Julius Caesar'in murha 15. maaliskuuta 44 eaa

Post Reply
User avatar
-Uta-
Posts: 5925
Joined: Mon Sep 22, 2014 12:55 pm

Julius Caesar'in murha 15. maaliskuuta 44 eaa

Post by -Uta- »

Julius Caesar
https://fi.wikipedia.org/wiki/Julius_Caesar

Googlekuva:
Image
Here’s What Julius Caesar Would Look Like Today

Syntyi roomaassa 13. heinäkuuta 100 eaa.
-Kuoli 15. maaliskuuta 44 eaa.
-Koko nimi "Gaius Julius Caesar"
-Puolisot: Cornelia Cinnilla (v. 84 eKr.–69 eKr.), Pompei Sulla (v. 67 eKr.–61 eKr.), Calpurnia Pisonis (v. 59 eKr.–44 eKr.)
-Lapset: Augustus, Ptolemaios XV, Julia
-Caesarin perhe kuului patriiseihin, Rooman vanhimpaan ylimysluokkaan, jonka keskuudesta valittiin valtaa pitävä eliitti.

Kuolema
Gaius Julius Caesarin viimeinen päivä alkoi tyypilliseen tapaan 15. maaliskuuta 44 eaa. Oli maaliskuun idus, joten Caesar osallistui tapansa mukaisesti senaatin kokoukseen. Kirjailijat kertovat päivän alun olleen täynnä huonoja enteitä, muun muassa etruski haruspeksi Spurinna oli kuulemma vihjaillut Caesarin viimeisen päivän tulleen.

Senaatissa alun uhriseremonioiden jälkeen hän asettui paikalleen kultaiselle tuolille senaatin suuressa kokoontumissalissa, kuten useasti aiemminkin. Caesar ei kuitenkaan aavistanut, että lukuisten senaattorien joukossa oli jo pitkään kytenyt ajatus diktaattorin murhasta ja vanhan hallitustavan palauttamisesta. Hän ei myöskään näin ollen tiennyt sitä, että murhan ajankohdaksi oli valittu juuri tuo päivä, 15. maaliskuuta, senaatin kokoontuessa.[69] Senaatin kokous pidettiin tuolloin Pompeiuksen kuuriassa.

Caesarin istuuduttua paikalleen salissa alkoi joukko senaattoreita liikehtiä häntä kohti. Näiden miesten joukossa oli myös useita, joita Caesar piti hyvinä ystävinään. Järkytys olikin suuri, kun miehet, joiden joukossa muun muassa Brutus ja Cassius seisoivat, vetivät tikarinsa esiin ja hyökkäsivät kohti Caesaria. Ensimmäinen lukuisista tikariniskuista, joko Cassiuksen tai Cascan, osui Caesarin kurkkuun. Caesarilla ei ollut asetta mukanaan eikä hän tavannut käyttää henkivartijoita, mutta hän yritti kamppailla hyökkääjiä vastaan terävällä kirjoitinpuikollaan.

Pian Caesar kuitenkin tajusi ympärilleen kerääntyneiden vihollisten ylivoiman. Hän oli joutunut loukkuun senaatin saliin eikä voinut paeta minnekään. Caesar ehti saada lukuisia tikariniskuja ennen kuin lyyhistyi maahan entisen ystävänsä ja vihollisensa Pompeiuksen patsaan juureen. Viimeisillä hetkillään hän veti voitettuna toogansa päänsä yli ja lakkasi tekemästä vastarintaa. Jokainen salaliittolainen iski Caesaria tikarillaan, ja nämä 23 haavaa koituivat nopeasti hänen kuolemakseen.

Murhan syyt
Murhaajien julkilausuttuna motiivina oli pyrkimys palauttaa tasavaltainen hallitusmuoto Caesarin yksinvallan sijaan. Murhaajien on kuitenkin arveltu pyrkineen parantamaan ennen muuta senaattorisäädyn Caesarin aikana heikentynyttä asemaa. Yksi murhaajista oli Caesarin adoptoima Marcus Junius Brutus Albinus, jolle Caesar oli avannut tien menestykseen. Murhaajien joukossa oli monia, jotka Caesar oli armahtanut ja joiden uraa hän oli edistänyt. Rooman politiikassa liittolaissuhteet kuitenkin vaihtuivat nopeasti (tämän tiesi Caesarkin varsin hyvin) ja tyytymättömyys Caesarin kopeaan käytökseen lienee ollut laajalle levinnyttä.

