Bodomin murhateltta puhdistettiin, mutta verijäljet eivät lähde mihinkään – katso kuvat
Bodominjärven murhateltta on konservoitu Tampereella, jotta se säilyisi vielä pitkään.
Teltta menee myöhemmin Vantaalle KRP:n Rikosmuseoon.
https://yle.fi/a/74-20036589
MARI JÄNTTI
15.6. 9:56 • Päivitetty 15.6. 16:28
Tampereen Poliisimuseon helteisellä pihamaalla on viime päivien ajan käsitelty ja puhdistettu ehkäpä koko Suomen kuuluisinta telttaa. Kyseessä on Bodominjärven murhateltta.
Helluntaina vuonna 1960, kolme nuorta surmattiin kesken kesäisen telttaretken Bodominjärven rannalla. Kuolleet kolme nuorta löydettiin lysähtäneen teltan sisältä kallot murskattuina. Ainoa hyökkäyksessä eloonjäänyt löytyi pahoinpideltynä teltan päältä. Murhaajan uskotaan viiltäneen teltan päät auki, katkoneen sen narut ja yllättäneen nukkuvat nuoret.
Bodominjärven teltta tuotiin käytännön syistä Tampereelle konservoitavaksi, vaikka se menee myöhemmin esille Vantaalle KRP:n Rikosmuseoon. Poliisimuseon pihalle saatiin pystyyn teltta, jossa tekstiilikonservaattori Taina Leppilahti työskenteli. Kuva: Jani Aarnio / Yle
Verinen ja osittain repeytynyt teltta tuli tekstiilikonservaattori Taina Leppilahden työpöydälle konservoitavaksi. Konservoinnilla pyritään turvaamaan teltan säilyminen.
Aikaisemmin poliisin säilytyksessä ollut teltta oli Tampereelle tullessa pakattu tiiviisti muoviin. Teltalle ei ole tehty aikaisemmin konservointia, joten siinä oli kuivuneen veren lisäksi myös muita autenttisia jälkiä, kuten murhapaikan maa-ainesta. Leppilahti kuvailee muovista paljastuneen teltan hajua voimakkaaksi.
– Haju sekä teltan rusehtava päällikangas viittasivat siihen, että teltta on hauras ja siinä olisi käynnissä kemiallinen hajoaminen. Leppilahti yllättyi, kuinka hyvässä kunnossa yli 60-vuotias puuvillakankainen teltta oli. Rusehtava väri selittyi teltan pintaan aikoinaan laitetulla suoja-aineella.
Käsin tunnustelemalla konservaattori sai selville, millaista puhdistamista kangas kestää. Siitä alkoi pikkutarkka työ: teltta puhdistettiin ensin hellävaraisesti imuroiden, sen jälkeen kumisella sienellä sentti sentiltä ja lopuksi vielä uudelleen imurilla.
– Työn edetessä huomasin, että teltta on aika elastisessa kunnossa, joten pystyin käsittelemään ja puhdistamaan sen hyvin.
Telttakankaan kestävyyden lisäksi konservointia ohjasivat myös poliisin antamat tarkat ohjeet. Murhateltan konservointiprojektiin osallistunut Poliisimuseon tutkija Juha Vitikaisen mukaan haastavaa konservoinnista teki se, että teltta on yhtä aikaa museoesine ja osa poliisin rikostutkinnan materiaalia.
– Mietimme paljon, minkä verran likaa pitäisi jäädä, sillä telttaan jäänyt lika on olennaista rikoshistorian näkökulmasta. Neuvottelimme aina poliisin kanssa siitä, mille tasolle voimme konservoida teltan. Teltasta puhdistettin lopulta kaikki se, mikä olisi estänyt sen säilymistä. Esimerkiksi verijäljet jätettiin rauhaan.
– Tarkoitus oli, että emme poista mitään olennaista esinehistoriaan liittyvää, Vitikainen täsmentää.
Kahden päivän ajan kestäneen konservoinnin aikana Leppilahti huomasi, että muun muassa veritahrat olivat pinttyneet ja imeytyneet kankaaseen siten, ettei puhdistaminen tuottanut ongelmia.
– Autenttisista tahroista ei puhdistuksessa irronnut mitään.
Teltta esille museoon, muttei kaikkien nähtäville
Teltan konservointiin on sen säilymisen turvaamisen lisäksi myös toinen syy.
Se siirretään osaksi Keskusrikospoliisin (KRP) Rikosmuseon aineistoa. Vantaalla sijaitseva museo ei ole avoinna kaikelle kansalle, vaan vierailuja järjestetään esimerkiksi poliisin sidosryhmille. Museossa on esillä muun muassa Kyllikki Saaren suohaudan merkiksi maahan tökätty oksa.
Poliisimuseon tutkija Juha Vitikaisen mukaan Bodominjärven murhateltasta mielenkiintoisen museoesineen tekee juurikin siinä olevat autenttiset jäljet ja lika.
Telttaan on yli 60 vuoden aikana tullut useita jälkiä: ennen murhia, murhien aikana, 1960-luvulla suoritetussa poliisitutkinnassa, vuonna 2005 alkaneessa oikeudenkäynnissä sekä eri säilytysvaiheissa.
Joidenkin jälkien kohdalla alkuperä tiedetään, osan kohdalla ei.
– Viimeisimmässä tutkinnassa on pyritty selvittämään, mitkä ovat esimerkiksi veitsellä tehtyjä jälkiä ja mitkä muita repeytymiä. Tutkinnan aikana telttaan on merkitty kohtia, joista osa viittaa veitsen iskuihin ja viiltojälkiin.
Teltta on tarkoitus pystyttää KRP:n Rikosmuseon tiloihin teltan malliin. Naruilla ja kepeillä sitä ei enää pystytetä. Teltan sisään rakennetaan tukia mahdollisesti akryylistä. Vitikaisen mukaan tehtävä ei ole yksinkertainen, sillä teltassa on useita repeämiä.
– Suurin repeämä on teltan sisäänkäynnin päässä. Se tulee läpi teltan harjan kautta. Se, miten saamme tämän pystyyn, voi aiheuttaa ongelmia.