Sisko-L Lehtisen, 31 v., surma, Riihimäki 6.8.1974

Kansakuntaa järisyttäneet ja avoimeksi jääneet rikostapaukset
User avatar
härkä
Posts: 7725
Joined: Tue Oct 11, 2011 2:26 am
Location: Laidun

Re: Sisko-L Lehtisen, 31 v., surma, Riihimäki 6.8.1974

Post by härkä »

Koska teko on kuitenkin tehty tuolla isommalla kadulla ja jo silloinkin melko vilkkaalla sellaisella , tuntuu hieman oudolta , että tuollaisella näyttävällä jenkki-autolla oltaisiin oltu liikkeellä.

Sellainen olisi vain voinut olla liikenteessä sopivaan aikaan ?
Olisiko tekijä vaaninut puskissa ? Päässyt samantien pakoon jalan ?
Uhrin pitäisi noin ajatellen olla tekijälle tuttu. Seksuaalista väkivaltaa ei. Ryöstöä ei.
Mikä olisi motiivi ?

Uhrin töistälähtöaika ja reitti kotiin ehkä tuttuja tekijälle ?
Tekopaikka ehkä reitin paras veriteon kannalta , koska alkumatka oli kaupunkialuetta selkeästi.
Sitten se rautatien ylittävä silta ja lopuumatka olisikin ollut jo lähellä uhrin kotitaloa.

Hieman askarruttaa sekin , miksi tekopaikka ( se katu ) , on hämärtynyt ?
Moni taho on siirtänyt sen sille Eteläiselle rautatienkadulle.
Onko syynä senaikaisten lehtiuutisten kertoma vai mikä. Ja miksi seikkaa ei ole oikaistu ?
Hyvä, että Sari Autio on materiaaliin nyt perehtynyt.
Vainajan kysymys - Vain ajan kysymys.
User avatar
Queen
Posts: 2736
Joined: Sun Dec 11, 2011 10:42 am

Re: Sisko-L Lehtisen, 31 v., surma, Riihimäki 6.8.1974

Post by Queen »

Se postinjakajahan kertoi nähneensä epäilyttävän miehen, jolloin tulikin epäilys, että kyseessä olisi ns. puskaraiskaaja.
Niin, mahtoiko tuolla jenkkiautolla olla mitään tekemistä Sisko-Liisan kohtalon kanssa. Jotenkin tästä jää tunne, että joku odotteli S-L:n työvuoron päättymistä jossain lähistöllä.
Itse liittäisin tämän tuohon S-L:n tulevaan matkaan. Senkö joku halusi estää? Mutta miksi?

Lisään vielä: Tämä tummentamani kohta vaikuttaa oudolle kaiken muun kohelluksen ohella

"Sähkölaitoksen kohdalla apulämmittäjä Jorma panee merkille ohi kulkevan naisen sinisessä hameessa. Naisen olalla on vihreä olkalaukku. Tuntomerkit sopivat Liisaan, poliisi päättelee myöhemmin.
Alussa Liisaa pidetään yliajon ja heittellejätön uhrina. Onnettomuuspaikalle kiiruhtanut vanhempi konstaapeli Aarno koettaa naisen oikean käden valtimoa. Elon merkkejä kädessä ei ole. Aarno aikoo nostaa naisen puseroa ja tarkistaa vammat.
Palomies estää: ”Älä ala ronkkimaan, jos siinä onkin eloa vielä”.
Auton valossa konstaapeli Timo tarkastaa naisen vihreää olkalaukkua ja löytää sieltä kirjeen, jossa on nimi Liisa Lehtinen."

Siis jos uhrissa vielä henki pihisee, niin hänen vammojaan ei ole syytä tarkistaa??
Eiköhän ne siinä vaiheessa erityisesti kannattaisikin tarkistaa, jos voisi vielä jotenkin auttaa häntä?
User avatar
härkä
Posts: 7725
Joined: Tue Oct 11, 2011 2:26 am
Location: Laidun

Re: Sisko-L Lehtisen, 31 v., surma, Riihimäki 6.8.1974

Post by härkä »

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006414923.html

Kalevista, 24, tuli yksi Liisan, 32, raa’asta murhasta epäillyistä – unet Cortinassa keskeytyvät poliisin koputukseen

Liisan, 32, murhan aamuna teollisuusvartija löytää vaaleasta Ford Cortinasta nukkuvan miehen. 24-vuotiaasta Kalevista tulee yksi murhasta epäillyistä. Kalevi kiistää eikä verta löydy.

Ilta-Sanomat pääsi ensimmäisenä tiedotusvälineenä tutustumaan keskusrikospoliisin vuonna 1974 tapahtunutta murhaa koskevaan esitutkinta-aineistoon.

TEOLLISUUSVARTIJA Reino havaitsee yhdeksän aikaan aamulla Riihimäen siunauskappelin takana vaalean Ford Cortinan. Tie, jolta Cortina löytyy, johtaa sorakuopalle. Cortinassa nukkuu mies. On elokuun 6. päivä 1974.
Noin kahdeksaa tuntia aikaisemmin tarjoilija Sisko Liisa Lehtinen, 32, on löytynyt kuolleena Eteläiseltä Asemakadulta. Reino kutsuu paikalle poliisit.

Tästä Cortina-miehestä, Kalevista, 24, tulee yksi Liisan murhan epäillyistä.

– Heräsin siihen, kun autoni oveen kolisteltiin. Saatuani silmäni auki, totesin, että ulkopuolella on poliisi, Kalevi kertoo kuulusteluissa.
Poliisit vievät Kalevin poliisiasemalle henkilöllisyyden selvittämistä varten. Mies ilmoittaa oikean nimen ja kertoo olevansa kotoisin Heinolasta. Poliisi tarkistaa Kalevin ruskearuudullisen takin ja suorat housut, mutta silmämääräisesti niissä ei havaita verta. Cortinasta ei löydy puukkoa. Autossa on farmaritakkikin, mutta siinäkään ei näy epäilyttäviä tahroja.

