Hannu Väisänen surmasi Pävi Malisen Vantaalla 1978

Selvitetyt tapaukset taustoineen, rikosten tekijöiden profiilit
Post Reply
User avatar
Queen
Posts: 2070
Joined: Sun Dec 11, 2011 10:42 am

Hannu Väisänen surmasi Pävi Malisen Vantaalla 1978

Post by Queen » Tue Dec 10, 2013 9:45 am

Rikosaiheiseen kysymykseeni liittyen,
viewtopic.php?f=48&p=6646#p6646:

Hannu Väisänen tapasi Satu Päivi Malisen tanssikursseilla Helsingissä syksyllä 1977. Tästä alkoi seurustelu ja pariskunta tapasi pari kertaa viikossa käyden elokuvissa tai istuen iltaa jomman kumman kotona.
Satu oli Heikki ja Maire Malisen kuudesta lapsesta toiseksi vanhin tytär. Hän oli lävistäjänä Kesko Oy:ssä Vantaalla.
Hannu oli sipoolainen. Hän oli käynyt kansakoulun sekä ammattikoulun ja oli seurustelun alkaessa veturimieskurssilla. Hän oli jo työssäkin veturin lämmittäjänä. Hänellä ei ollut muuta rikostaustaa kuin vakava liikennerikkomus.

Kesäkuussa 1978 nuori pari päätti lähteä yhteiselle lomamatkalle. Olivat he aiemminkin käyneet viikonloppulomalla leirintäalueella Parikkalassa Hannun autolla.
Tällä lomalla he kävivät useilla paikkakunnilla yöpyen teltassa. Loma kesti puolitoista viikkoa.
Hannu Väisänen kertoi myöhemmin, että vaikka he nukkuivat teltassa usein alastikin, he eivät olleet sukupuoliyhdynnässä, koska Satu oli sitä mieltä, että sellainen kuului vasta avioliittoon.
Loman loppuvaiheessa Hannulle tuli käsitys, että Satu ryhtyi välttelemään häntä, oli ehkä kyllästynyt, koska ei halunnut miehen suutelevankaan häntä.
Hannun mieli musteni mustenemistaan, eikä sitä parantanut se, että Satu kertoili olleensa perheensä huvilalla Joroisissa useinkin ja ainakin kahteen otteeseen paikalla oli ollut poikia. Lisäksi Satu oli kertonut istuneensa ystävineen ravintoloissa.
Hannu kuuli Sadun äidiltä, että Satu oli ollut kihloissakin koko edelliskesän jonkun Esan kanssa. Se raivostutti Hannua.

Parin välit viilenivät yhä ja eräänä päivänä Hannu ymmärsi, ettei Satu halua enää jatkaa hänen kanssaan. Hannu kieriskeli vuoteellaan seuraavan yön ja päätti heti aamulla 24.11.1978 mennä tapaamaan Satua ennenkuin tämä ehtisi lähteä työhönsä.
Nuoret tapasivatkin klo 6.20. Hannu ilmoitti, ettei aio luopua ikinä Sadusta, kun taas peloissaan ollut Satu ilmoitti haluavansa lopettaa seurustelun siihen hetkeen.
Hannu huusi kiivastuksissaan Sadulle ja sanoi vievänsä tämän työpaikalle autollaan. Satu perääntyi ja pakeni kotiaan kohti.
Hannu meni autolleen ja otti sieltä kumin sisälle työnnetyn rengasraudan. Hän oli jo aiemmin ajatellut uhata sillä Satua, mikäli tyttö ei suostuisi hänen vaatimuksiinsa.
Hannu ryhtyi jahtaamaan Satua, jolla oli 20 metrin etumatka. Tyttö kuitenkin kaatui mutkassa ja oltuaan pääsemässä pystyyn, Hannu tavoitti hänet. Kertomansa mukaan Hannu löi Satua ensin kaksi kertaa hartioihin, kolmannen iskun voimasta hän kaatui itse ja tyttö pääsi pakoon. Hannu saavutti kuitenkin tytön ennenkuin tämä ehti kotiinsa ja löi tätä päähän. Tytön pysähtyessä, mies löi häntä vielä niskaan. Tyttö kaatui kyljelleen ja Hannu raahasi tytön autolleen. Hän asetti tajuttoman Sadun auton lattialle nojalleen takapenkkiä vasten. Sitten hän ajoi autonsa sivummalle ja mietti, mitä tekisi.

