoina antamiaan silminnäkijälausuntoja ja selvityksiä. Lisäksi julkisissa esitutkintapöytäkirjoissa, avoimissa oikeusistunnoissa äänitetyillä tallenteilla ja julkisissa oikeuspöytäkirjoissa on Auerin ja tämän puolustusasianajajan kommentteja, dokumentteja ja lukuisia kuvatallenteita. Anneli Auer on saanut äänensä kuuluviin rikosvyyhden selvittämisen kaikissa vaiheissa.

Tapa, jolla Anneli Auer vetää kirjassaan lapsensa jälleen kerran julkiseen valokeilaan siten, että näillä ei ole mahdollisuutta, (tuskin haluakaan), esittää asioista omat, äitinsä kanssa vastakkaiset näkemyksensä, on pöyristyttävä. Anneli Auer antaa ymmärtää viranomaisten, veljensä, tämän vaimon ja lastensa toimineen vilpillisesti ja epärehellisesti, vaikka Anneli Auerin väitteille ei ole minkäänlaisia todisteita eikä Auerin mainitsemia henkilöitä vastaan ole nostettu ensimmäistäkään syytettä. Suomi on oikeusvaltio eikä kehittymätön diktatuuri, jollaista Auer yrittää tänne luoda. Auer on kuin Sasha Baron Cohenin Aladeen, joka lausuu parvekkeelta totuuden sellaisena, kuin kansalaisten tulisi se ajatella.

Anneli Auer on tuomittu oikeudessa vakavista lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista ja laittomasta uhkauksesta. Hän on tuskin kysynyt kirjansa kirjoittamiseen tai lastensa valokuvien esittämiseen lupaa lapsilta tai heidän nykyisiltä sijaisvanhemmiltaan.

Anneli Auerin ja Jens Kukan seksuaalirikokset on selvitetty juridisesti ja (suljettujen ovien takana) myös tekojen osalta. Surma on edelleen avoin. Uusia syytteitä saatetaan nostaa myös lainvoimaisen, vapauttavan tuomion saanutta Anneli Aueria vastaan.

Anneli Auerin vanhin tytär, jonka nuoremmat lapset ovat väittäneet olleen osallisena isänsä surmatekoon, on ollut tekohetkellä 9,5-vuotias eli rikosoikeudellisesti vastuuton, kenties äitinsä manipuloima ja/tai uhkailema pikkutyttö. Vanhimman lapsen osuutta tekoon tai ainakin sen peittelyyn puoltavat hänen muuntuneet ja äitinsä kanssa ristiriitaiset silminnäkijälausuntonsa, myöhemmät, vakavat mielenterveysongelmansa, (joista nyt täysi-ikäinen nainen on itse kertonut julkisesti Stern Crime -lehdessä), Niina Bergin blogissa julkistetut osat Anneli Auerin veljen kertomasta (koskien vanhimman lapsen surmanjälkeistä käyttäytymistä) sekä oikeus- ja esitutkintapöytäkirjoissa julkisiksi avatut osat nuorempien lasten kertomuksissa. Anneli Auerin ja Jens Kukan lainvoimaisten seksuaalirikostuomioiden valossa Amanda Lahden voi osoittaa valehdelleen ainakin lsh-tutkinnan yhteydessä. Hänhän kiisti kaikki rikokset – myös itseensä kohdistuneet. Julkisesta oikeuspöytäkirjasta ilmenee, että Amanda valehteli todisteiden valossa ainakin Jens Kukan tapaamiskerroista. Motiivia moiseen voi vain ihmetellä. Haiskahtaa rikoskumppanuudelta.

Kuvakaappaus nimimerkki ”r4domamandan” avoimelta nettisivulta. Lainattu 14.8.2015, kun Amanda Lahti oli täysi-ikäinen:

Image

Kooste nimimerkki ”Amandaliinin” YouTubessa julkaisemista piirroksista vuodelta 2008:

Image

Pum - n. 70 kertaa.