Kalevi löytyy nukkumasta Cortinasta noin kahdeksan tuntia Liisan murhan jälkeen.
Poliisi antaa julkisuuteen Kalevin Cortinan kuvia saadakseen autosta havaintoja Liisan murhayöltä. Yhtään varmaa havaintoa ei tule.

MERKONOMIKSI itseään tituleeraavaa Kalevia kuulustellaan. Kuulustelujen jälkeen Kalevi kävelee vapaana miehenä ulos. Poliisi ottaa hänestä Polaroid-kuvan.
Omaisuusrikoksiin aiemmin syyllistynyt Kalevi viettää vapaata kesää. Hän on astunut ulos vankilasta 22. heinäkuuta.
12 päivää myöhemmin tilanne muuttuu dramaattisesti. Kalevi pidätetään murhasta epäiltynä. Tarkempiin tutkimuksiin päätyy myös Cortina.

Poliisi on saanut tietää, että koulutyttö on nähnyt vajaa tunti ennen Liisan murhaa henkilön, jonka tuntomerkit sopivat poliisin mielestä Kaleviin. Matkaa koulutytön ja tuntemattoman miehen kohtaamispaikalta, Patastenmäen sillalta surmapaikalle on noin 250 metriä.
Tyttö kertoo poliisille, että vastaan tullut mies käveli kovaa vauhtia ja oli tuiman näköinen. Kohdatessa mies käänsi kasvonsa poispäin.

Tarjoilija Sisko Liisa Lehtinen, 32, on matkalla töistä ravintola Keitaasta kotiinsa Erkyläntielle, kun hänet murhataan 6.8.1974.

POLIISI EPÄILEE myös, että Liisan murhaan saattaa liittyä väkisinmakaamisen yritys, vaikka seksuaalista väkivaltaa Liisalle ei tehty. Hänen puseronsa ja hameensa ovat veressä ja hiekassa, mutta sukkahousut ja bikinit ovat ehjät ja muutoinkin järjestyksessä.

Kalevi on aiemmin käynyt käsiksi syrjäisillä paikoilla liikkuneisiin yksinäisiin naisiin ja yhdessä tapauksessa käyttänyt myös puukkoa lyömättä sillä kuitenkaan uhria.
Kalevi vaihtelee kertomustaan illan kulusta, autoista ja henkilöistä, mutta yhdestä asiasta hän on varma: hän ei ole surmannut Liisaa. Vakituista tointa miehellä ei ole. Viimeksi hän on ollut kirjurina TVH:lla.
Hän kertoo tulleensa Riihimäelle kaverinsa kanssa ja yrittäneensä sisään useampaan ravintolaan samana iltana, kun Liisa murhataan. Hän arvelee olleensa Riihimäen asemalla noin puoli yhden aikaan yöllä.

Tuttavamies näkee Kalevin lähdön Heinolasta ja kertoo myöhemmin kuulusteluissa, kuinka Kalevi sanoi lähtiessään menevänsä katselemaan maailmaa.
– Joka paikassa kuitenkin ilmoitettiin, että ravintola on täynnä. En tiedä, oliko kaikissa tapauksissa tosiaan näin, vai johtuiko torjuva asenne siitä, että olin jonkin verran humalassa, joskaan en siinä määrin, että tolkku olisi ollut minulta pois, Kalevi kertoo illan kulusta.
Keskusrikospoliisin laajassa tutkimusaineistossa on myös Liisan kalenteri. Hänen elämänsä päättyy toisen käden kautta 6.8.1974.

VIIMEISIN PAIKKA, jossa hänen kaverinsa yrittää sisään, on rautatieasema. Kalevi itse pyörii sillä aikaa rautatieaseman pysäköintipaikalla ja puhuu omien sanojensa mukaan linnakundien kanssa.
– Paikalla oli linnajätkiä ehkä seitsemän. Yhdenkään niiden nimeä en tiedä.

Kalevi kertoo myös, että hänen ja kaverinsa autossa on illan aikana kaksi ”ämmää”, jotka miehet jättävät ajelun päätteeksi Shellin pihaan. Myöhemmin hän kertoo, että naiset on jätetty Esson pihaan.
– Autoani kuljettanutta kaveria en ole tämän jälkeen nähnyt. Tiedän hänestä sen verran, että hän on minua vähän lyhyempi. Hänen ikäänsä on vaikea sanoa ja hänen vaatetustaan en katellut siinä mielessä, että muistaisin siitä jotain, Kalevi kertoo kuulusteluissa.
Koulutytön havainnot hän tyrmää.
– Patastenmäen sillan yli en ole täällä koskaan kulkenut.

POLIISI KYSYY, millainen vaatetus Kalevilla oli iltana, jolloin Liisa murhattiin. Kalevi kertoo, että hänen päällään oli ruudullinen pikkutakki, vihreät suorat housut, kauluspaita ja jalassa sandaalit. Sandaalit hän sanoo hankkineensa hiljakkoin Heinolan Sekundakengästä.
Myöhemmin hän kertoo, ettei muista, mitkä kengät olivat jalassa.
– Olen ne kengät heittänyt johonkin pois, mutta en muista paikkaa. Syy kenkien pois heittämiseen oli se, että ne kalvoivat kantapäätä.

VAALEAN TAKIN Kalevi kertoo jälkeenpäin repineensä autonpesuräteiksi.
Kalevin puukon käyttö kiinnostaa poliisia ja siitä poliisi tenttaa myös Kalevin tuttavaa.
– Hänellä oli aina se mukanaan, jopa niin, että hän toi sen saunaankin mukaansa, tuttava kertoo.

Kalevi itse kertoo, että, ”yleensä pidän aina puukkoa mukanani. Sillä Riihimäen matkalla minulla ei ollut puukkoa mukana”. Tuttava kertoo toista ja sanoo Kalevin ottaneen Moran matkaansa lähtiessään. Palatessaan Kalevilla ei enää Moraa tuttavan mukaan ollut, kun sitä olisi tarvittu auton korjauksessa.
Poliisi näyttää Kalevilla rikospaikalta löytynyttä Parker-kynää. Kalevin mukaan se ei ole hänen, koska säiliö on paksu.

