- karmiva mysteeri varjostaa Helene Schjerfbeckin rakastetun historiaa
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006382064.html
Julkaistu: 26.01.2020 klo 7:50

Helene-elokuva teki kajaanilaisesta metsänhoitajasta Einar Reuterista tunnetun.
Hänen poikansa murha on yhä selvittämättä.
Tähän saakka Einar Reuterin (1881–1968) ovat tunteneet lähinnä suomalaiset taidepiirit. Antti J. Jokisen uudessa Helene-elokuvassa kajaanilaisesta metsänhoitajasta paljastui merkittävä hahmo Helene Schjerfbeckin taustalta. Hän oli taiteilijan ilmeinen rakkauden kohde, mahdollisesti tietämättään, ja taiteilijan tärkeä mesenaatti.
Kajaanilaisen Reuterin sukuhistoriaa varjostaa henkirikos, joka on vielä tänäkin päivänä ratkaisematta. Einar Reuterin poika Bengt (s. 1923) löydettiin asunnostaan Kajaanin Kuurnantieltä kuolleena lauantaina 14. joulukuuta 1991. Sukulaiset ottivat poliisiin yhteyttä, kun mies ei avannut talonsa ovea. Paikalle menneitä poliiseja odotti järkyttävä näky. Talon omistaja oli ollut pitkään kuolleena. Ulko-ovesta poliisit löysivät merkkejä, joiden mukaan ovi oli avattu väkisin, mutta muita viitteitä henkirikoksesta ei ollut. Neljä päivää myöhemmin jysähti uutispommi. Kyseessä oli sittenkin henkirikos. Huonokuntoisesta ruumiista oli kuolinsyyntutkinnassa löytynyt peräti viisi luodinreikää, joita ei pitkälle jo hajonneesta ruumiista ollut havaittu rikospaikalla.
Sen jälkeen tuli kiire. Omaisille oli jo annettu lupa siivota rakennus. Juuri kyseisenä keskiviikkona oli roska-autokin käynyt tontilla. Hieman onneakin rikostutkijoilla oli, sillä lastia ei ollut ehditty vielä tyhjentää kaatopaikalle. Roska-auton kuskille kävi käsky tuoda roskat kaatopaikan sijaan poliisilaitokselle. – Jäteautosta pelastetun maton sisältä löytyi 22 kaliiberin luoti ja hylsy. Kuukauden viive teon ja ruumiin löytämisen välillä oli ratkaiseva. Paljon saatiin todisteita pelastettua, mutta jotain varmasti menetettiin, arvioi tutkinnanjohtajana aikanaan toiminut Pertti Rönkkö IS:lle vuonna 2013.
Mikäli nämä henkilöt olisivat olleet liikkeellä rehellisillä asioilla, olisi todennäköistä, että he olisivat ilmoittautuneet poliisille.
Henkirikoksen uhriksi joutunut Bengt Reuter eleli erakoituneena yksinäistä elämää. Ainakin osaan sukulaisista välit olivat huonot, eikä varsinaisia läheisiä ystäviä juuri ollut. Toki mies pikkukaupungissa tunnettiin, mutta kukaan ei ollut kuukauteen kiinnittänyt huomiota siihen, ettei hän vieraillut normaaliin tapaansa uimahallilla tai kaupunginkirjastossa. Tiedossa oli, että Bengt Reuter oli saanut isältään perintönä osan tämän arvokkaasta taidekokoelmasta. Kokoelman helmiä olivat Einar Reuterin lahjaksi saamat Helene Schjerfbeckin maalaukset. Tauluihin liittyikin eräs jutun tutkintalinjoista.
Murhan aikoihin Reuterin puolituttu saunakaveri oli nähnyt hänet Kajaanin uimahallin pukuhuoneessa seuranaan kolme miestä. Nämä olivat keskustelleet suomen ja ilmeisesti myös ranskan kielellä taidekaupoista. Tavaratalon myyjä puolestaan kertoi nähneensä Reuterin kolmen ulkomaalaiselta vaikuttaneen nuorenpuoleisen miehen seurassa 7. marraskuuta iltapäivällä tai seuraavana aamupäivänä kajaanilaisessa tavaratalossa. Viimeinen havainto Bengt Reuterista tehtiin 9. marraskuuta hänen kotitalonsa lähellä sijaitsevassa kaupassa. Kaupan myyjän mukaan uhrin seurassa oli ollut nuorenpuoleinen mies. Todistajan mukaan mies oli ollut Esa Pakarisen näköinen.
Lopulta poliisi uskoi tehneensä läpimurron. Ruotsista vuokratusta asuntoautosta oli havaintoja Kajaanin seudulta henkirikoksen aikaan, ja sellaista ryhdyttiin etsimään. Tutkinnan edetessä selvisi, että vastaavan auton oli vuokrannut Ruotsissa asunut uhrin poika. Mies kuitenkin kiisti käyneensä kotiseudullaan, vaan kertoi autoilleensa tuolloin Berliinin suunnalla.
Rikoksesta epäilty otettiin huhtikuussa 1992 kiinni Ruotsissa kansainvälisen etsintäkuulutuksen ansiosta. Suomessa hänet vangittiin murhasta epäiltynä. Tutkinnan aikana selvisi, että edellisenä syksynä mies oli ostanut Tampereelta vastaavanlaisen aseen, jolla hänen isänsä oli surmattu. Asetta ei kuitenkaan voitu testata, sillä epäilty kertoi hävittäneensä sen.
Toukokuussa 1992 alkoi murhajutun käsittely Kajaanin raastuvanoikeudessa. Asiaa istuttiin suljetuin ovin, koska salissa käsiteltiin perheen sisäisiä asioita. Itse ratkaisu oli kuitenkin julkinen. Pojan murhasyyte hylättiin.