Image
^ Lieska kävi täällä.
Perusasioita Ulvilasta I, II, III, IV ja V.
Viranomaiset ja harrastelijat, ottakaa käsittelyyn mikä tahansa Ulvilan hätäkeskuspuhelun wav-tallenteista, laskekaa virettä esim. 90-92% ja alkakaa tutkia mm. 350-700 Hz:n ja 1900-2400 Hz:n taajuusalueita.
User avatar
Frankie
Posts: 808
Joined: Sun May 11, 2014 10:22 pm
Location: Kun lykkää tehtäviä tuonnemmaksi, on se vaara ettei sitten enää koskaan pystykään

Re: Ulvilacase

Post by Frankie »

"Tilannehan on hyvin kiristynyt ja kun siihen lisätään ydinaseet niin eiköhän tämä koko paska kärähdä ja kohoamme ylöspäin koko saatanan sakki." (Toimittajan kysyessä, uskooko Leskinen ylösnousemukseen)
kerroush
Posts: 133
Joined: Fri Jul 25, 2014 3:01 am

Epitaph - Erään nettinikin kuolema

Post by kerroush »

.
Epitaph

Teen kohta murhan. Murhaan nikkini ja menen näytön katveeseen piiloon.

Kiitos.

Hyvästi.

K
User avatar
jemma
Posts: 884
Joined: Mon Sep 30, 2013 11:25 am

Re: Ulvilacase

Post by jemma »

^ :shock: Älä tee.

Koll... eikun Kullaa kestää.

Anneli Auer vapautui murhasyytteestä yhdellä tuomariäänellä. Toinen vapauttavaan tuomioon päätyneistä miestuomareista oli hovioikeudenlaamanni Robert Liljenfeldt.

Sexpo-säätiö on antanut vuonna 2009 oikeusministeriölle lausunnon koskien yleiseurooppalaista lastensuojelusopimusta. Anu ”Inte skyldig” Suomelan luotsaama Sexpo esitti sattumalta juuri Robert Liljenfeldtiä asiantuntijaryhmään, jonka muut jäsenet ovat varsin tuttuja Ulvila-vyyhdestä – ja nimenomaan Anneli Aueria puolustavalta puolelta.

On täysin perusteltua epäillä, että Liljenfeldt on soveltanut Fair Trial –periaatettaan hieman painokkaammin Anneli Aueriin kuin tämän nuorempiin lapsiin.

Eikö Vaasan hovioikeudella ollut asettaa tehtävään tuomaria, jonka jääviydestä ei olisi jäänyt pienintäkään epäilystä? Anneli Auerin lsh-teot ja Liljenfeldtin lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä epäiltyjen oikeuksia ja oikeusturvaa korostava esiintyminen julkisuudessa sekä hänen vähintään välillinen kytköksensä Sexpon kokoamaan ja Anneli Aueria lsh-jutussa puolustaneeseen Finnilä-Santtila-Suomela – ryhmään ovat kai olleet oikeuslaitoksen tiedossa jo Ulvilan surman pitkittyneen ja kansataloudellisesti merkittävän oikeudenkäynnin tuomarikokoonpanosta päätettäessä.

Mielipiteitä Anu Suomelasta, joka on toiminut myös Kotivinkin seksiasiantuntijana.

Suomelan omaa kertomaa.

Tiimi pieni pyörii. Ihmeellisiä ihmisiä.

Sexpo-säätiön ajama yksilöllisen seksuaalisuuden vapaan, kiihkottoman ja rajoittamattoman toteuttamisen tavoite on kaikessa kauneudessaan varsin arveluttava tavoite. Arveluttavinta on pedofiilien rajoittamattoman tai ainakin hallitusti ohjatun seksuaali-identiteetin toteuttamisen tai ominaisuuksien ilmaisun näkökulma, jonka olen alempana olevista Sexpon lausunnon lainauksista löytävinäni.