YKSI LÖYTÖ JOUTOMAALTA saa poliisin erityisesti epäilemään Kalevia. Se on murhaajan jättämä Parker-kuulakärkikynä, joka löytyy veriläikän vierestä kamppailupaikalta. Kalevin tiedetään kantaneen sellaista kynää mukanaan.
Poliisiasemalla Kalevi sanoo, että jos kynän säiliö on ohut, kynä on hänen. Kalevi kiertää kynän auki poliisien katsellessa. Säiliö on paksu.
– Minulle näytetty kuulakärkikynä ei ole minun, Kalevi tyrmää.

Poliisi lähettää Kalevin vaatteita, käsineet, kaksi puukkoa ja autossa olleet huovat tutkittavaksi kriminaalilaboratorioon. Niissä ei ole verta.
Keskusrikospoliisi teettää vertailun myös rikospaikalta löytyneestä kynästä ja Kalevin kirjeistä, joita hän on lähettänyt eräälle naiselle. Poliisi haluaa tietää, olisivatko nuo kirjeet voitu kirjoittaa murhapaikalta löytyneeltä Parker-kynällä. Mustelausunto on negatiivinen.

Poliisi tenttaa myös surmapaikasta. Sen tien Kalevi myöntää olevan tutun.

– Ajoin silloin surmapaikan ohitse, kun pääsin 6.8. poliisiasemalta vapaaksi. Paikalla oli poliisimiehiä niittämässä heinää. Olen sitä katua ajellut myös aikaisemmin useita kertoja mennessäni Hyvinkäälle.
Poliisi niitti heinää tien molemmin puolin kamppailupaikalla ja etsi miinaharavalla Liisan hengen riistänyttä teräasetta. Apuna oli myös poliisikoira. Teräasetta ei löytynyt.
Rikostoimittaja Hannes Markkula haastattelee Cortina-miestä Heinolan poliisiasemalla. ”Mitään näyttöä poliisi ei löytänyt. Ei voinutkaan löytää, sillä rikosta en ole tehnyt”, mies kommentoi Liisan murhaa.

ILTA-SANOMIEN RIKOSTOIMITTAJA Hannes Markkula haastattelee Cortina-miestä Heinolan putkassa lokakuussa 1974. Mukana on miehen äiti, joka päivittelee poikaparkaansa, äidin mukaan hiljaista, herkkää ja hyvätapaista, mutta joka menee kuin tuuliviiri muiden johdateltavana.
Mies ei ensin halua tulla haastatelluksi, koska epäilee, että kyseessä on poliisin ansa, mutta avautuu sitten Markkulalle.
– Kerran keksitty, aina keksitty, Kalevi kuittaa uusimmat omaisuusrikosepäilyt, joiden vuoksi häntä pidetään putkassa.
– Jos olisin saanut kuulla mitä yöllä Riihimäellä oli sattunut, en koskaan olisi jäänyt paikkakunnalle nukkumaan.
Kalevi valittelee jutussa, että poliisit eivät jätä häntä rauhaan.

– Aina jos menen työhönkin, pian minut haetaan pois ja pidätetään menneisyyden perusteella. En tiedä, miksi se tyttö surmattiin. Täällä Heinolassa minut vangitaan aina ensimmäisenä, vaikka kanavarkaudesta epäiltynä. Mutta näyttöä surmaan ei ole eikä tule, Kalevi summaa.
Mikkelin lääninvankilassa 1975 Kalevi manaa poliiseja, jotka ovat vieneet kesällä kaikki hänen veitsensä.

MARKKULA PALAA Cortina-miehen juttusille huhtikuussa 1975. Kalevi väittää tietävänsä, kuka surmasi Liisan ja sanoo, että sama henkilö on uhannut häntä usein ja yrittänyt jopa ampua. Kalevi istuu haastatteluhetkellä Mikkelin lääninvankilassa omaisuusrikoksista.
Kalevi kertoo villin tarinan, kuinka murhaaja on soittanut hänelle ja uhkaillut ja kerran tavoittanutkin ravintolasta Porvoosta. Tuolloin ”murhaaja” ehdotti Kalevin mukaan hänelle tapaamista lähistöllä jutun selvittämistä varten.

Kun Kalevi menee paikalle, tummasta autosta aletaan Kalevin mukaan ampua häntä. Kun Markkula kysyy murhaajan tuntomerkkejä, Kalevi kertoo, ettei ehtinyt nähdä häntä kunnolla.
– Käytän armotta pistoolia, jos se vainooja ilmestyy jostain minun tielleni. Rikoksen selvittämisestähän on luvattu useiden tuhansien markkojen palkkio. Se kuuluisi silloin minulle, Kalevi uhoaa haastattelussa.

PIAN TÄMÄN haastattelun jälkeen, keväällä 1975, Kalevi joutuu jälleen poliisin kanssa tekemisiin Liisan murhan johdosta. Poliisi on saanut käsiinsä kirjeen, jota väitetään Kalevin ”tunnustukseksi”. Se on päivätty helmikuulle 1975 Mikkelin lääninvankilaan.

– Mainittu asiakirja, jonka toisella puolella lukee ”tunnustus” ja jonka toiselle puolelle olen allekirjoittanut nimeni, on minulle täysin tuntematon, mitä tulee tunnustuksen alla olevaan tekstiin. Asiassa ei ole vähäisintäkään perää ja on tämä juttu kokonaisuudessaan (henkilön nimi) minulle tekemä ”konkelo”.

Asiakirjassa lukee muun muassa: ”Surman tehdessäni en ollut täysissä järjissäni, joten en aivan yksityiskohtaisesti pysty tarkentamaan tekoni tapahtumia surmapaikalla. Koska olin niin sanotun pakokauhun vallassa jo ennen kuin tekoni tapahtui. Tekohetkestä en muista muuta kuin sen, että löin kyseistä naista, siis Lehtistä puukolla useita eri kertoja rintaan ja selkään, radan ja maantien välissä sijaitsevan pensaikon tuntumassa.”

Mitään motiivia teolle ei asiakirjassa kerrota.