Caesarin lausumista viimeisistä sanoista on monta eri versiota. Kreikkalaista kulttuuria ihaillut Caesar lienee lausunut tämän alun perin kreikaksi, kuten useimmat muistakin lentävistä lauseistaan. Suetonius kertoo niiden olleen "καὶ σὺ τέκνον;" (kai sy teknon?, sinäkin poikani?). William Shakespearen näytelmässä Julius Caesar viimeiset sanat ovat "Et tu, Brute" (Sinäkin Brutukseni). Tälle versiolle ei ole mitään historiallista lähdettä ja se on todennäköisesti Shakespearen keksintöä. Caesarin kerrotaan sanoneen myös: "Sed ista vis est!" ("Tämähän on väkivaltaa!"), kun hän ensimmäisen kerran tajusi senaattorien aikeet
User avatar
-Uta-
Posts: 5925
Joined: Mon Sep 22, 2014 12:55 pm

Re: Julius Caesar'in murha 15. maaliskuuta 44 eaa

Post by -Uta- »

Julius Caesar
https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/ar ... ius_caesar
ALEX AISSAOUI
7.2.2012 klo 23:28 (Päivitetty 25.9.2012 klo 13:43


Suurmies kompastui suuriin luuloihinsa. Kun Julius Caesar nousi Rooman diktaattoriksi, hän ei järjestänyt verisiä vainoja vaan nosti kriitikoitaan korkeisiin asemiin. Itsevarmuus kostautui. Pari vuotta myöhemmin hän oli kuollut mies.

Alea iacta est. Veni, vidi, vici. Et tu Brute. Arpa on heitetty. Tulin, näin. voitin. Sinäkin, Brutukseni. Näiden lentävien lauseiden takaa paljastuu antiikin Rooman voimahahmo Gaius Julius Caesar, jonka persoona ei ole jättänyt jälkimaailmaa rauhaan. Vuosisadasta toiseen myös tutkijat ovat kysyneet: Mikä hän oli miehiään? Miksi hän joutui salamurhan uhriksi?

Onnekkaasti Caesarin elämä sijoittuu aikaan, joka kuuluu parhaiten dokumentoituihin kausiin Rooman historiassa. Tallessa on runsaasti niin Caesarin itsensä kuin hänen aikalaistensa kirjeitä ja muita kirjoituksia, ja ajanlaskun alun jälkeen kaksi tärkeää kirjailijaa, kreikkalainen Plutarkhos ja roomalainen Suetonius, laativat hänestä omat elämäkertansa. Näiden tekstien ansiosta Caesarista tiedetään huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi suuresta karthagolaiskomentajasta Hannibalista tai kuuluisasta orjasoturista Spartacuksesta, joista ei säästynyt aikalaiskuvauksia.

Tahtoi erottua joukosta
Julius Caesar syntyi Roomassa nykyisen kalenterin mukaan 13. päivänä heinäkuuta vuonna 100 ennen ajanlaskun alkua. Syntymävuosi ei kuitenkaan ole täysin varma, sillä jostakin syystä niin Suetoniuksen kuin Plutarkhoksen Caesar-elämäkertojen ensimmäiset osat ovat kadonneet.

Se kuitenkin tiedetään, että Caesarin perhe kuului patriiseihin, Rooman vanhimpaan ylimysluokkaan, jonka keskuudesta valittiin valtaa pitävä eliitti. Vaikka Juliusten suvussa vain harvat olivat päässeet huippuasemiin ja tehneet suuria tekoja, suvulla oli pitkä ja arvostettu historia. Juliukset laskivat polveutuvansa Troijan sodan sankarista, joka asettui Italiaan jo vuosisatoja ennen Rooman perustamista.

Antiikin lähteet kuvaavat nuorta Caesaria hinteläksi, tavallisen oloiseksi mieheksi. Vaatimattoman olemuksen korvasivat hänen rohkea luonteensa ja halunsa erottua joukosta. Hänestä varttui tyyliniekka, joka ei jäänyt huomaamatta.

Senaatin istunnoissa Caesar pukeutui vastoin tapoja lyhythihaisen tunikan sijasta pitkähihaiseen, ja diktaattoriksi tultuaan hän käytti laakeriseppelettä, punaisia saappaita ja purppuranpunaista tunikaa ja toogaa, jotka hänen itsensä mukaan viittasivat Juliusten suvun kuninkaalliseen alkuperään.