Ei väkivaltaisia yksilöitä tai tuomittuja murhaajiakaan ohjata siviilielämässä verovaroin kustannettuihin rehabilitointikeskuksiin, joissa nämä pääsisivät purkamaan aggressioitaan tökkimällä veitsiä ihmisen näköisiin nukkeihin tai olkiukkoihin, piirtelemään verisiä mangahahmoja tai jyräämään virtuaalihahmoja turvallisesti näyttöruudulla panssarivaunuin, konetuliasein, jalkajousin, tulenheittimin, myrkyin ja erinäköisin pistimin. Terapiaa ja sopeuttamisvalmennusta kyllä annetaan murhaajillekin, mutta kyse ei ole rikollisen identiteetin vahvistamisesta, vaan tukahduttamisesta. Sexpon tekstistä saa sen vaikutelman, että pedofiliaan tulisi suhtautua luonnollisena, mutta marginaalisena seksuaalisena suuntautumisena, jota tulisi käsitellä ymmärtäen: välillisesti kannustaen ja identiteettiä vahvistaen tai ainakin ylläpitäen. Ei väkivaltaisten riehujien tai murhaajienkaan vahingoittavaa käyttäytymistä tai aggressiivisia impulsseja pidetä luonnollisina, marginaalisina ominaisuuksina, jotka kuuluvat heidän yksilöllisten ominaisuuksiensa kirjoon ja joita tulisi jollain tavoin kunnioittaa, vaalia ja ylläpitää.

Pedofilia on kenties synnynnäinen ominaisuus, mutta synnynnäisyys ei tee pedofiilisista taipumuksista yhteiskunnallisesti yhtään hyväksyttävämpiä. Pedofiilisia taipumuksia toteutettaessa tapahtuu vakavia rikoksia ja syntyy uhreja, joista monen kärsimykset tulevat esiin vasta vuosien kuluttua ja monen kärsimykset unohdetaan ja/tai mitätöidään kokonaan joko häpeän, tietämättömyyden tai välinpitämättömyyden vuoksi.

Valemuistoihin, perusteettomaan noitavainoon, höpöhöpöpuheisiin ja syötettyihin mielikuviin vedotaan hyväksikäytöstä epäiltyjä puolustavassa leirissä silloinkin, kun niistä ei ole kyse. Yksittäiset virheellisiksi osoittautuneet vanhat oikeuspäätökset tai todisteet jossain tapauksessa esiin tulleista valemuistoista nostetaan säännönmukaisesti tapetille osoitukseksi lasten kertomusten yleisestä epäluotettavuudesta, yhteiskunnan noitavainosta ja pedofiliahysteriasta. Tieteellisiksi todisteiksi kaivetaan kvalitatiivisia kyselytutkimuksia, joiden tuloksia ei hyvällä tahdollakaan voi pitää kovana tieteenä. Usein uhreihin kohdistetaan myös uhkailua, kiristystä tai halventamista, joka estää heitä kertomasta kokemuksistaan eteenpäin.

Seksuaalisen hyväksikäytön uhrin kärsimykset sivuutetaan tai unohdetaan useammin kuin yksittäinen kansalainen joutuu esim. ex-puolisonsa tekaistujen lsh-syytösten tai Suomessa hyvin harvinaisen oikeusmurhan uhriksi. Uhrien kärsimyksiä ei tule unohtaa eikä aikuisten oikeuksia kasvattaa lasten oikeuksien kustannuksella. Siksi Sexpon rinnalle tarvitaan MLL:n kaltaisia lasten etujärjestöjä ja lääketieteen, juridiikan, sosiaalipolitiikan ja psykologian monialaisia tiedeyhteisöjä. Syytekynnyksen korottaminen tai hyväksyttävän seksuaalikäyttäytymisen laajentaminen käsittämään yhä useampia tekoja tarkoittaisi yhä useamman lsh-rikoksen jäämistä oikeuskäsittelyn ulkopuolelle tai kokonaan pimentoon ja yhä useamman hyväksikäytön uhrin jäämistä vaille oikeutta ja yhteiskunnan tukea.

Otteita Sexpon lausunnosta (rtf-tiedosto):

Image


Image


Image


Image


Image


Image


Image


Image


Image


Image


Image


Image


Image


Image

Karvat nousevat pystyyn monessakin kohdassa. Sexpon kirjoituksessa vilahtavat niin traumakäsitteet, valemuistot, noitavainot, pedofiliahysteria, suojaiän alentamispaineet kuin lapsipornon katselun ja hallussapidon sallimistoiveetkin. Sattumalta useat naapuripalstan nimimerkit käyttävät hyvin samankaltaisia ilmaisuja.