Kalevi kertoo muistavansa hyvin paperissa olevan allekirjoituksen. Sen tarkoituksena oli hänen mukaansa, että tuttava olisi myynyt sillä asiakirjalla hänelle auton. Hän arvelee tuttavansa laatineen tekstin asiakirjaan siinä toivossa, että saisi haltuunsa palkkion, joka on luvattu Liisan murhan selvittämisestä.
Keskusrikospoliisi teki tutkinnan alussa jopa hätäaputöitä 32-vuotiaan tarjoilijan Sisko Liisa Lehtisen murhan selvittämiseksi.

LIISAN TYÖPAIKAN, ravintola Keitaan, kanta-asiakkaat laittoivat keräyksen pystyyn tarjoilijan murhan selvittämiseksi. Keitaan omistaja lupasi tuhat markkaa. Riihimäen kaupunki ja Iltaset-lehti lupasivat kumpikin tuhat euroa. Palkkio herätti poliisin mukaan unennäkijät ja palkkionmetsästäjät.
– Kuten sanottu, ei minulla ole mitään tekemistä tämän tunnustuksen sen paremmin kuin Sisko Lisa Lehtisen kuolemankaan kanssa, Kalevi painottaa poliisille.

Poliisia hiertää Kalevin muistamattomuus ja vaihtelevat kertomukset. Kalevi kuittaa ne sanomalla, että ”mikäli juttu menee oikeuteen hän muistaa asiat ja löytyy todistajakin, joka kertoo hänen olleen muualla tekoaikana”.

Sinne asti tai edes syyteharkintaan Kalevin osalta juttu ei koskaan mennyt.

Kukaan ei ole koskaan nostanut palkkiota Liisan murhan selvittämiseen johtavista vihjeistä. Kalevi ei ole ainoa, joka joutuu asian johdosta poliisikuulusteluihin.
Hän, kuten muutkin murhasta epäillyt, ovat syyttömiä, sillä ketään teosta ei koskaan tuomittu. Kalevi kuoli pari vuotta sitten.

Lähde keskusrikospoliisin esitutkintapöytäkirja, siltä osin kuin se on julkinen sekä Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien arkisto.

Image

Onhan tuossa seikkoja , jotka pitkälle tukisivat Cortinamiehen osuutta asiaan.
Mahdetaankohan siunauskappelilla tarkoitetun tätä ?
https://www.google.com/maps/place/Kappe ... 24.7428909
Ko paikka liki lasimuseota ja vanhaa 3-tietä.
Siinä on monia teollisuus tms. firmoja ollut lähellä.
Vainajan kysymys - Vain ajan kysymys.
User avatar
Queen
Posts: 2736
Joined: Sun Dec 11, 2011 10:42 am

Re: Sisko-L Lehtisen, 31 v., surma, Riihimäki 6.8.1974

Post by Queen »

Jos ajatellaan, että tämä Cortina-mies olisi syypää murhaan, miksi hän tosiaan olisi jäänyt noinkin lähelle tapahtumapaikkaa autoonsa yöpymään. Luulisi, että sitä lähtee vähän äkkiä matkoihinsa.
Muutoinhan Kalevi on mitä sopivin teon tekijäksi puukkoine kaikkineen. Tosin olisi luullut surmaajankin vereentyneen.
Aika jännä tuo Parker-kynäasia, että Kalevilla on juuri sellainen ollut, mutta ohutsäiliöinen. Minne mahtoi sitten hänen kynänsä kadota, jos tapahtumapaikalta löydetty ei hänen olisi ollut.
Kyllä tästä Kalevista tulee sellainen höpöjä puhuvan ihmisen kuva. Satuja kertoillut häneen kohdistuneista uhkailuista ym., mutta muuten tosiaa ns. liiankin sopiva surmaajaksi.
User avatar
härkä
Posts: 7725
Joined: Tue Oct 11, 2011 2:26 am
Location: Laidun

Re: Sisko-L Lehtisen, 31 v., surma, Riihimäki 6.8.1974

Post by härkä »

https://www.google.com/maps/place/Riihi ... 24.7548524

Kappelin parkkipaikka.
V armaan silloin erilainen.
Se on hiukan hankala löydettävä ulkopaikkakuntalaiselle. Mielestäni.
Suojainen se kyllä on.
Vainajan kysymys - Vain ajan kysymys.
User avatar
härkä
Posts: 7725
Joined: Tue Oct 11, 2011 2:26 am
Location: Laidun

Re: Sisko-L Lehtisen, 31 v., surma, Riihimäki 6.8.1974

Post by härkä »

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006430137.html

Miehen oudot sanat ravintolassa jäivät kummittelemaan tarjoilijoiden mieleen – sitten levisi tieto Liisan, 32, murhasta

– Vieläkö täällä on eläviä tarjoilijoita, mies kysyi riihimäkeläisessä ravintolassa Liisan kuoleman jälkeen.

Sisko Liisa Lehtinen murhattiin yli 45 vuotta sitten, mutta tapaus on yhä mysteeri. Ilta-Sanomat pääsi ensimmäisenä tiedotusvälineenä tutustumaan keskusrikospoliisin murhaa koskevaan esitutkinta-aineistoon.

Riihimäkeläisen tarjoilijan Sisko Liisa Lehtisen, 32, laajasta murhatutkinnasta paljastuu monta erikoista käännettä. Yksi yllättävimmistä löytyi aikoinaan nukkumasta mustasta Plymouthista.

Mies oli poliisille tuttu, sillä häntä oli kuulusteltu aiemmin yhtenä syylliseksi epäillyistä ns. Bodomin murhasta. Bodomin murhat ovat tapaus, jossa kolme telttailijaa murhattiin verihelluntaina 1960. Neljäs telttailija loukkaantui. Kolmoismurha on yhä selvittämättä.

Nyt sama mies, keski-ikäinen autonasentaja, torkkui autossaan muutama päivä Liisan murhan jälkeen Riihimäen aluesairaalan luona 10. elokuuta 1974. Kello oli noin puoli kahdeksan aamulla.

