Moottorikaljaasi Verna'n haaksirikko 1948

Onnettomuudet ja niihin johtaneet syyt
Post Reply
User avatar
-Uta-
Posts: 5925
Joined: Mon Sep 22, 2014 12:55 pm

Moottorikaljaasi Verna'n haaksirikko 1948

Post by -Uta- »

Veden viemät
Vernan haaksirikko Ahvenanmaan rannikolla on yksi Suomen merihistorian suurista mysteereistä. Hylkyä on etsitty, mutta toistaiseksi tuloksetta. Meri vaati itselleen niin lasten kuin aikuisten henget.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/5313 ... 9dac074464
Eilen klo 19:02 - LINDA LAINE /IL

Image
Kuva: Minerva Kustannus Oy

Moottorikaljaasi Verna lähtee Uudestakaupungista vaivihkaa kohti ulkomerta. On varhainen lauantaiaamu syyskuun 18. päivänä vuonna 1948. Matkalaisten tarkoituksena on suunnata ulkomaille kohti parempaa elämää.

Kyydissä on parisenkymmentä ihmistä. Suurella osalla paperit eivät ole kunnossa. Jos he jäävät kiinni, heidät pidätetään.

Alus ohittaa Isokarin majakan ja jatkaa eteenpäin.

Seuraavana aamuna Ahvenanmaan rannikolla sijaitsevan Getan vesiltä löytyy lapsen ruumis, sitten toinen ja kolmas. Aallot kuljettavat mukanaan matkatavaroita ja laivan kappaleita. Jotain kauheaa on tapahtunut.

Toivoton haaksirikkoutuneiden etsintä päättyy surulliseen lopputulokseen. Yksikään ei ole selviytynyt kertomaan, mitä tapahtui. Hylkyä ei löydetä.

Kiinnostus herää
Vernan mysteeri vajoaa historian hämäriin vuosikymmeniksi. Onnettomuus unohtuu.

Yli 60 vuotta onnettomuuden jälkeen tietokirjailija Johanna Pakola kuulee tapauksesta. Hänelle kerrotaan, että Vernan onnettomuudesta ei tiedetä juuri mitään. – Minulle ei saisi sanoa niin, sillä innostun yleensä aina, jos jotakin väitetään mahdottomaksi selvittää, Pakola sanoo. Hän on erikoistunut merelliseen historiaan.

Pakola alkaa penkoa arkistoja, tavoitella Vernalla olleiden sukulaisia ja pohtia hylyn sijaintia. Nyt, kymmenen vuotta kestäneen urakan jälkeen Pakolalla on käsissään kirja Mereen kadonneet –Vernan viimeinen matka 1948 (Minerva). Tarjolla on vastauksia siihen, keitä laivalla oli ja miksi he lähtivät epäonniselle matkalle.

Vanha laiva ja heikko kone
Kirjan mukaan varmuudella tiedetään, että Verna lähti matkaan Janhuan telakalta Uudestakaupungista. Vaikka matkaan lähdettiin salaa, tehtiin Vernasta lauantain aikana muutama havainto. Eräs silminnäkijä kertoi kaljaasin kiertäneen merimerkkejä väärältä puolelta. Verna oli vanha laiva ja sillä oli heikko kone. Tämä yhdistettynä kovaan tuuleen on saattanut painaa aluksen väärälle puolelle, Pakola arvioi. Tai sitten ruorissa oli kokematon henkilö. Viimeisin Vernaan liitetty havainto tehtiin lauantaina iltakahdeksan aikoihin. Eräs getalainen kalastaja kertoi kuulleensa koneen ääntä, joka vaikeni äkisti. Tuuli oli tuolloin kova.

Pakola arvelee, että onnettomuuden todennäköinen tapahtuma-aika on lauantai-ilta. Verna on mahdollisesti ajautunut ulos väylältä, osunut kovassa aallokossa matalikkoon, menettänyt kölinsä ja uponnut nopeasti. Kannen alle oli tehty makuuhyttejä, joista poistuminen oli todennäköisesti vaikeaa. Yhtenä vaihtoehtona on pidetty myös Vernan osumista ajomiinaan.

Kukaan ei huomannut onnettomuutta ennen sunnuntaiaamua. Eräs getalainen rouva löysi rantakalliolta kajuutan katon kappaleen. Myös muut alueen asukkaat olivat löytäneet hylkytavaraa: vuodevaatteita ja ruokatarvikkeita. Asiasta ilmoitettiin viranomaisille ja etsinnät merellä käynnistyivät.

Ilman papereita maailmalle
Vernan kaltaiset salamatkat eivät olleet sotien jälkeen tavattomia. Ihmiset halusivat etsiä töitä ja parempaa elämää ulkomailta. Osa pelkäsi Neuvostoliiton miehittävän Suomen. Jos tarvittavia papereita matkustamiseen ei ollut, vaihtoehtona oli lähteä salaa. Lounais-Suomen sokkeloinen saaristo oli monen tällaisen matkan lähtöpiste.