Sexpon nimeämäillä asiantuntijoilla (seksologeilla, lääkäreillä, juridiikan ammattilaisilla, psykologeilla ja/tai sadismiin ja homoseksuaalisuuteen perehtyneillä seksitohtoreilla), on varmasti tietoa kaikista seksuaalisuuden osa-alueista. Sattumalta valtaosa nimetyn ryhmän jäsenistä asettui Anneli Auerin, tuomitun pedofiilin, taakse ja puolusti tätä fanaattisesti niin oikeudenkäynneissä kuin Pekka Lehdon dokumentissakin.

Lain on oltava sama kaikille; seksuaalisen hyväksikäytön kohdalla lakia ei voi eikä tule tulkita yksilökohtaisesti muutoin kuin syyntakeisuuden osalta. Seksuaaliasioissa tulisi kaikissa tapauksissa huomioida yksilöiden itsemääräämis- ja koskemattomuusoikeus ja tasa-arvo. Suojaikäraja on suojaikäraja, vaikka 14-vuotias näyttäisi 18-vuotiaalta, olisi ikäisekseen kokenut ja kehittynyt, tietäisi ja tuntisi kaiken seksuaalisuudesta ja pornosta ja haluaisi seurustella 53-vuotiaan kolmen lapsen isän tai kaverinsa 19-vuotiaan sisaren kanssa.

Henkinen kypsyys ei välttämättä korreloi kuppikoon, peniksen pituuden tai seksuaalisten halujen kanssa. Suojaikärajaa määriteltäessä on tukeuduttava laajoihin tieteellisiin tutkimuksiin eikä lasten subjektiivisiin, usein ikäkausisidonnaisiin tuntemuksiin tai käsityksiin omasta kehittyneisyys- ja tietotasostaan – puhumattakaan siitä, että vedottaisiin vain satunnaisten seksologien tai seksitohtoreiden review-kyselyihin tai annettaisiin tuomarin päättää valokuvasta, että ”joo, onhan sillä aika isot tissit ja parikymppisen kasvot”.

Ei kai kukaan usko, että netissä 27-vuotiaaksi esittäytyvä, mutta todellisuudessa n. 39-vuotias Jokke Kovanen haluaisi opettaa 13-vuotiaalle teinille melontaa, cheerleadingiä tai teoreettista seksitietoutta ottamalla tähän tekstiviestitse tai netitse yhteyttä ja ehdottamalla salaista tapaamista Jakomäen Essolla. Opetukseen on kyllä terveitä ja normaalejakin kanavia, kuten oppilaitokset, (valvottu) harrastustoiminta ja sosiaali- ja kirjastotoimi. Vanhemmat tuppaavat valistamaan lapsiaan seksistä aika harvoin – ja vielä harvemmin tekstiviestitse tai s-postitse. Yleensä oppi tulee netistä, koulusta, kavereilta, valistuskirjoista, kaunokirjallisuudesta ja omista kokemuksista. Joken tapauksessa kyse on groomingista ja houkuttelemisesta seksuaaliseen tekoon, vaikka innokas 13-vuotias teini rynnistäisi paikalle into pinkeänä; märissä pöksyissä ja läpinäkyvässä topissa tai etumus pullottaen ja anaalitappi per-eessä.

13-vuotiaalla ei ole henkistä kapasiteettia arvioida, mikä vaikutus kehitystasoon nähden liian aikaisin* tai väärissä olosuhteissa aloitetulla seksillä on hänen myöhempään kehitykseensä, seksuaali- ja sosiaalielämäänsä, itsetuntoonsa ja henkiseen tasapainoonsa. Stern Crime –lehdessä on yksi varoittava esimerkki.

Ei sitä henkistä kapasiteettia tai riittävää arviointikykyä tosin ole aina 33-, 53- tai 73- vuotiaalla aikuisellakaan, joka päätyy (sopimuksetta) pettämään puolisoaan pikkujouluissa tai purkamaan pedofiilisia taipumuksiaan tai perversioitaan tekemällä rikoksia tai harjoittamalla tiedettä tai järjestötoimintaa seksin tiimoilta ja puolustelemalla julkisesti pedofiilejä.