Poliisi oli etsinyt miestä epäiltynä alaikäiseen sekaantumisesta. Nyt hänestä tuli yksi Liisan murhan epäillyistä.
Mies pidätetään kuulusteluja ja tarkistuksia varten. Hänen autonsa kuva annetaan lehdistölle vihjeitä varten.
Mies selittää nukkuneensa Liisan murhayönä autossaan Vantaan Myyrmäessä yksinään ja tulleensa vasta 9. elokuuta Riihimäelle ”Masan” kanssa ja jääneensä yksin autoon nukkumaan ”Masan” häipyessä ”naisiin”.

Tämä tarina ei ole totta, sillä auton kuvan julkistamisen jälkeen paljastuu, että Hyvinkään poliisit ovat pysäyttäneet miehen auton Kytäjänkadulla 5.–6. elokuuta välisenä yönä kahden aikaan. Mies on saanut sakot kortittomana ajosta.
– Minkäänlaista ajokorttia ei minulla ole koskaan ollut vaikkakin olen jatkuvasti autoani kuljettanut, mies myöntää kuulusteluissa.

Mies muuttaa useaan otteeseen kertomustaan, koska hänelle on tullut ”muistivirhe”. Lopulta hän kertoo olleensa 5. elokuuta Riihimäellä, mistä hän on ajanut Helsingin kautta Lahteen. Myöhään illalla hän kertoo olleensa Hyvinkäällä, mistä poliisit hänet tavoittavat.

– Tätä Riihimäellä oloa en ole aiemmin maininnut syystä, että minun mielestäni minun menemiseni ei pitäisi olla mitenkään poliisille tärkeitä, koska minä en ole mitenkään syyllinen Riihimäellä tapahtuneeseen henkirikokseen. Minulla on vaatteita säilössä erään tuttavani luona, mutta niillä ei pitäisi olla mitään tekemistä poliisin kanssa, enkä niiden olinpaikkaa nyt ilmoita, mies sanoo kuulusteluissa 15. elokuuta 1974.

Poliisi saa useita havaintoja miehen liikkumisesta kesällä 1974 Riihimäellä. Mies on pyrkinyt eri ravintoloiden tarjoilijoiden seuraan, ostellut heille kukkia ja pyytänyt autoajelulle.
Yksi tarjoilija kertoo päässeensä karkuun miehen autosta ilman kenkiä ja housuja marraskuussa 1973 sähkölaitoksen kulmalla. Tarjoilijan mukaan mies on yrittänyt maata hänet väkisin.
Miehestä tai mustasta Plymouthista ei kuitenkaan saada varmoja havaintoja Riihimäellä 5. elokuuta illalla.

– Vakuutan edelleen, että poistuin maanantaina 5.8.1974 aamupäivällä Riihimäeltä. Samalla ilmoitan, että tulen osoittamaan alibini kyseiseltä yöltä, jos minä joudun syyttömänä vangituksi, mies sanoo.
Hän kertoo lähteneensä ennen puoltapäivää Riihimäeltä Vantaalle, käyneensä ostamassa Rajatorpassa kioskista Ilta-Sanomat ja Elannosta grillilihaa, litran maitoa ja ruisleivän. Hän kertoo lukeneensa tarjoilijan kohtalosta lehdistä.

HYVIN ERIKOISTA miehen käyttäytyminen kuitenkin on. Poliisi kirjaa ylös, kuinka mies on päivä Liisan murhan jälkeen mennyt Riihimäen asemaravintolaan ja kuuluttanut: ”Vieläkö täällä on eläviä tarjoilijoita?”
Saman mies toistaa pari päivää myöhemmin ravintola Villikissassa. Siellä hän kehuu omistavansa suuren amerikkalaisen henkilöauton, tarjoaa muille asiakkaille ja jättää reilusti tippiä tarjoilijoille.

Kysyttäessä Plymouth-mies kertoo poliisille, että ”hän on kyllä kova naistenmies ja valmis iskemään naisen silloin kun se on mahdollista, mutta koskaan kuulusteltava ei ole yrittänyt väkisin sukupuoliyhteyttä”. Sellainen ei miehen mukaan sovi hänen luonteeseensa. ”Jos nainen ei ole ollut suostuvainen, on asia päättynyt siihen.”

ERÄS miehen piirittämäksi joutunut tarjoilija, Marjatta, kertoo kuulusteluissa, kuinka mies on ostanut hänelle useasti kukkasia ja tiedustellut hänen perhesuhteitaan. Mies on ostanut kukkia myös muille tarjoilijoille.
Marjatan mukaan mies on esiintynyt ”rahakkaana miehenä ravintolassa”. Todellisuudessa mies nukkuu autossaan, koska on myynyt jalasmökkinsä.
Mies on Marjatan mukaan pyydellyt päästä tarjoilijoiden seuraan, mutta ei ole esiintynyt millään tavalla väkivaltaisesti eikä ole lähtenyt seurailemaan henkilökuntaa.

Kun tarjoilijat eivät ole suostuneet miehen ehdotuksiin, on tämä Marjatan mukaan ”suutahtanut ja alkanut useasti puhumaan hävyttömiä, kehuen sukupuolielimensä kokoa ja taitoaan seurustelussa”. Yksi tarjoilija muistaa miehen osanneen puhua hävyttömyyksiä myös ruotsiksi.
Tarjoilija Seija kertoo poliisille, kuinka tuntee miehen ”erittäin kiivasluonteisena”. Hän muistaa miehen puhuneen suuresta omaisuudestaan ja liikkeestään, jossa hänellä on 12 alaista. Todellisuudessa naimaton mies korjailee autoja ja tekee maalaustöitä ja ansaitsee noin tuhat markkaa kuukaudessa.
Tutkinnan aikana poliisille kannetaan toistakymmentä puukkoa ja tuppea, mutta yksikään niistä ei vie tutkintaa eteenpäin. Tämä on keskusrikospoliisin esitutkinta-aineistoon säilötty.
Tutkinnan aikana poliisille kannetaan toistakymmentä puukkoa ja tuppea, mutta yksikään niistä ei vie tutkintaa eteenpäin. Tämä on keskusrikospoliisin esitutkinta-aineistoon säilötty.

