Laitila, Soukaisten kylä - Öinen laukaus 8.2.1980

Selvitetyt tapaukset taustoineen, rikosten tekijöiden profiilit
Post Reply
User avatar
-Uta-
Posts: 5925
Joined: Mon Sep 22, 2014 12:55 pm

Laitila, Soukaisten kylä - Öinen laukaus 8.2.1980

Post by -Uta- »

Öinen laukaus
Helmikuussa 1980 Laitilaa vavahdutti surma, jossa vanhemmat menettivät molemmat poikansa.
Toinen lähti taivaaseen, toinen vankilaan.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/471f ... 07a1fc5c61
Tänään klo 10:14 (muokattu klo 12:37)
LINDA RANTANEN


Image

Perjantai, 8. helmikuuta 1980.
Laitilassa, Soukaisten kylässä asuva 19-vuotias Markku palaa kotiinsa työpaikastaan läheiseltä sahalta kello puoli viiden maissa iltapäivällä. Mies asuu edelleen lapsuudenkodissaan 33-vuotiaan veljensä Leon sekä vanhempiensa kanssa. Vanhemmat ovat luovuttaneet päärakennuksen öiksi poikiensa käyttöön, ja viettävät itse yönsä piharakennuksessa.

Kotiinpaluunsa jälkeen Markku poikkeaa Soukaisten Osuuskauppaan, josta matkaan lähtee korillinen olutta. Kotona Markku aloittaa korin antimista nauttimisen, ja pian seuraan liittyvät myös isoveli Leo sekä miesten kaksi ystävää. Nelikon ilta kuluu olutta tissutellen ja Markun huoneessa istuskellen. Veljesten vanhemmat eivät havaitse mitään tavallisuudesta poikkeavaa tai suurempaa riitaa, ja siirtyvät yöpuulle piharakennukseen kello kahdeksan maissa illalla.

Veljesten äiti poikkeaa sisälle taloon vielä puolta tuntia myöhemmin, ja kaikki vaikuttaa edelleen olevan hyvin. Hieman ennen yhtätoista vanhemmat havahtuvat Markun koputtelevan heidän ikkunansa alla, pyytäen lisää tupakkaa. - Kuinkas päärakennuksessa jaksellaan, isä kyselee samalla. - Kyllä siellä hyvin menee, mutta Leo on pirusti kännissä, Markku vastaa, toivottaa hyvät yöt ja katoaa pimeyteen.

Äidin karmea löytö
Kuuden aikaan aamulla perheen isä kapuaa aamuaskareille, vaimon jäädessä vielä piharakennukseen. Päärakennukseen mennessään isä havaitsee ovien olevan lukitsemattomat, mutta ei kiinnitä siihen sen suurempaa huomiota. Sisällä isä käy kummankin poikansa huoneessa, mutta valoja hän ei niihin sytytä. - Koettelemalla totesin Markun sängyssä nukkuvan jonkun. Leo ei ollut huoneessaan, isä kertoo myöhemmin.

Myös perheen äiti saapuu päärakennukseen ja vanhemmat syövät aamiaisen jonka jälkeen he siirtyvät navettaan, kellon ollessa noin puoli seitsemän. Yhdeksältä myös Markku nousee. - Missä Leo on, isä kyselee. Markku arvelee Leon yöpyneen naapurissa, ja isä uskoo tämän mahdolliseksi sillä näin on käynyt aiemminkin.

Aamupäivän aikana Markku nauttii lisää olutta, vaikka hänen on määrä saapua keskustelemaan aiemmista edesottamuksistaan Laitilan poliisiasemalle klo 14. Markku on aiemmin tehnyt autovarkauksia sekä pikkurikoksia, sekä ollut mahdollisen mielisairauden vuoksi tutkittavana Uudenkaupungin piirisairaalassa. Isä käy poikansa kanssa kymmenisen minuuttia kestävän keskustelun asiasta, Leon sängyllä istuen. Hieman ennen puolta päivää isä näkee talossa edeltävänäkin iltana vierailleen Markun ystävän poikkeavan päärakennuksessa. Klo 12:10 hän havaitsee poikansa poistuvan, ja tyytyväisenä olettaa tämän olevan matkalla poliisiasemalle.