Suurin osa ihmisistä pitää huomiosta, seksuaalisista jännitteistä ja mukavalta tuntuvasta tai kiihotusta aiheuttavasta koskettelusta, mutta kansainvälisten ja laajojen tutkimusten mukaan lapsen harjoittaman seksin tai lapseen kohdistuneiden seksuaalisten tekojen pitkäaikaisvaikutus on kielteinen riippumatta siitä, kuinka halukas, seksuaalisesti kokenut tai aloitteellinen lapsi on itse ollut. Muussa tapauksessa lapset eivät olisi lainsäädännön tiukassa suojeluksessa. Lainsäädännön perusteet ovat tieteellisiä ja todistettuja: ne eivät perustu vain vanhoihin kristillisiin moraalikäsityksiin. Niillä ei ole mitään yhteyttä keskiajan noitavainoihin, joihin rajoittamatonta seksuaalista vapautta ajavat mielellään viittaavat. Pedofilian puolustajien retoriikka on varsin tarkkaan harkittua ja tunteisiin vetoavaa. ”Varrastikkuun lävistetyn pedofiilireiskan muistelmat”.

Homojen ja lesbojen oikeuksia on poljettu pitkään, mutta heidän asemaansa ei saisi käyttää käsikassarana, kun Sexpon kaltaiset tahot yrittävät ujuttaa yhteiskuntaan myönteistä tai sallivaa asennetta pedofiilejä kohtaan.

Pedofilia ja eläimiin kohdistunut (epäterve) seksuaalinen kiinnostus ovat joillekin ihmisille luontaisia, vaikkakin harvinaisia taipumuksia. Suojaikärajan ylittäneiden kansalaisten vapaaehtoisuuteen perustuva homo- tai lesboseksi, fetissi-, SM- ja roolileikit, ryhmäseksi, parinvaihto, pornoteollisuus, laillinen prostituutio ja syrjähyppyjen harrastaminen ovat länsimaisessa yhteiskunnassa "sallittuja" asioita, mutta lapsiin tai eläimiin sekaantumista ei pitäisi liittää tähän sateenkaaren kirjoon – ei nyt eikä tulevaisuudessa, ei väkisin ja vimmalla eikä vähitellen ja vaivihkaa. Pedofiilejä on tämäkin maa pullollaan, vaikka pedofiliamyönteiset henkilöt yrittävät muuta väittää. Seksuaalirikosten määrä on nousussa, mutta suuri osa lapsia hyväksikäyttävistä namusedistä ja -tädeistä ei todennäköisesti koreile edelleenkään numeroina julkistetuissa rikostilastoissa. Aihe on tabu ja vaiettu muuallakin kuin kirkollisissa ja etnisissä marginaaliryhmissä.

Pedofiilin elämä voi olla vaikeaa, mutta niin voi olla monen lapsen tai heteroseksuaalin peruskansalaisenkin elämä – ilman, että hänen asioitaan vatvotaan julkisuudessa tai hänen henkilökohtaisista ongelmistaan, traumoistaan, kriiseistään, menetyksistään, kiistoistaan, seksuaali-, sosiaali- tai työelämän vaikeuksistaan ja muista kipupisteistään tehdään suurta numeroa. Anneli Auer haluaa tehdä numeron kaikesta itseensä liittyvästä: jopa kampaajalla käynnistään.

Myös vapaaehtoisiin, tasavertaisiin parisuhteisiin voi liittyä eriasteista ja -kestoista vastikkeellisuutta, uhkailua, lahjontaa tai kiristystä ilman, että kyse olisi lain määrittelemistä rikoksista. Yksilöiden älykkyydessä, henkisissä ja fyysisissä voimavaroissa, kasvatuksessa, elämänkokemuksissa ja kouluttautuneisuudessa on suuria eroja, mikä voi altistaa heikompia tai masokistisempia vahvempien tai sadismiin taipuvaisempien mielivallalle tai väärille toimintamalleille. Anneli Auerin toimintamallit ovat voineet tulla osin kodinperintönä.

Pedofiilin osa on käydä terapiassa, hillitä halunsa ja purkaa paineensa esimerkiksi masturboimalla. Sexpon lausunnosta poiketen paineita ei mielestäni pitäisi purkaa katselemalla netistä lapsipornoa, sillä pornon katselu ylläpitää häiriintyneitä ajattelumalleja, edistää markkinavoimien ja pedofiilien lapsiin kohdistamaa hyväksikäyttöä ja vahvistaa kuvaa lapsista seksuaalisina objekteina.