Moni Vernan kyytiin lähteneistä oli myynyt koko omaisuutensa rahoittaakseen matkan. Paikka kaljaasilla maksoi aikuiselta noin 100 000 markkaa. Nykyrahassa se on noin 4 460 euroa. Lapset pääsivät hieman halvemmalla.

Osa ei ollut kertonut läheisilleen matkasta lainkaan. Valtiollinen poliisi eli Valpo oli ollut matkalaisten kintereillä, muttei onnistunut estämään Vernan lähtöä. Aluksi Vernaa oli etsitty väärällä nimellä ja myöhemmin väärästä paikasta.

Meri vei siskokset, nelihenkisen perheen ja monia muita
Tutkimuksista huolimatta on hämärän peitossa, montako ihmishenkeä Verna tarkalleen vei mukanaan vetiseen hautaan. Tämä johtuu siitä, että lähtö tapahtui salassa, eikä satamakonttoriin tehty ilmoitusta. Arvion mukaan kaljaasilla oli 21–25 ihmistä.

Vernan matkan keskeisimpänä valmistelijana pidetään helsinkiläistä, sähköasentajana toiminutta miestä. Hän vastusti näkyvästi kommunismia. Mukaan matkalle lähti myös hänen alaikäinen poikansa.

Vernan kyytiin lähti myös nelihenkinen perhe Imatralta. Perheeseen kuului isä, äiti sekä kaksi pientä tytärtä. Vanhemmat pelkäsivät uuden sodan syttymistä ja päättivät viedä lapsensa kauas pois. Myös perheen isän nuorempi veli päätti lähteä pois Suomesta.

Imatralta matkalle lähtivät niin ikään eräät siskokset. Eräiden tietojen mukaan siskoista toisen oli vain tarkoitus saattaa toista jonkin matkaa ja poistua aluksesta Tanskassa tai Englannissa.

Vernalla matkusti myös helsinkiläispariskunta, jonka rouvan on kerrottu itkeneen ennen matkaa ja sanoneen olevansa varma, että he hukkuvat.

Mukaan lähti tiettävästi myös muita ihmisiä Helsingistä, Imatralta, Ruokolahdelta, Ulvilasta ja mahdollisesti Turusta.

Jotain Vernan matkustajien selvittämisen vaikeudesta kertoo se, että erään ruokolahtelaisen miehen kerrottiin olleen Vernan matkustajien joukossa. Pappi oli kirjannut miehen kuolleen haaksirikossa. Poliisin arkistoista kuitenkin käy ilmi, että poliisi olisi kuulustellut miestä Vernan katoamisen jälkeen. Omaisten mukaan mies olisi kuollut Vernalla. Totuus jää epäselväksi.

Määränpää hämärän peitossa
Kummallista kyllä, lähtijöiden sukulaisilleen ja tuttavilleen ilmoittamat määränpäät poikkesivat suuresti toisistaan. Kohteiksi mainittiin niin Amerikka, Brasilia kuin Australia.
Pakolan mukaan yksi suurista mysteereistä liittyykin Vernan suunniteltuun matkareittiin. Oliko aluksella tarkoitus purjehtia Atlantin yli vai oliko matkalaisten tarkoituksena myydä Verna ja hajaantua uusiin laivoihin esimerkiksi Englannissa tai Ranskassa? Siihen tuskin saadaan koskaan vastausta. Matkan hinnan perusteella Pakola kuitenkin arvelee, että Vernaa oli tarkoitus käyttää valtameren ylitykseen. Yhdysvaltoihin on seilattu onnistuneesti Vernaa pienemmilläkin aluksilla.

Surullisten löytöjen sunnuntai
Haaksirikkoutuneiden etsinnät syyskuisena sunnuntaina vuonna 1948 olivat raskaat. Mukana oli viranomaisia ja kalastajia. Ensimmäisenä etsijät löysivät pelastusvyössä kelluvan nuorukaisen ruumiin. Muutaman kilometrin päässä toinen venekunta havaitsi vedessä jotain vaaleaa. Aallot liikuttivat hiuksia. Merestä nostettiin punaiseen hameeseen puettu nuori tyttö. Sunnuntaina merestä löytyi myös pelastusrengas, jossa luki Verna. Lisäksi etsijät löysivät viisitoista kiinni sidottua pelastusvyötä. Maanantaina löytyi kolmas kuolonuhri, 16-vuotias poika.

Nämä kolme alaikäistä ovat ainoat Vernalla matkustaneet, joiden ruumiit on löydetty. Heistä kaksi haudattiin Getan hautausmaalle. 16-vuotias poika kuljetettiin haudattavaksi Helsinkiin.