Caesarin pikkutarkkaa tyyliä pidettiin liioiteltuna jopa Rooman trendipiireissä, mutta silti poliittiset vastustajatkin antoivat tunnustusta viimeistellystä olemuksesta. Puhujana mainetta niittänyt Cicero ihmetteli, miten mies, jolla oli niin kauniisti muotoiltu tukka, saattoi ryhtyä suureen rikokseen, kaatamaan tasavaltaa.

Ulkonäkö ei ollut ainoa seikka, joka aikalaisia hämmästytti. Yllättäen keikari vietti hyvin kurinalaista elämää, söi niukasti ja joi kohtuullisesti. Tästä Caesarin toinen poliittinen vastustaja, senaattori Cato sai syyn todeta, että Caesar oli Roomassa ainoa mies, joka pyrki tekemään vallankaappauksen selvin päin.

Tähtäsi vallan huipulle
Viehätysvoiman lisäksi Caesarilla oli muita avuja. Hän oli kunnianhimoinen, päättäväinen ja peräänantamaton. Hän oli erinomainen sotilas, taitava poliitikko, lahjakas puhuja ja loistava kirjoittaja. Lisäksi hänellä oli ylivertainen kyky solmia suhteita ja saavuttaa ihmisten luottamus. Itse asiassa Caesarin koko ura perustui pyrkimykseen saada ystäviä. Hän järjesti avokätisesti juhla-aterioita ja gladiaattorinäytöksiä, joilla hän markkinoi itseään niin Rooman kansalle kuin sen eliitille.

Ei ihme, että ura eteni. Vain 19-vuotiaana Caesar sai kansalaiskruunun sotapalveluksessa osoitetusta urhoollisuudesta. 26-vuotiaana hän pääsi arvostetun pappiskollegion jäseneksi. 28-vuotiaana hänet valittiin esiupseeriksi ja 30-vuotiaana Hispaniaan maaherran avustajaksi eli kvestoriksi. 36-vuotiaana hän sai tuomarin viran ja kaksi vuotta myöhemmin Hispanian kuvernöörin tehtävän.

Hispanian-vuosilta säästyneistä kertomuksista saamme käsityksen kunnianhimosta, suorastaan sisäisestä palosta, joka ajoi Caesaria eteenpäin.

Kvestorina ollessaan Caesar vieraili Gadesin eli nykyisen Cádizin kaupungissa ja näki Herkuleen temppelissä Aleksanteri Suuren patsaan. Sitä katsellessaan hän ahdistuneena totesi saavuttaneensa kovin vähän, sillä Aleksanteri oli samanikäisenä valloittanut puoli maailmaa.

Matkallaan kuvernööriksi Caesarin taas kerrotaan kulkeneen pienen alppikylän läpi. Siellä seurueen sotilaat tekivät pilaa miehistä, jotka näinkin vaatimattomissa oloissa pyrkivät valtaan ja virkoihin. Tähän Caesar vastasi: "Minä kumminkin tahtoisin mieluummin olla ensimmäinen täällä kuin toinen Roomassa."

Nämä tapaukset osoittavat, ettei Caesarille riittänyt menestys sinänsä. Hän halusi vallan huipulle, ensimmäiseksi vertaistensa joukossa.

Kasvatti mainetta Galliassa
Caesarin lyhyt, pari vuotta kestänyt kuvernöörikausi Hispaniassa oli tärkeä välivaihe hänen urallaan. Hän hioi sotapäällikön taitojaan, voitti heimosotia ja tunkeutui Atlantin rannikolle asti. Kun hän palasi Roomaan, hänestä ryhdyttiin tekemään konsulia.

Vuosittain valittavat kaksi konsulia olivat Rooman korkeimmat virkamiehet, eikä näille paikoille nostettu ketä tahansa. Caesaria auttoi se, että häntä tukivat Rooman vahvimmat miehet, mittaamattoman varakas Crassus ja sotilaiden sotilas, Spartacuksen orjakapinan kukistaja Pompeius. Caesar ei kuulunut vaikuttajien sydänystäviin, mutta he arvelivat, että menestynyt sotapäällikkö ja kansan suosikki edistäisi heidän omia hankkeitaan.

Vuonna 60 eaa. kolmikko solmi liiton, triumviraatin. Sen mukaisesti Caesarista tuli vuoden 59 konsuli. 41-vuotiaana Caesar oli päässyt sinne, minne oli pyrkinyt: Rooman mahtimiesten joukkoon. Ollakseen yhtä uskottava kuin sopimuskumppaninsa hän tarvitsi kuitenkin lisää sotilaallisia näyttöjä. Tähän tarjoutui tilaisuus, kun senaatti konsulivuoden jälkeen myönsi hänen hallintaansa rauhattoman Gallian.