Yhteiskuntaa tai lapsia ei voi velvoittaa palvelemaan pedofiilien häiriintynyttä psyykentoimintaa. Hoidon ja rajoitetun valvonnan alaisina pedofiilit voivat kenties elää jokseenkin normaalia sosiaalista ja ammatillista arkea, mutta heidän taipumuksiaan ja pedofiilistä identiteettiään ei ole mitään syytä vahvistaa yhteiskunnan varoin ainakaan kannustamalla heidän yksilöllistä seksuaali-identiteettiään ja kehittelemällä korvaavia toimintamalleja, joissa lapset esitetään seksuaaliobjekteina tai joissa lapsia altistetaan suoraan tai välillisesti taloudelliselle tai seksuaaliselle riistolle.

Nettimaailma on nykyään täynnä paskaa ja niin monet lapset kuin aikuisetkin katsovat netistä ihan mitä sattuu. Tilannetta ei kuitenkaan saa pitää pyhänä lehmänä, hallitsemattomana ja rajoittamattomana törkysisällön kasvualustana tai status quona, jolle ei voi tehdä mitään. Yhteiskunnalla tulisi olla resursseja hallita TOR-verkkoja ja reitittimiä, puuttua netin pornosisältöön ja rajoittaa sen katselua. On asioita joita isoveljen tai vanhemman on syytäkin valvoa. Vapautta on joskus rajoitettava, jos yleinen etu ja terveys sitä vaativat.

Anneli Auer edisti Perhekerhonsa ”Parisuhde”-keskusteluketjussa poikkeavista seksuaalitaipumuksista kielivää, vapaata kirjoittelua. Hän ei moderoinut palstalta törkeimpiäkään viestejä eikä vaatinut ketjuun minkäänlaista kirjautumista. Tämä tekee Anneli Auerista huonon sivuston ylläpitäjän, sisaren ja vanhemman ja vahvistaa käsitystä Auerille langetetun 7,5 vuoden lsh-tuomion oikeellisuudesta.

Jokainen tietää ihmislajin biologisen sukulaisuuden muiden nisäkkäiden kanssa. Jokainen tietää senkin, että nuoret kehittyvät eri tahtia, että jokaisella yksilöllä, perheellä ja yhteisöllä on erilainen näkemys alastomuudesta, seksuaalisuudesta, tasa-arvosta, suojaikärajasta, alistamisesta, väkivallasta ja holhoamisesta ja että osalla ihmisistä, kuten Anneli Auerilla ja Jens Kukalla, on taipumusta perversioihin ja poikkeavaan seksuaalikäyttäytymiseen.

Erilaisuus on (ehkä) rikkaus siihen saakka, kunnes se aiheuttaa kärsimystä joko itselle tai ympäristölle. Anneli Auer on aiheuttanut erilaisuudellaan suunnatonta kärsimystä niin lapsilleen, sukulaisilleen, virkamieskunnalle kuin veronmaksajillekin. Lisäksi hän on erittäin suurella todennäköisyydellä murhannut miehensä harvinaisen suunnitellusti, kierosti ja kidutusluonteisesti - ja korjannut teosta vielä huomattavan suuren tapporahan.

Anneli Aueriin lienee turha vedota järkipuheella tai millään moraalisaarnoilla, katumusharjoitusten tyrkyttämisillä tai uskonnollisilla korulauseilla. Hänellä ei kenties ole sielua siinä mielessä kuin ihmisellä yleensä katsotaan sellainen olevan. Anneli Auerin sisin on mahdollisesti aivan tyhjä. Voi olla, että hän on kykenemätön kaikkeen muuhun paitsi konemaiseen hyödyntavoitteluun, manipulointiin, näyttelemiseen ja huomionkerjäämiseen, hedonistisiin mielihyvän kokemuksiin, mustaan huumoriin, ivallisuuteen, sarkasmiin ja itseensä kohdistuvaan empatiaan ja huolenpitoon. Anneli Auerinkin osa voi olla rankka, mutta hänenkään taipumustensa tai yksilönvapautensa ei tule antaa jyrätä yleisen edun, lasten tai yhteiskunnan turvallisuuden yli. Yhteiskunnalla ei ole mitään velvoitetta palvella Anneli Auerin häiriintynyttä psyykentoimintaa. Yhteiskunnan velvollisuus on saada Jukka S. Lahden surmaaja - on surmaaja sitten Anneli Auer tai joku muu - vastuuseen teostaan.