Markun poistuttua perheen äiti hääräili kotiaskareissaan päärakennuksessa, poiketen samalla myös Leon huoneeseen. Hän havaitsee Leon päiväpeitteen roikkuvan omituisen alhaalla, ja ryhtyy kunnostamaan vuodetta. Peitettä vetäessään sängyn alta esiin tulevat Leon jalat. Äiti kokeilee Leon jalkoja ja käsittää niiden olevan kylmät. Hätääntyneenä hän rientää piharakennuksessa olevan miehensä luo. - Leo makaa sänkynsä alla. Luulen että hän on kuollut.

Kymmenen minuuttia myöhemmin pihaan kurvaa poliisiauto, ja pian käy ilmi että Leo on kuollut henkirikoksen uhrina. Isälle syyllinen on alusta saakka selvä. - Olen kuullut Markun uhanneen tappaa Leon. Henkilökohtaisesti olevan varma, että poikani Markku on surmannut veljensä Leon.

Kun pakomatkalle lähtenyt Markku otetaan kiinni myöhemmin samana päivänä, alkaa illan kulku selkeytyä.

Harkittu murha
Jo kuulustelujen alkuvaiheessa Markku myönsi teon, ja kertoi surmanneensa veljensä ampumalla tätä päähän pienoiskiväärillä. Tapahtumahetkellä Leo oli Markun mukaan nukkunut. - Minulla ja veljelläni Leolla oli ollut jo pitkään riitoja. Olimme tapelleet riitojemme yhteydessä ja olin uhannut tappaa veljeni. Aiemmin en ollut vakavasti suunnitellut veljeni surmaamista.

Surmaa edeltävä ilta oli Markun kertomuksen mukaan aluksi sujunut hyvin. Hän oli juonut olutta veljensä sekä kahden ystävänsä kanssa, eikä tässä vaiheessa ollut ollut riitaa. Ystävät olivat kuitenkin lähteneet tansseihin Kalantiin, ja tässä vaiheessa veljekset olivat jääneet taloon keskenään. - Sitten meille tuli Leon kanssa kinastelua ja sanallista riitaa jostakin asiasta. Olimme loppuvaiheessa melkoisesti humalassa.

Yhden maissa yöllä Leo oli siirtynyt nukkumaan omaan huoneeseensa, ja Markku kertoi tienneensä tämän olevan sammumispisteessä. - Leon mentyä nukkumaan aloin miettiä sitä, surmaisinko veljeni.

Puoli tuntia mietittyään Markku päätti toteuttaa suunnitelmansa. - Mietin että millä tavalla teen sen. Aluksi aioin surmata hänet puukolla. Minulla oli jo kädessänikin keittiön kaapissa säilytetty puukko. Tämän ajatuksen Markku kuitenkin hylkäsi, sillä hän pelkäsi että Leo saattaisi pystyä estämään hänen tekonsa. Hän tiesi naapurissa asuvan ystävänsä kotitalon ovien olevan aina auki. - Menin pimeässä asuntoon ja otin keittiön seinällä riippuvan aseen ja patruunalaatikon. Tämän jälkeen palasin takaisin kotiini.

Kotona Markku latasi aseen, jonka jälkeen hän jäi vielä pohtimaan asiaa – surmaisiko hän todella veljensä? Hetkeä myöhemmin hän asteli veljensä huoneeseen, sytytti valot ja havaitsi Leon edelleen nukkuvan. Kello oli noin kolme yöllä. - Pidin asetta oikeassa kädessäni siten, että käteni piti kiinni perästä sormi liipasimella. Vein aseen piipun noin viiden sentin päähän Leon päästä ja laukaisin.
Ampumisen jälkeen Markku sammutti huoneesta valot ja kävi palauttamassa aseen naapuriin

Esitteli ruumiin ystävälleen
Kotiin palattuaan Markulla oli ollut edessään ongelma, sillä Leon ruumiin pois kuljettaminen ei ollutkaan niin yksinkertaista, kuin hän oli ajatellut. Ensin hän oli kietonut veljensä vihreään huopaan, jonka jälkeen hänen tarkoituksensa oli ollut siirtää Leo ulkona odottaviin työntökärryihin. Tämä ei kuitenkaan ollut onnistunut. - En jaksanut kantaa ruumista kuin ehkä metrin päähän sängystä. Tämän todettuani työnsin ruumiin sängyn alle ja vedin peitteen alas.