MIEHEN yllä olleet vaatteet tutkitaan kriminaalilaboratoriossa. Verta ei löydy mistään eikä mitään sellaista, joka olisi kuulunut murhatulle Liisalle. Liisan vaatteita ja laukku on tutkittu kriminaalilaboratoriossa. Plymouthista ei löydy Liisan vaatteista peräisin olevia kuituja.
Autosta löytyy harmaita, vaaleita ja ruskehtavia hiuksia. Pisin hiuksista on 14 senttimetriä pitkä.
Mikroskooppisten tutkimusten perusteella ei voida todeta, että yksikään autosta löytyneistä hiuksista olisi Liisan. Niin Plymouth-mies kuin muutkin Liisan murhasta epäillyt ovat syyttömiä, sillä ketään ei koskaan murhasta tuomita. Mies lasketaan vapaaksi.

Vantaan käräjäoikeus tuomitsee Plymouth-miehen sen sijaan alaikäiseen sekaantumisesta yhden vuoden ja yhdeksän kuukauden kuritushuonerangaistukseen elokuun lopussa 1974. Sen takia poliisi häntä alunperin etsikin.
Lähde keskusrikospoliisin esitutkintapöytäkirja, siltä osin kuin se on julkinen sekä Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien arkisto.
Tämä on kolmas osa juttusarjaa, jossa käsitellään riihimäkeläisen tarjoilijan selvittämätöntä murhaa. Lue kaikki jutut aiheesta täältä.

Sari Autio

Image

Plymouth miehen nukkumapaikka ( Oletettavasti )
https://www.google.com/maps/place/Riihi ... 24.7432155
Pitää varmistaa , oliko sairaala tuolla jo silloin ?

Kukahan tämä Bodom epäilty oli ?
Jotenkin aavistin tämän jatko-osan ilmestymisen tänään. Joskin IS piilotti sitä , eli ei löytynyt pääsivulta äsken. :mrgreen:
Vainajan kysymys - Vain ajan kysymys.
User avatar
härkä
Posts: 7725
Joined: Tue Oct 11, 2011 2:26 am
Location: Laidun

Re: Sisko-L Lehtisen, 31 v., surma, Riihimäki 6.8.1974

Post by härkä »

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006437962.html

Ravintolaan ilmestyi siisti pukumies, jota kukaan ei ollut ennen nähnyt – yöllä tieltä löytyi murhattu Liisa, 32
Julkaistu: 8:00
Viimeisenä iltana ravintola Keitaassa nähtiin sopusuhtainen ja sivistynyt pukumies, jonka henkilöllisyys ei koskaan selvinnyt. Myös monet muut yksityiskohdat ovat olleet auki jo yli 45 vuotta.

Sisko Liisa Lehtinen murhattiin yli 45 vuotta sitten, mutta tapaus on yhä mysteeri. Ilta-Sanomat pääsi ensimmäisenä tiedotusvälineenä tutustumaan keskusrikospoliisin murhaa koskevaan esitutkinta-aineistoon.
MILLAINEN oli se kesäinen ilta riihimäkeläisessä ravintola Keitaassa? Ilta, josta tuli tarjoilija Liisan, 32, viimeinen?

Annetaan puheenvuoro ravintolan toiselle omistajalle Railille, 38, joka viimeisen illan Liisan kanssa vietti. Raililla oli aamun valjettua raskas tehtävä käydä tunnistamassa sairaalassa Liisan ruumis 6. elokuuta 1974.

Vain muutamia tunteja aiemmin Raili oli eronnut Liisasta oman kotirappunsa edessä. Mikään ei enteillyt pahaa. Tunnelma oli hyvä. Liisa oli jäämässä vuosilomalle. Edessä oli lomamatka, mutta kotiinsakaan Liisa ei enää päässyt.
– Erotessani Lehtisestä en huomannut hänessä mitään erikoista. Hän oli iloinen lomastaan, ja sen varjolla laskimme leikkiäkin ennen kuin erosimme, Raili kertoi poliiseille.

LIISA KULKI vuosikausia työmatkansa jalkaisin eikä koskaan kertonut Railille, että joku olisi häntä ahdistellut matkallaan lukuun ottamatta ”suunsoittajia”, jotka saattoivat viikonloppuisin pyrkiä seuraan.
– Minun tiedossani ei ole sellaisia mieshenkilöitä, jotka olisivat pyrkineet Lehtisen seuraan, ja Lehtisen siitä kieltäytyessä olisivat siitä kostonhaluisia. En myöskään tiedä hänellä olleen vihamiehiä, Raili ihmetteli julmaa veritekoa.
Liisalla ei ollut Railin mukaan ketään vakituista miesseuralaista.
– Käydessäni Lehtisen kanssa joskus ravintolassa, ei hän huolinut seuraansa ketä tahansa ja useimmiten tulimme kahden kotiin. Alkoholia hän käytti hyvin harkiten, Raili kertoi.

Yhtä ymmällään julmuudesta oli se, jolle Liisa oli kaikkein rakkain, Lyyli-äiti.

– Tyttäreni kulki päivittäin työmatkan jalkaisin kulkien normaalisti rautatieaseman editse ET. Asemakadulle mistä rappuja ylös Erkyläntielle. Liisa ei koskaan kertonut mitään, että häntä olisi tällä matkalla kukaan ahdistellut. Hän joutui useasti työstä tullessaan kulkemaan tämän matkan yöllä, mutta ei kertomansa mukaan pelännyt mitään, äiti kertoi poliiseille kaksi päivää Liisan murhan jälkeen.

LIISA oli syntynyt Savonlinnassa 24. kesäkuuta 1942. Hän asui äitinsä luona.

Vuosina 1962-1968 hän opiskeli Turussa. Ensimmäisen kerran hän oli mennyt töihin Keitaaseen 1965.