* Oikeuslaitoksen asia ei käsittääkseni ole määritellä yksilön fyysistä tai henkistä kehitysastetta muutoin kuin syyntakeisuutta arvioitaessa; tuomarit vetoavat silti välillä uhrin fyysiseen kehittyneisyyteen tai aikuismaiseen ulkonäköön hyväksikäytön rankaistavuutta lieventävänä seikkana. Tässä on yksi esimerkki tapauksesta, jota Robert Liljenfeldt on ollut tuomaroimassa. Mielestäni tuomareiden lähestymistapa esimerkkitapauksessa ei ole kestävä, vaikka uskonkin, että iän määrittely on harvinaisen vaikeaa, jos lapsi näyttää ikäistään vanhemmalta ja valehtelee ikänsä.

Alle 30-vuotiailta pyydetään paperit tupakkaostoksilla, koska ikää ei voi aina päätellä olemuksesta. Skootteria tai mopoautoa ei voi ajaa ilman kuvallista henkilötodistusta. Ehkä paperit pitäisi ottaa esiin silloinkin, kun kokee epävarmuutta seksuaalikumppanin iästä. Niin kiire ei kahdella (vähänkään harkitsevalla) ihmisellä voi olla päästä tuntemattoman sankarin pöksyihin, ettei jäisi minuuttia aikaa iän ja/tai henkilöllisyyden tarkistamiseen nykyteknologian keinoin. Onhan ne paperit oltava mukana baarissakin.
Last edited by jemma on Sat Nov 12, 2016 11:16 pm, edited 3 times in total.
Perusasioita Ulvilasta I, II, III, IV ja V.
Viranomaiset ja harrastelijat, ottakaa käsittelyyn mikä tahansa Ulvilan hätäkeskuspuhelun wav-tallenteista, laskekaa virettä esim. 90-92% ja alkakaa tutkia mm. 350-700 Hz:n ja 1900-2400 Hz:n taajuusalueita.
User avatar
Rinde
Posts: 912
Joined: Thu Aug 08, 2013 10:58 am

Re: Ulvilacase

Post by Rinde »

Jemma wrote: "Valemuistoihin, perusteettomaan noitavainoon, höpöhöpöpuheisiin ja syötettyihin mielikuviin vedotaan hyväksikäytöstä epäiltyjä puolustavassa leirissä silloinkin, kun niistä ei ole kyse. Yksittäiset virheellisiksi osoittautuneet vanhat oikeuspäätökset tai todisteet jossain tapauksessa esiin tulleista valemuistoista nostetaan säännönmukaisesti tapetille osoitukseksi lasten kertomusten yleisestä epäluotettavuudesta, yhteiskunnan noitavainosta ja pedofiliahysteriasta. Tieteellisiksi todisteiksi kaivetaan kvalitatiivisia kyselytutkimuksia, joiden tuloksia ei hyvällä tahdollakaan voi pitää kovana tieteenä. Usein uhreihin kohdistetaan myös uhkailua, kiristystä tai halventamista, joka estää heitä kertomasta kokemuksistaan eteenpäin."

Jemma kirjoittaa edellä täyttä asiaa. Yksittäisestä yleiseen päättely eri oikeustapausten kohdalla on usein absurdia ja koko oikeustieteen alan "tutkimukset" ovat ainakin tutkielmatasolla yleensä aineistolähtöisiä siteerauskokoelmia. Laadullista tutkimusta toteutetaan tässä maassa lähinnä laaduttomasti.

Anu Suomelan toiminta on tuttua jo opiskeluajoilta. Hän on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden maisteri.