Raastuvanoikeus totesi, ettei pojan alibi Berliinistä ole uskottava. Myös motiivi henkirikokselle löytyi, ja asekin olisi voinut olla pojan hallussa vielä surma-aikaan. Kaikista tuomiota puoltavista seikoista raastuvanoikeus kuitenkin hylkäsi syytteen, sillä uhrin seurassa oli havaittu kuoleman aikoihin useita tuntemattomia, jotka olivat olleet kiinnostuneita Bengt Reuterin taidekokoelmasta. – Mikäli nämä henkilöt olisivat olleet liikkeellä rehellisillä asioilla, olisi todennäköistä, että he olisivat ilmoittautuneet poliisille, koska tiedotusvälineissä asioita tietäviä oli pyydetty ilmoittautumaan. Näin ollen ei ole voitu sulkea pois näiden tuntemattomiksi jääneiden henkilöiden osuutta surmatyöhön, oikeus perusteli.
Testamenttiin on kirjoitettu lause murhasta sen vuoksi, että hän halusi sen mukaan.
Raastuvanoikeuden ratkaisusta valitettiin edelleen Itä-Suomen hovioikeuteen, mutta murhasyyte ei menestynyt sielläkään. Näin ollen taidekeräilijä Bengt Reuterin henkirikos on edelleen lopullista sinettiä vaille.
Tapauksessa nähtiin erikoinen käänne vielä vuonna 2008. Vain päivää ennen kuolemaansa saapui murhatun Bengt Reuterin ex-vaimo kajaanilaiseen asianajotoimistoon. Reuterista jo vuonna 1978 eronneella naisella oli selvä toive. Hän halusi tehdä poikansa perinnöttömäksi. Testamenttiin tehtiin muutos, jolla miehelle kuuluva lakiosa menisi suoraan hänen lapsilleen eli testamenttiaan muuttaneen naisen lapsenlapsille. Nainen perusteli testamentissaan perinnöttömäksi tekemistä muun muassa sillä, että poika oli ollut 1990-luvun alussa syytteessä isänsä murhasta. Poika oli käyttäytynyt myös loukkaavasti äitiään kohtaan, eikä ollut pitänyt tähän asiallista yhteyttä yli 25 vuoteen.
Perilliset saivat kukin useita erilaisia taideteoksia, joiden tekijöinä oli Helene Schjerfbeckin lisäksi muun muassa Hugo Simberg, Juho Rissanen ja Ellen Thesleff.
Seuraavana päivänä lakitoimistossa asioinnin jälkeen nainen menehtyi. Perinnöttä jätetty poika nosti testamentista moitekanteen. Asia eteni oikeuteen vuonna 2012. Testamentin muutoksen tehnyt asianajaja todisti oikeudessa äidin olleen murhaoikeudenkäynnin aikaan 1990-luvun alussa hämillään siitä, oliko hänen poikansa voinut tehdä henkirikoksen. 2000-luvulla hänen käsityksensä poikansa syyllisyydestä oli vahvistunut.
– Testamenttiin on kirjoitettu lause murhasta sen vuoksi, että hän halusi sen mukaan, oikeuden päätöksessä todetaan. Käräjäoikeuden harkitessa sitä, oliko poika loukannut äitiään tahallisilla rikoksilla, oikeus huomautti, että testamentin murhakirjauksesta huolimatta asiassa voitiin ottaa huomioon vain syyksi luetut rikokset. Joka tapauksessa poika oli mustamaalannut äitiään eri tahoille niin suurella pensselillä, että käräjäoikeus katsoi pojan viettäneen kunniatonta elämää. Näin ollen äidillä oli perusteet tehdä poikansa täysin perinnöttömäksi. Hovioikeus piti käräjäoikeuden päätöksen voimassa.
Bengt Reuter oli jättänyt perillisilleen arvokkaan taidekokoelman. Pitkään jakamattomana ollut kuolinpesä oli vuonna 2008 Kainuun yhdeksänneksi suurin veronmaksaja, kun kuolinpesän pääomatulot nousivat yli puolen miljoonan euron. Vielä seuraavanakin vuonna kuolinpesän pääomatulot olivat yli 165 000 euroa. Kun kuolinpesän omaisuus jaettiin lopulta vuonna 2010, pesän rahavarat olivat yli 600 000 euroa. Perilliset saivat kukin useita erilaisia taideteoksia, joiden tekijöinä oli Helene Schjerfbeckin lisäksi muun muassa Hugo Simberg, Juho Rissanen ja Ellen Thesleff. Reuterin kokoelman taideteoksista Bukowskin huutokaupassa vuonna 2008 Ateneumin taidemuseo maksoi 400 000 euroa Schjerfbeckin Punaisia omenoita -maalauksesta. Samasta kokoelmasta peräisin ollut Ellen Thesleffin maalaus Tyttö kukkaniityllä myytiin 126 000 eurolla. Kokoelman teoksia on myyty vuosien saatossa myös muissa koti- ja ulkomaisissa huutokaupoissa.
Helene Schjerfbeckin läheinen ystävä
- Taidemaalari-kirjailija Einar Reuter (taiteilijanimeltään H. Ahtela) oli Helene Schjerfbeckin läheinen ystävä, johon Helenen on kerrottu myös rakastuneen.
- Kirjoitti Schjerfbeckin tunnettavuutta lisääviä artikkeleita. Hän teki myös Helene Schjerfbeck -elämäkerran.
- Schjerfbeck maalasi ystävästään neljä muotokuvaa, joista tunnetuin on Purjehtija. Hän myös kirjoitti Reuterille satoja kirjeitä.
Pekka Moliis /IS