Aamulla herättyään Markku oli vastaillut tyynesti vanhempiensa kysymyksiin Leosta, ja pohtinut vaihtoehtojaan. Kun naapurissa asuva ystävä oli poikennut visiitille ennen puolta päivää, Markku oli esitellyt Leon ruumiin hänelle. - Hän kirosi ja lähti heti pois asunnosta. Lähdin hänen peräänsä ja kävelimme yhdessä kaupalle. Matkalla pyysin, ettei hän ilmiantaisi minua.

Kuulusteluissa myös Markun ystävä vahvisti miehen kertomuksen. - Markku arvuutteli, että arvaapa mikä tuolla sängyn alla on? Kun en osannut arvata, hän nosti peitettä ja kertoi että ruumis. Poistuin talosta ja Markku juoksi perässäni ulos kertoen, että hän oli ampunut Leon meidän pyssyllä. Välittömästi tämän jälkeen näin heidän pihalleen ajavan poliisiauton, enkä siksi alkanut itse mihinkään toimenpiteisiin.

Vain hetkeä myöhemmin ystävä oli nähnyt Markun nousevan Raumalle kulkevaan postiautoon. Pakomatkalle lähteneen Markun matka jatkui Poriin saakka, jossa poliisit tavoittivat hänet ja retki sai päätöksensä.

Motiivina viha
Kuulusteluissa teon motiiviksi ilmeni suoranainen viha, jota Markku oli kokenut isoveljeään kohtaan jo pitkään. Hän kertoi surmanneensa veljensä harkinnan jälkeen, päästäkseen tästä eroon.

Kaikkien kuulusteltavien kertomuksissa toistuivat samat asiat: Markku oli jo aiemmin käyttäytynyt uhkaavasti niin Leoa, kuin muitakin perheenjäseniään kohtaan.

- Kolmisen vuotta sitten Markku kertoi minulle vielä tappavansa isänsä. Viime juhannuksen aikoihin Markku ajoi äitinsä ulos talosta vesurilla uhaten, ja jouluaaton aattona Markku löi isäänsä jollain esineellä kaulaan niin, että tämä joutui asioimaan lääkärissä, lausui veljesten sisaren kanssa naimisissa ollut mies. Hän oli katsonut Markun niin vaaralliseksi henkilöksi, että oli edeltävänä kesänä käynyt keskustelemassa asiasta Laitilan mielenterveystoimistolla sekä Laitilan poliisiasemalla.

Leoa läheiset sen sijaan kuvailivat rauhallisemmaksi ja vakaammaksi, ja heidän mukaansa tämän kanssa oli helppo tulla toimeen humalatilassakin.

Vaikka Markku kuulustelujen aikana kertoi, että todennäköisesti ei tekisi tekoaan uudelleen, katumuksen merkkejä ei ollut havaittavissa. Joitain päiviä surmatyön jälkeen Markku pääsi poliisisaattueessa noutamaan vaatteitaan kotitalostaan. Paikalla oli myös perheen isä, joka kysyi Markulta että katuiko tämä tekoaan. - En kadu, ainakaan vielä.

Viimeiseksi isä totesi Markulle, että poika oli todella tainnut vihata isoveljeään.
- Vihasin, oikein perkeleesti.

Tammikuussa 1981 Laitilan kihlakunnanoikeus tuomitsi Markun murhasta kahdeksan vuoden mittaiseen vankeusrangaistukseen.
Post Reply