Caesar ryhtyi järjestelemään Gallian oloja ilman korkealentoisia motiiveja. Alistaessaan kapinoivat heimot ja torjuessaan germaanivaaran hän ei täyttänyt pitkäaikaista unelmaansa vaan tavoitteli kunniaa ja kaunisteli ansioluetteloaan. Plutarkhoksen mukaan Gallian-sota komistikin Caesarin cv:n kertaheitolla: hän valloitti 800 kaupunkia, lannisti 300 heimoa ja taisteli kolmea miljoonaa miestä vastaan. Heistä hän kaatoi yhden miljoonan ja otti toisen miljoonan vangiksi.

Onnistui uhkayrityksessään
Samaan aikaan kun olot Galliassa rauhoittuivat, muuttui tilanne imperiumin johtomiesten suhteissa. Caesarin, Crassuksen ja Pompeiuksen sopimus purkautui, kun Crassus vuonna 53 eaa. sai surmansa parthialaisia vastaan käydyssä taistelussa. Kysymys siitä, kuka olisi primus inter pares – ensimmäinen vertaistensa joukossa – jäi nyt ratkaistavaksi Pompeiuksen, Caesarin ja virkamiesten toimintaa valvovan senaatin välillä.

Caesar oli Galliaan lähtiessään tehnyt selväksi, että hän haluaisi uuden konsulikauden sotatoimien päätyttyä. Aika alkoi olla käsillä, ja Caesar oli vahvoilla, sillä hän oli urotöillään hankkinut maineen Pompeiuksen veroisena sotilaana. Kannatusta lisäsi se, että Roomassa oli herännyt vahvan johtajan kaipuu. Kansalaiset halusivat eroon valtiolliseen elämään pesiytyneistä väärinkäytöksistä ja korruptiosta.

Senaattoreiden vaikutusvaltainen ydinjoukko Cato etunenässä oli toista mieltä. Se katsoi parhaaksi valita Hispanian provinssien johtoon nousseen Pompeiuksen yksin konsuliksi. Senaattorit uskoivat pystyvänsä pitämään hänet Caesaria paremmin talutusnuorassaan.

Caesar ei aikonut seurata syrjäyttämistään sivusta. Tammikuussa 49 eaa. hän lähti liikkeelle. Rubiconjoelle, Gallian ja Italian vanhalle rajajoelle, saavuttuaan hän päätti ylittää sen. Suetonius kuvaa päätöksen peruuttamattomuutta kertomalla Caesarin todenneen ytimekkäästi: "Alea iacta est."

Lause, jos se on totta, sopi tilanteeseen hyvin. Päätös marssia Roomaan oli uhkayritys, sillä Caesarilla oli muassaan vain legioona miehiä, paljon vähemmän kuin Pompeiuksella omissa joukoissaan. Hän kuitenkin oivalsi, ettei menestystä nyt ratkaissut miesvahvuus vaan uskallus. Odottamaton hyökkäys kauhistuttaisi Pompeiusta enemmän kuin suuri armeija. Caesar laski oikein. Sotilaiden sotilas julisti valtakuntaan sotatilan ja pakeni Kreikkaan, silloiseen Makedonian provinssiin.

Alkoi vähätellä senaattia
Sisällissodassa Pompeius jäi heti alakynteen, ja kaikista yhteenotoista Caesar hävisi vain kaksi. Sodan vielä jatkuessa senaatti katsoi – taas kerran – viisaaksi turvautua poikkeusjärjestelyyn, tällä kertaa Caesarin eduksi. Hänelle annettiin diktaattorin valtuudet. 54-vuotiaana Caesar johti Roomaa yksinvaltiaana.

Kaikkien hämmästykseksi hän ei käyttänyt asemaansa kostotoimiin, kuten olivat tehneet edellisen, 80-luvulla käydyn sisällissodan voittajat. Hän ei järjestänyt verisiä puhdistuksia, vaan oli valmis antamaan vihamiehilleen anteeksi. Hän myös jakoi viljaa köyhille ja perusti siirtokuntia Karthagoon ja Korinttiin ja onnistui näin asuttamaan uskollisesti palvelleet veteraaninsa. Edes Caesarin arvostelijat eivät kyseenalaistaneet päätösten järkevyyttä ja hyödyllisyyttä.