– Minun tiedossani ei ole, että Liisalla olisi ollut ketään vakinaista miesseuralaista. Vapaa-ajatkin hän viihtyi kotonaan eikä käynyt juuri missään huveissa tai ravintoloissa. Tapahtumapäivänä 5.8.1974 Liisa meni ravintola Keitaaseen työhön aamupäivällä ja lupasi tulla kotiin puolenyön aikoihin. Minä odottelin häntä kotiin palaavaksi koko yön ja aamulla 6.8. sain ilmoituksen, että tyttäreni oli kuollut. Minulla ei ole muita tietoja hänen viime vaiheistaan. Jos tyttäreni surmaaja saadaan selville, niin tulen yhtymään syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja korvausvaatimukset tulen esittämään oikeudessa, 60-vuotias murheen murtama äiti kertoi.

Millainen oli sitten se viimeinen ilta ravintola Keitaassa? Sinä iltana siellä oli tuntematon asiakas, siististi pukeutunut ja sivistyneeltä vaikuttanut mies, jonka henkilöllisyys ei selvinnyt tutkinnassa.

Raili oli keittiön ja Liisa salin puolella. Kassalla oli Railin sulhanen Erkki. Ilta oli hiljainen eikä asiakkaita ollut montaa.

Sekatyömies Heikki, 28, nautti Keitaassa pari vodkaa ja kiinnitti huomiota tuntemattomaan mieheen, jota ei ollut aikaisemmin nähnyt. Mies ruokaili ja nautti viiniä, jota Liisa hänelle toi. Mies kertoili hyvin asiantuntevasti unkarin ja suomen kielen yhtäläisyyksistä, mistä Heikki päätteli miehen olevan ”lukenut”.

Heikin mielestä Liisa seuraili tarkkaan tätä miestä. Myöhemmin Heikki ajatteli, että Liisa saattoi tuntea miehen. Silmälasipäinen noin 30–35-vuotias ja noin 175 senttimetriä pitkä mies oli pukeutunut pukuun ja hänen olemuksensa on siisti.

TUNTEMATON MIES lähti Railin käsityksen mukaan noin yhdeksän aikaan illalla.

Raili ei ollut miestä koskaan aikaisemmin nähnyt. Liisa oli maininnut miehestä vain, että tämä oli sanonut, että viinin saa avata, vaikka ruoka ei ollut vielä pöytään tullut. Raili muisteli sopusuhtaisella miehellä olleen vaaleansävyinen puku, jossa oli mahdollisesti pieniä ruutuja tai kuvioita.

Tuntemattoman miehen jälkeen ravintolaan tuli kaksi paikkakuntalaista miestä. Ravintolassa oli myös Alkon paikallinen johtaja noin puoli kahteentoista asti yöllä. Railin mukaan johtaja tarkasti muun muassa rikkinäisiä juomapulloja.
Yhden tulijan Liisa torppasi miehen liiallisen päihtymyksen takia.

Valomerkki annettiin kello 23.15. Liisa, Raili ja Erkki järjestelivät vielä hetken paikkoja ja siirtyivät sitten Railin viereisessä talossa sijaitsevan asunnon portaiden eteen hetkeksi juttelemaan. Liisa lähti yksin kohti kotiaan kello 00.30.


JOUTOMAALLA iski murhaaja. Useilla teräaseen iskuilla haavoitettu Liisa kulki vielä noin sadan metrin matkan ennen kuin tuupertui soratielle, mistä hänet löydettiin noin kello 01.10–01.15. Hänen vammojensa laatu viittasi stilettityyppiseen, kahdella leikkaavalla terällä varustettuun aseeseen, joskin kärkiosastaan teroitettu puukko oli voinut tutkimusten mukaan myös aiheuttaa vammat.
Kriminaalilaboratorio tutki Liisan sormista leikattuja kynnen osia. Niissä ei havaittu hiuksia, ihoa tai mitään muutakaan, joka olisi voinut johdattaa poliisin murhaajan jäljille.

Vain muutama päivä murhan jälkeen poliisi sai erikoisen vihjeen. Vihjeen mukaan Liisa olisi ollut väärä uhri – oikea kohde olisikin ollut toinen tarjoilija. Vinkkaajan mukaan Liisa olisi murhattu erehdyksessä. Taustalla olisi ollut toisen tarjoilijan ero miehestään.
Poliisi otti yhteyttä vinkissä mainittuun toiseen tarjoilijaan. Hämmentynyt nainen kertoi, ettei hän tiedä, että kukaan uhkaisi hänen henkeään.
– Itse en usko, että mieheni olisi palkannut ketään surmaamaan minua. 16.8. hän kyllä tiedusteli minulta, että onko joku aikonut tappaa sinut. Tämä johtui siitä, että veljensä oli kertonut, että poliisista oli soitettu minulle, nainen kertoi poliisille.

TOISTAKIN erikoista huhumyllyä keskusrikospoliisi joutui selvittämään. Syynä oli se, että Liisa oli käynyt Neuvostoliitossa. Huhuissa väitettiin, että näillä matkoilla olisi voinut olla ulkopoliittista merkitystä ja Liisalla voisi olla tekemistä vakoilija-asioiden kanssa. Sitkeä huhu oli perätön, sillä Suposta ei löytynyt minkäänlaisia merkintöjä Liisasta.

Ilta-Sanomat on jo aiemmissa Liisan murhaa koskevassa jutuissa kertonut kahdesta murhan vuoksi pidätetystä miehestä, 24-vuotiaasta Kalevista, niin sanotusta Cortina-miehestä ja keski-ikäisestä autonasentajasta, Plymouth-miehestä. He eivät kuitenkaan olleet ainoita, jotka joutuivat poliisin luupin alle.

PIDÄTETYIKSI joutuivat pian murhan jälkeen myös 26-vuotias rakennusmies, saman ikäinen autonasentaja ja 39-vuotias eläkeläinen. Eläkeläinen oli käyttäytynyt rautatieasemalla uhkaavasti eikä ollut viettänytkään yötään Suojakodissa, vaikka niin väitti. Eläkeläisen vaatteista ei löydetty verta.
Rakennusmiehellä oli verinaarmu ja tumma silmä aamulla kahdeksan aikaan, kun hänet tavattiin nukkumassa saunamökissä 6. elokuuta 1974.