”Vaan laskit sen tyveneen, ei kestänyt purtesi elon myrskyissä valkamaan.”
Näin todettiin lehdessä julkaistussa 16-vuotiaan pojan kuolinilmoituksessa.

Mereen kadonneille järjestettiin siunaustilaisuus oletetun uppoamispaikan lähellä noin vuosi onnettomuuden jälkeen. Eräs paikalla ollut kuvaili sitä kirjan mukaan näin:
”Muutaman metrin päässä toisistaan keinui seppeleitä yhtäjaksoisena rivinä muodostaen ihmeellisen kukkaistien. Kun toinen painui aallon pohjaan, kohosi toinen aallon harjalle, gladioluksia, ruusuja, neilikoita, dahlioita.”

Monta mysteeriä
Vernan tarinaan liittyy monia selvittämättömiä kysymyksiä. Niistä eräs keskeisin koskee Vernan kapteenia. Matkalle pestattu kapteeni ei ilmeisesti koskaan saapunut paikalle, toinen otti rahat ja häipyi.

Erään näkemyksen mukaan Vernan siirtämisestä Uuteenkaupunkiin vastannut mies pakotettiin lopulta Vernan kapteeniksi. Miehen ei tiettävästi ollut tarkoitus lähteä matkalle mukaan. Hänellä oli tiedossa töitä Helsingissä ja hän oli luvannut käydä perheensä luona Pohjanmaalla. Miehen kerrotaan kuitenkin ennen lähtöä soittaneen kotiinsa ja sanoneen, että hänen on lähdettävä Vernan mukaan, sillä pöydällä on ase. Miehen kohtalo on jäänyt vaivaamaan Pakolaa. Hän on haastatellut miehen poikaa ja tytärtä. – Tytär kertoi ihania tarinoita ihanasta miehestä. En näe sellaista miestä valehtelijana, Pakola sanoo.

Entä miksi Verna lähti oikukkaalle syyskuiselle merelle, eikä odottanut seuraavaa kevättä ja parempia ilmoja? Osittain taustalla oli raha. Matkaan oli alun perin pitänyt lähteä jo kesällä, mutta lähtö viivästyi lukuisia kertoja. Ihmiset olivat sijoittaneet matkaan suuria summia. Osalla ei ollut kotia, mihin palata. Edessä olisi ollut ankea talvi. Lisäksi Valpo oli huhujen mukaan saanut vihiä aluksen sijainnista, ja etsivät olivat tulossa tarkastamaan tilannetta. Lisäksi omaiset olivat tehneet katoamisilmoituksen muutamasta lähtijästä. Vaihtoehtoina oli siis joko jäädä odottamaan Valtiollista poliisia ja luopua matka-aikeista tai suunnata merelle kovaa tuulta uhmaten.

Hylkyä etsitään yhä
Vernan uppoaminen on yksi Suomen sotien jälkeisen ajan suurimpia merionnettomuuksia uhrimäärän perusteella tarkasteltuna. Sen ohittavat Estonian uppoaminen ja Kuuskajaskariin matkalla olleen kuljetusvene K-8:n onnettomuus. Estonialla kuoli yli 800 ihmistä, K-8:lla 28.

Pakola ihmettelee, miten Vernan kaltainen onnettomuus on voinut vaipua historian hämärään. Onnettomuus oli valtava tragedia, joka jätti pitkäaikaiset jäljet moneen perheeseen. Pakola arvelee, että onnettomuus on saattanut jäädä sotien jälkeisen jälleenrakennuksen jalkoihin. – Maailma oli tuolloin erilainen. He tavallaan lähtivät pakoon, joten tapausta on voitu sen takia vähätellä, Pakola sanoo.

Hän on käynnistänyt etsinnät hylyn löytämiseksi. Vernaa etsitään tänäkin kesänä lähinnä vapaaehtoisvoimin. Etsintäaluetta on onnistuttu rajaamaan. Apuna ovat tiedot siitä, missä Verna ei ainakaan ole.

– Jossain kohtaa Pohjois-Ahvenanmerellä on pohjassa jotain. Jonain päivänä se löytyy, Pakola sanoo. Todennäköisesti hylystä on hyvin vähän jäljellä. Siitä kielivät kulunut aika ja meressä onnettomuuden jälkeen havaitut useat aluksen kappaleet.

Pakola haluaa löytää hylyn tuodakseen päätöksen onnettomuudessa menehtyneiden suvuille. – Suuri toiveeni on, että jonain päivänä saan olla sukulaisten kanssa Vernan hylyn päällä laskemassa mereen seppelettä. Minun mielestäni se saattaisi tämän kysymysmerkkien tulvan maaliin.

Lähde: Pakola, Johanna, Mereen kadonneet –Vernan viimeinen matka 1948 (Minerva)

---

WIKIPEDIA: Kaljaasi Verna
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaljaasi_Verna
Post Reply