Satu heräsi. Hannu tutki taskulampun avulla Sadun pään. Rengasraudan päällä ollut kumi oli siirtynyt pois paikaltaan ja kun pelkkä rauta oli osunut päähän, se oli tehnyt ison haavan.
Hannu lupasi viedä Sadun Tikkurilan terveyskeskukseen paikattavaksi. Hän kysyi tytöltä, tulisiko tämä katsomaan häntä vankilaan, mikäli hän sinne joutuisi. Satu lupasi, ettei hän nosta asiasta mitään hälyä.
Hannu oli aiemminkin käyttäytynyt väkivaltaisesti Satua kohtaan ja sen lisäksi mm. puhkonut tämän pyörän kumit mustasukkaisuuden puuskissaan. Hän oli myös uhkaillut Satua, mikäli tämä aikoisi jättää hänet.
Satu oli kotonaan kertonut vaikeuksistaan ja perheenjäsenet olivat kehottaneet Hannua jättämään Sadun rauhaan.
Satu oli kertonut mm. sisarelleen, että Hannu oli uhannut tappaa hänet ja piilottaa ruumiin metsään.
Kun Satu pääsi terveyskeskuksesta, Hannu ajoi hänet kotiinsa. Sadun vanhemmat ihmettelivät, mitä tytölle oli tapahtunut, kun pää oli siteessä. Hannu kertoi lyöneensä Satua. Sadun isä tarttui Hannua kurkusta kiinni. Myös Sadun äiti tarttui Hannua vaatteista kiinni raivoissaan. Hannu juoksi irti päästyään autolleen. Hänen päässään oli vain yksi ajatus: ellei hän saisi Satua, ei tyttöä saisi kukaan muukaan.

Hannu päätti tehdä täydellisen murhan.
Hän osti vuoden 1963 Volkswagen kuplan väärennetyllä, Kari Öbergin nimellä. Kupla maksoi 500 mk. Ostoslistalla oli myös muovipulkka, kirves, jääkaira sekä kaksi nahkaremmiä. Kotoaan hän otti kaksi jätesäkkiä, narua, kaksi nahkahihnaa, kaksi moottoripyörän vääntynyttä etuteleskoopin yläputkea sekä vanhat nahkasaappaansa ja strasselia. Vielä hän haki romuliikkeestä kuorma-auton vauhtipyörän.
Hannu oli päättänyt surmata Sadun tämän syntymäpäivänä 2.1.

Suunnitelma oli, että Hannu menisi samalle paikalle, jossa edellinen pahoinpitely tapahtui. Auton hän jättäisi kauemmaksi. Hän ajatteli kysyä Sadulta, jatkuisiko heidän suhteensa edelleen. Jos vastaus olisi kielteinen, hän pyytäisi Sadulta eräitä valokuvia, jotka tytöllä oli Hannusta. Hannu oli ajatellut pulkkaa kuljettaakseen ruumiin autolleen, mutta toisaalta hän ei halunnut satuttaa tyttöä. Hän ajatteli sitoa Sadun naruilla muovipusseihin ja viedä auton (jossa tyttö olisi) työpaikkansa pysäköintialueelle. Sitten Hannu kuukausien jälkeen noutaisi auton sisältöineen, tekisi avannon ja upottaisi ruumiin painojen kanssa Mäntsälän lähellä virtaavaan jokeen.
Hannu siis ajatteli, että hän ei varsinaisesti löisi tyttöä hengiltä, vaan jättäisi tämän jäätymään autoonsa. Hänen mielestään se olisi ollut armeliaampaa rakastamaansa naista kohtaan. Hannu olisi myös ajatellut, että hän ehtisi leimaamaan kellokorttinsa työpaikalla, jolloin hänellä olisi alibi katoamisen ajankohdalle. Saappaat hän oli ajatellut siksi, että ne olivat ikivanhat, eivätkä niitten jäljet johtaisi häneen. Hänestä suunnitelma oli täydellinen.
Hannu oli ajatellut tekevänsä viikkoa myöhemmin luovutustodistuksen autosta, joka siis oli ostettu Kari Öbergin nimiin, itselleen.
Hannun "nerokas" suunnitelma ei onnistunut.
Hannu Väisänen surmasi Satu Malisen 28.12.1978 klo 15.50. Surmassa ei noudatettu alkuperäistä suunnitelmaa.
Ko. päivänä Hannu lähti jalkaisin (auto ei käynnistynyt kovien pakkasten vuoksi) paikalle, jossa oli ajatellut surmatöiden alun. Kaikki hankittu tarpeisto jäi autoon. Hän odotti Satua tulevaksi töistä. Jo edellispäivänä hän oli ollut paikalla, mutta tuolloin Satua ei saapunut työpaikaltaan. Hannu odotti puukko hihassaan metsän reunassa. Puukolla hän ajatteli pelotella Sadun isoveljen, mikäli hän sattuisi tulemaan paikalle. Hannu ei ajatellut edes näyttäytyä Sadulle, vaan seurata vain hänen kulkuaan.