Arvostuksesta huolimatta ärtymys häntä kohtaan kasvoi. Caesar alkoi osoittaa narsistista piittaamattomuutta lain kirjainta ja perinteitä kohtaan. Hän laajensi senaattia ja nimitti sinne barbaareja Galliasta. Hän vähätteli konsuleita ja tuomareita ja kohteli heitä kuin keitä tahansa kansalaisia. Hän ohitti senaattorit ja teki päätöksiä lähipiirinsä kanssa. Hän kieltäytyi henkivartiokaartista, koska uskoi kansansuosion olevan parempi turva.

Rooman poliittinen eliitti tunsi asemansa uhatuksi. Kukaan ei tiennyt, mitkä olivat Caesarin poliittiset päämäärät. Monien mielestä hän pyrki palauttamaan roomalaisten kauan sitten hylkäämän monarkian. Näissä oloissa joukko senaattoreita alkoi suunnitella Caesarin salamurhaa.

Kerrotaan, että vain päivä ennen kuolemaansa Caesar osallistui päivällisille, joilla nousi esiin kysymys siitä, millainen on paras kuolema. Ennen kuin kukaan ehti sanoa mitään, Caesar huudahti: "Odottamaton!" Hänen "toiveensa" kävi toteen 15. maaliskuuta 44 eaa. Salajuonen punojat surmasivat hänet senaatin istunnossa.

Unohti olevansa kuolevainen
Caesarin poikkeukselliset ominaisuudet nostavat esiin kysymyksen hänen traagisesta lopustaan.

Caesar ei ollut mielivaltainen tyranni vaan järkevä uudistaja, joka vastuuntuntoisesti pyrki edistämään laajojen yhteiskuntapiirien asioita, ei ajamaan vain eliitin etuja. Hän oli altis unohtamaan kaunat ja tavoittelemaan ystävikseen niitäkin, jotka olivat häntä eniten häirinneet. Osoituksena tästä hän nosti korkeisiin asemiin useita tulevia salamurhahankkeen suunnittelijoita.

Miksi hänelle sitten kävi niin kuin kävi? Miksi hänen kaltaisensa älykäs ja useimpia muita etevämpi poliitikko ei osannut ennakoida itseensä kohdistuneita uhkia?

Caesarin suurpiirteisen ja suopean käytöksen takaa paljastuu narsismiin taipuvainen, itseriittoinen opportunisti, joka hamusi valtaa ja toimi kaikissa tilanteissa sen mukaan, mikä oli edullisinta hänelle itselleen. Itsekeskeisyyttä ruokki epäilemättä se, että Caesar oli ylipäällikkönä tottunut määräämään ja uskomaan, etteivät asiat sujuneet, ellei hän ollut itse niitä johtamassa.

Caesar tiesi, että senaattoreista osa inhosi, jopa vihasi häntä, mutta hän ei nähnyt tunteiden syvyyttä. Hän uskoi, että menneet voidaan unohtaa, ettei kukaan jaksa kantaa kaunaa loputtomasti. Kyse oli kuitenkin paljon enemmästä: vallasta ja kunniasta. Caesarin kohtaloksi koitui se, että hän unohti olevansa kuolevainen kuolevaisten joukossa.

Alex Aissaoui on väitöskirjaopiskelija Helsingin yliopiston Politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksessa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2012

---

Image
User avatar
-Uta-
Posts: 5925
Joined: Mon Sep 22, 2014 12:55 pm

Re: Julius Caesar'in murha 15. maaliskuuta 44 eaa

Post by -Uta- »

Julius Caesarin väitetty murhapaikka avataan yleisölle Roomassa
https://yle.fi/uutiset/3-10652307
18.2.2019

Image
Temppeliraunioita Largo Argentinassa Roomassa. Kuva: All Over Press

Raunioiden joukossa on kivinen jalusta Pompeiuksen kuuriasta eli suljetusta paikasta, jossa senaatti aikoinaan kokoontui antiikin aikana. Samaisessa paikassa senaattoreiden kerrotaan iskeneen Caesaria kuolettavasti tikareilla vuonna 44 ennen ajanlaskumme alkua.

Kuolinpaikaksi kohtaa ei voida nimetä, sillä varmaa ei ole, kuoliko Caesar heti vai vasta myöhemmin verenhukkaan, kuten hänen ruumiinavausraportissaan – tiettävästi historian vanhimmassa – oletettiin. Se tiedetään, että ruumis vietiin näytteille Forumille, Rooman julkisen elämän keskusaukiolle, ja siellä se myös poltettiin.
Post Reply