Mies haettiin kuulusteluun 9. elokuuta, mutta hän oli niin vahvasti päihdyksissä, että poliisi joutui odottamaan seuraavaan päivään ennen kuin mies oli kuulustelukunnossa. Mies kertoi joutuneensa kolmen tuntemattoman miehen pahoinpitelemäksi. Näitä miehiä ei kuitenkaan koskaan löytynyt. Mieheltä itseltään poliisi ei löytänyt puukkoa.


Kalevi oli epäillyistä se, joka nosti metakan pidätyksestään. Hän oli aiemmin kolunnut Konnunsuon, Sukevan ja Mikkelin vankiloita ennen kuin joutui Liisan murhasta epäillyksi. Hän valitti kohtelustaan Hämeen läänin maaherralle ja eduskunnan oikeusasiamiehelle asti, mutta veti vesiperän. Hänen kohdistetut toimet läpäisivät ylempien laillisuusvalvojien seulan. Poliisille ilmaantui Kaleviin kohdistuneen tutkinnan aikana myös todistaja, joka väitti Kalevin yrittäneen houkutella hänet alibiksi.

Kaikki teosta epäiltyinä olleet ovat syyttömiä, koska oikeuden eteen Liisan murhaajaa ei koskaan saatu.

Liisan äiti kuoli heinäkuussa 1992 saamatta koskaan tietää, miksi hänen tyttärensä murhattiin.
Lähteenä keskusrikospoliisin esitutkintapöytäkirja, siltä osin kuin se on julkinen sekä Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien arkisto.
Tämä on neljäs osa juttusarjaa, jossa käsitellään riihimäkeläisen tarjoilijan selvittämätöntä murhaa. Lue kaikki jutut aiheesta täältä.

Sari Autio
Vainajan kysymys - Vain ajan kysymys.
User avatar
härkä
Posts: 7725
Joined: Tue Oct 11, 2011 2:26 am
Location: Laidun

Re: Sisko-L Lehtisen, 31 v., surma, Riihimäki 6.8.1974

Post by härkä »

En aamulla ehtinyt kommentoida tuota.
Sekatyömies Heikki, 28, nautti Keitaassa pari vodkaa ja kiinnitti huomiota tuntemattomaan mieheen, jota ei ollut aikaisemmin nähnyt. Mies ruokaili ja nautti viiniä, jota Liisa hänelle toi. Mies kertoili hyvin asiantuntevasti unkarin ja suomen kielen yhtäläisyyksistä, mistä Heikki päätteli miehen olevan ”lukenut”.

Heikin mielestä Liisa seuraili tarkkaan tätä miestä. Myöhemmin Heikki ajatteli, että Liisa saattoi tuntea miehen. Silmälasipäinen noin 30–35-vuotias ja noin 175 senttimetriä pitkä mies oli pukeutunut pukuun ja hänen olemuksensa on siisti.

Olisi ollut hyvä tietää , mihin aikaan tarkalleen pukumies aterioi ?

Varmaan poliisi tsekkasi paikalliset majapaikat ?
Toki voinut saapua Riksun ulkopuoleltakin. Toisaalta joi ainakin viiniä.
Olisiko ollut rattijuoppo ?
Mikä voisi olla pukumiehen prosenttiluku verrattuna muihin tappajakanditaatteihin ?
Vainajan kysymys - Vain ajan kysymys.
User avatar
härkä
Posts: 7725
Joined: Tue Oct 11, 2011 2:26 am
Location: Laidun

Re: Sisko-L Lehtisen, 31 v., surma, Riihimäki 6.8.1974

Post by härkä »

Poikkesin Riihimäen siunauskappelin parkkipaikalla.

Itse parkkipaikka on aika iso , ainakin nykyään.
Sinne mahtuu arviolta ainakin 150 autoa. Paikalla oli kymmenkunta. Autoissa ei pikaisen silmäyksen pohjalta nukuttu missään.
Tilaa parkkeerata on paremmin , kuin es. kummallakaan Tampereen jalkapallostadionilla. Ratinassa tai Tammelassa. :mrgreen:

Vierailuani kunnioitettiin lipunnostolla , joka alkoi välittömästi saavuttuani paikalle. Lippu ensin ylös saakka , jonka jälkeen sen lasku puolitankoon.
Parkkipaikka sinänsä soveltuu nukkumiseen hyvin. Onhan se syrjässä ja varsinkin pimeällä saa ehkä hyvinkin nukuttua. Jotkut nimittäin saattavat kammoksua hautuumaita.
Paikalla oli useita eri lintulajeja , joten liverrystä kuului ja siihenkin voi olla kiva nukahtaa.

Mutta:
Sari Aution jutun mukaan Cortina löytyi kappelin takaa , vanhalle soramontulle menevältä tieltä.
https://www.google.com/maps/@60.7288126 ... 312!8i6656
Voisi olla jostaan tuolta ?
Ko. seutu on totaalisesti muuttunut sitten 70-luvun , joten on mahdotonta arvioida tarkemmin.
Cortina mies on voinut ajaa paikalle tieltä , jonka varrella ovat nyt mm. lasimuseo ja metsästysmuseo ja joka johtaa liki vanhaa 3-tien Karavaani bensisravintolaa. ( On purettu ja samalla tontilla nyt kylmä-ABC ja Sale.

Joten ei mithään sen järisyttävämpää , mutta oli ihan kiva poiketa paikoilla.
Vainajan kysymys - Vain ajan kysymys.
User avatar
härkä
Posts: 7725
Joined: Tue Oct 11, 2011 2:26 am
Location: Laidun

Re: Sisko-L Lehtisen, 31 v., surma, Riihimäki 6.8.1974

Post by härkä »

https://vanhatkartat.fi/#14.5/60.73149/24.78119

Linkin kautta saa juuri vuoden 1974 esiin.
Eli valitse valikosta vuosi.

Aikalailla on seutu muuttunut. Nytkun on Prismaa, Poweria ja Honkkaria sun muuta.
Vainajan kysymys - Vain ajan kysymys.
Post Reply