Klo 17.15 aikaan ilmoitti Vantaan piirin apulaisnimismies KRP:lle, että Vantaalla oli hetkeä aiemmin tapahtunut naisen puukotus ja tekijä oli lähtenyt pakoon.
Sadun nuorempi veli kertoi myöhemmin:
-Menin Keskon portille sisartani vastaan turvatakseni hänen kotimatkansa. Ajoin mopolla edellä ja Satu käveli perässä. Stenkullan sillan lähellä näin Sadun keskustelevan Hannu Väisäsen kanssa. Olin heistä 15 m päässä. En kuullu puhetta mopon käynnin vuoksi, Näin Väisäsen lyövän sisartani teräaseella rintaan ja selkään Sadun yrittäessä pakoon. Juoksin heidän luokseen ja sisareni putosi polvilleen. Nyt Hannu hyökkäsi minun kimppuuni ja juostessani pakoon hän säntäsi taas siskoni kimppuun, joka oli tällä välin päässyt nousemaan ylös. Väisänen iski Satua monta kertaa selkään jatkaen hakkaamista, vaikka Satu makasi maassa. Sitten hän juoksi pakoon.
Hannu oli lyönyt Sadun veljeä kohti, mutta joku isku osui ainoastaan tämän puseron hihaan.
Hannu Väisänen ilmoittautui klo 19.25 Järvenpään poliisille.

Hannu Väisänen kertoi itse tapahtumien kulusta siten, että hän oli seissyt 20 m päässä tiestä puitten lomassa. Hän oli nähnyt kävelevän naisen ja mopoilijan, mutta ei hämärässä tunnistanut kumpaakaan. Hän siirtyi lähemmäksi nähdäkseen paremmin. Sillan tuntumassa hän tunnisti naisen Saduksi. Hän kysyi Sadulta, milloin tämä palauttaisi hänelle valokuvat. Satu vastasi jotakin kiivaaseen äänensävyyn. Hannu asettui Sadun eteen, ettei tämä pystynyt jatkamaan matkaa. Satu huusi veljeään, Jukkaa avukseen. Jukan lähestyessä, Hannu löi puukollaan muistinsa mukaan yhden tai kaksi kertaa käsivarteen. Samoin hän kertoi huitaisseensa Jukkaa kohti osumatta tähän. Satu oli kaatunut ojaan ja Hannu hypännyt hänen peräänsä lyöden Satua selkään ainakin kaksi kertaa. Yksi lyönneistä oli uponnut kahvaa myöten. Satu jäi liikkumattomana makaamaan ja Hannu poistui juosten paikalta.
Hannu matkasi veljensä luo Järvenpäähän ja päätti tämän kanssa keskusteltuaan ilmoittautua poliisille. Hän ajatteli Sadun selviytyvän elossa.
Hannu Väisänen sanoi, että Satu oli syyllistynyt vähintäänkin tappoon verrattavaan asiaan hänen suhteensä, koska oli aiheuttanut hänen henkisen luhistumisensa.

Kirjoitus perustuu Alibin 1/79 juttuun, eikä siinä ole vielä tiedossa annettua tuomiota. Epäilen, että elinkautinen on ropsahtanut, ellei sitten Väisäsen henkinen tila ole vaatinut sairaalahoitoa.
------
Tämä ei ollut ensimmäinen eikä varmaan viimeinenkään surma, jonka jälkeen tekijä on kertonut ajatelleensa: Ellen minä sinua saa, ei saa kukaan toinenkaan.
Minun on vaikea käsittää tällaista ajatustapaa. Eikö rakastamalleen ihmiselle toivo kaikkea hyvää elämässä, oli tämä sitten missä tahansa ja kenen kanssa tahansa?
Ihmettelen tässä jutussa tuota Väisäsen logiikkaa myös; Hän ei halunnut satuttaa Satua, joten hän ajatteli jättää tämän autoon paleltumaan. Se ei siis tee kipeää, kun ihminen kuolee janoon, nälkään ja pakkaseen???


Post Reply