Vuoden 2013 alusta voimaan tulleen lain myötä oikeudenkäyntiasiamiehenä saa toimia vain asianajaja, julkinen oikeusavustaja tai luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja. Lupalakimiehiltäkin edellytetään jotain osaamista.
There is more stupidity than hydrogen in the universe, and it has a longer shelf life. Frank Zappa.
User avatar
Tara
Posts: 3469
Joined: Fri Jun 08, 2012 9:14 am

Re: Ulvilacase

Post by Tara »

Allekirjoitan: jemmalta loistava kirjoitus, taas.

80-luvulla USA:sta alkanut insestin mieleenpalauttmisbuumi, osa help-your-self-kirjallisuuden miljardibisnestä, sai aikuiset (usein ns AAA-lapset, eli Anonyymit Alkoholistien Aikuiset lapset) sekoamaan totaalisti. Huomaa, false incest memories buumi koski siis alunalkuaan lähinnä aikuisia naisia, ei lapsia. Aikuiset naiset alkoivat hakeutua erilaisiin itseoppineitten (usein kouluttamattomia) muistinvirkitysgurujen terapioihin (joukossa oli myös aitoja lapsuuden aikaisesta hyväksikäytöstä puhumaan rohkaistuneita), yksilö- ja ryhmäterapioihin, joissa aikuiset naiset yhdessä rohkaisivat toisiaan palauttamaan mieleensä insestikokemuksiaan. Ohjenuorana oli mm: Se ettet muista kokemaasi insestiä, ei tarkoita, ettetkö olisi sitä kokenut.

Myös meillä oli (?on yhä) vastaavia tapauksia ei-koulutettujen, lähes gurun aseman saaneitten gurujen johdolla. Alan kirjallisuus, myös käännöskirjallsuus, oli/on miljoonabisnes myös meillä.

Ensin alkoi USA:ssa tuhansien oikeudenkäyntien sarja, perheitä hajosi, isiä ja äitejä tuomittiin vankilaan,
pian myös meillä etc. Varmaan niitä käydään vieläkin,..

Meillä oli tapauksia, joissa (mm Päivi Hirvelä kertonut yli 20 vuotta sitten jossain artikkelissaan ''Lapsi rikoksen todistajana'' tjv.) Hirvelä kertoi tapauksesta, jossa äiti oli ohjannut lapsen kertomaan oikeudessa insestistä, mutta kun lapsi oli käyttänyt todistuksessaan suoria lainauksia meillä suositusta insestin mieleen palauttamiskirjasta, niin äidin junailu puolisonsa leimaamiseksi päättyi siihen.

Rikolliset menevät aina piirun verran edellä:
Päivänselvää on, että seksuaalirikolliset käyttävät eri osapuolten tunteisiin voimallisesti vaikuttavaa tilannetta hyväkseen: sekoittamalla lapsen mieleen fantastisia kertomuksia, niin eihän heitä kukaan usko, tai muulla tavoin pelottelemalla: tuskin kannattaa mennä kertomaan, koska ''kaikki aikuiset on samanlaisia'' jne.

Jemman kirjoitus on hieno. Siitä voitaisiin olla kiinnostuneita vaikka missä..

viewtopic.php?p=21006#p21006

Myös tämä kirjoitus ansaitsi laajemman lukijakunnan:
viewtopic.php?p=20987#p20987

Sama koskee kyllä jemman muitakin kirjoituksia...

***
Hirvelä, Päivi: Lapsi rikosprosessissa. WSOY, 1997 - teki myöhemmin väitöskirjan aiheesta Rikosprosessi lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa.
Last edited by Tara on Sat Nov 12, 2016 1:27 pm, edited 1 time in total.
tara, tää oo sulle viimeinen varoitus. Jollet lopeta jo, haemme sinut ja tulet kärsimään todella paljon .
Miten oravatädille saisi rasteroinnilla haavaumia ja mustelmia naamaan?
Kepittelyiloa tässä tulevaisuudessa odottelen...
User avatar
Tara
Posts: 3469
Joined: Fri Jun 08, 2012 9:14 am

Re: Ulvilacase

Post by Tara »

Kerroush

Image
tara, tää oo sulle viimeinen varoitus. Jollet lopeta jo, haemme sinut ja tulet kärsimään todella paljon .
Miten oravatädille saisi rasteroinnilla haavaumia ja mustelmia naamaan?
Kepittelyiloa tässä tulevaisuudessa odottelen...
Post Reply