Hm, mitään oikein raflaavaa rikosaiheista ei sattunut silmiin, mutta koska onnettomuuksiakin tällä palstalla käsitellään, niin otetaanpa esimerkiksi
14. joulukuuta 1907, jolloin maailman suurin kuunari ja modernin maailman ainoa seitsenmastoinen purjealus
Thomas W. Lawson haaksirikkoutui kovassa talvimyrskyssä Cornwallin kärjen tuntumassa olevien Scilly-saarten karikkoihin. Aluksen 18-miehisestä miehistöstä selvisi hengissä vain kaksi. Myös suuri osa aluksen lastista eli 58 000 tynnyristä parafiiniöljyä vuoti mereen ja ajautui osittain Scilly-saarille, mitä pidetään modernin maailman ensimmäisenä suurena öljykatastrofina.
Lisää aiheesta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Thomas_W._ ... %28ship%29
PS. Muuten kuten kuvastakin voi päätellä näyttää aluksen purjepinta-ala mastojen määrästä huolimatta kovin pieneltä aluksen massiiviseen runkoon verrattuna, eikä alus mikään kovin häävi purjehtija ollutkaan ja jäi erääksi viimeiseksi vakavaksi yritykseksi kilpailla koko ajan kasvavien ja nopeutuvien höyryalusten kanssa. Kuten Suomessa hyvin tiedämme jäi vanhojen kunnon purjealusten joutsenlauluksi
Gustaf Eriksonin legendaarinen ja ylivoimaisesti maailman suurin purjelaivasto 1920- ja -30-luvuilla. Kuvaavaa on, että kun sodan alla 1939 pidettiin vihonviimeisen kerran vuotuinen viljalaivojen kilpapurjehdus Australiasta Eurooppaan (
The Grain Race) 13 osallistuneesta aluksesta 10:n mastossa liehui Eriksonin lippu.
Eriksonin parkki
Penang painolastissa Irlannin Corkista Australian Port Lincolniin länsituulissa vuonna 1928. Merikapteeni
Helge Heikkisen arkisto.
Penangin vati matkalla guanolastissa Seychelleiltä Uuden Seelannin Aucklandiin vuonna 1938. Kuvan otti naispuolinen purjeompelija
Winnifred Lloyd, joka menehtyi aluksen upotuksessa 8.12.1940.
En malta muuten olla aiheeseen liittyen mainitsematta, että Eriksonin laivaston lippulaiva ja ehkä nopein purjehtija
Herzogin Cecilie teki lokakuussa 1934 luultavasti merenkulun historiaa. Kyseessä lienee viimeinen kerta kun linjaliikenteessä ollut purjealus jätti täyttä höyryä kulkeneen höyryaluksen taakseen

Alimmaisen kuvan maalaus kuvaa juuri ko. tilannetta.
Herzogin Cecilie 30.7.1931 matkalla puutavaralastissa Kotkasta Kööpenhaminan kautta Etelä-Afrikan Lourenco Marquesiin. Kuva:
F. Erikson, Kotka.
The painting portrays a race between the beautiful 4-masted barque, 'Herzogin Cecilie,' skippered by Sven Erikson, and a British liner bound for the far east. On an October morning in 1934, the captain of the British ship saw a tall sailship ahead. Wishing to give his passengers a thrill, he tried to catch up with the sailing vessel, by going full steam at 17 knots. Captain Erikson did not wish to let a mere stinkpot beat the flagship of Gustaf Erikson. Although the wind was at gale force, 35-40 knots and raising, he set all 33 sails (45,000 sq.ft.). With rail awash, she was soon doing 18 knots and slowly pulling away from the steamer. The British captain dipped his ensign to the winner.
Captain Gustaf Erikson, of the Aaland Islands, collected a fleet of the worlds last merchant sailing vessels. He made a small profit until WWII stopped the trade for good.
'Herzogin Cecilie' was built as a cargo carrying training ship for Nord Deutcher Lloyd, of Hamburg, Germany in 1902, by Rickmers of Bremerhaven. She was 314 ft. long x 43 ft. beam with 3242 tons disp. When Captain Erikson bought the vessel in 1921, he paid about &6,500 for her!
Lähde:
http://www.krusemarineart.dk/original01 ... inal04.htm